Kaupallinen yhteistyö: @kcitymarket

Kokkasin huippukokin suunnitteleman menun itse omassa keittiössämme, eikä se ollut yhtään vaikeaa. Olen aika fiiliksissä tästä. Kun ohjeet on hyvät ja selkeät ja raaka-aineet parhaat mahdolliset, saa syntymään annoksia, joissa on hiukan sitä ihanaa finesseä, joka antaa juhlaan erityisen ripauksen taikapölyä.

Testasin keittiömestari Mikko Kaukosen K-Citymarketille suunnittelemat reseptit, joiden taustalla on Bocuse d’Or kokkikilpailu.

Bocuse d’Or on heittämällä maailman arvostetuin kokkikilpailu. Kilpailu on nimetty ranskalaisen uuden keittiön legendan, keittiömestari Paul Bocusen mukaan. Jännittävään kilpailuun harjoitellaan kuukausia ja lopputulokset ovat sen mukaisia, huippumakuja, tekniikoita ja esillepanoja, joita ei muualla näe.

Suomen kisajoukkuetta on tukemassa K-Citymarket ja nyt maailman vaativimpaan kansainväliseen kokkikilpailuun Suomen edustajaksi valittu huippukokki Mikko Kaukonen on luonut upean juhlamenun valmistettavaksi kaikille omissa kotikeittiöissä.

Menu

⭐️

Maustepaahdettua siikaa

Siianmäti-piimäkastiketta

Mummonkurkkuja

⭐️

Härkätartaria

Metsäsienikastiketta

⭐️

Haudutettuja omenia

Suolakaramellia

Mascarponevaahoa

⭐️

Valmistin kaikki nämä kolme ruokalajia, joiden ohjeet siis löytyvät K-ruoka.fi –sivuilta, joten jokainen voi tehdä tämän itse kotonaan. menu toimii vaikka kokonaan uudenlaisena jouluateriana

Bocuse d’Or -kilpailussa halutaan tuoda esille suomalaisia laadukkaita raaka-aineita ja niitä on myös tässä menussa. Metsäsieniä, siikaa, siianmätiä ja piimää, katajanmarjoja ja kotimaisia omenia. Ihania raaka-aineita Suomesta.

Ryhdyin puuhaan – oman elämäni huippukokki!

Alkupalana on siis maustepaahdettua siikaa ja siianmäti-piimäkastiketta lisukkeena mummonkurkkuja.

Tässä kohdassa kaupan kalatiskin myyjän loistava palvelu auttoi lopputuloksen synnyssä ihan ratkaisevasti.

Cittarissa oli tarjolla jopa kolmenlaista siikaa. Suomessa kasvatettua siikaa, villiä suomalaista järvisiikaa ja valmiita siikafileitä. Koska tässä reseptissä siika paahdetaan pannulla ilman nahkaa, halusin kalaa, joka on napakkaa ja jossa on pienet syyt. Parasta tarkoitukseen oli villi järvisiika. Pyysin sen nahattomina fileinä ja niin sen myös sain. Kotiin jäi vain ruotojen poistaminen fileistä. Ne löytyvät helposti, kun kuljettaa vain sormea kevyesti pitkin suoraa ruotoriviä.

Kun kala on ruodoton, se pikagraavataan. Pikagraavauksessa fileet haudataan sokerisuolaseoksen alle puoleksi tunniksi. Aikaa ei kannata ylittää, ettei kalasta tule liian suolaista. Sitten suolat pois ja nopea huuhtelu veden alla.

Laitoin märät fileet pellavapyyhkeelle ja taputtelin ne aivan kuiviksi.

Sitten mausteisiin. Ohjeessa sanotaan, että jauha paahdetut mausteet maustemyllyssä tai murskaa humareessa, mutta ehkä kuitenkin käyttäisin hommaan terävää veistä. Kokeilin huhmarta, mutta siinä osa mausteista hienontuu todella hienoksi ja osa jää suuremmaksi murskaksi, kun taas veitsellä pilkkomalla lopputulos on tasaisempi. Hienonnettu mausteseos painellaan sitten fileen sille puolelle, jossa nahka on ollut.

Kun maustettu kala paahdetaan, kuumalle valurautapannulle laitetaan ensin suolaa, ettei kala tartu kiinni pannuun ja jotta kala saa herkullista paahdetun suolan makua. Tämä oli hyvä kikka! Mutta nopea saa olla. Vain säpäkkä 10-20 sekunnin paahto sille puolelle kalaa, jossa mausteet ovat ja siinä se. Jännitti kuinka onnistun, mutta hyvin pysyivät kalapalat kasassa.

Mummonkurkut olin tehnyt jo edellisenä päivänä jääkaappiin ja mädillä höystetty piimäkastike oli helppo valmistaa ja maistui ihanalta. Cittarissa oli yllättävän runsas valikoima siianmätejä, minä päädyin kotimaiseen, pakastettuun mätiin, joka olikin niin hyvää, ettei sitä tarvinnut lainkaan valuttaa.

Kala kastikkeineen ja kurkkuineen oli todella hyvää. Maustepippuri, fenkoli ja katajanmarjat paahdetun siian mausteina, eivät olisi ikinä juolahtaneet mieleenikään!

Tartarpihvi -herkkujen herkku

Tartarpihvi on suurta herkkuani, mutta en ole ikinä aikaisemmin syönyt sitä lämpimän kastikkeen kera. Tässä reseptissä tartarpihviin on yhdistetty kermainen metsäsienikastike. Lopputulos oli herkullinen ja vaivansa väärti.

Kun ostin lihan, kerroin mihin sitä tarvitsen ja kappas mitä teki myyjä – hän veisti minulle lihan valmiiksi ohuiksi viipaleiksi, joten minun tarvitsi kotona enää leikata se ohuiksi suikaleiksi ja sitten minikuutioiksi.

Reseptissä sanotaan että ”raaputa tartarliha terävällä veitsellä pieniksi paloiksi”. Jos lihan haluaa raaputtaa, täytyy olla erittäin terävä veitsi, jota luultavasti on teroitettava myös raaputuksen aikanakin, minusta pienenpienet kuutiot oli mukavampi idea. Kolmas tapa on jauhaa liha myllyssä.

Sienikastikkeeseen tulee ½ dl jauhoja, mutta en suosittele lisäämään niitä kerralla. Minä annoin mennä, vaikka epäröin ja soosista tuli ihan liian paksua. Sitä voi ohentaa toki kermalla tai vedellä, mutta luulen ettei se tarvitse lainkaan suurusta, kun käyttää ohjeen mukaisesti kuohukermaa. Varovaisuuttaa siis jauhojen kanssa. Niiden tarpeeseen vaikuttaa varmasti myös se, kuinka paljon nestettä sienissä on jäljellä, kun kerma lisätään.

Suolat ja pippurit sitten maun mukaan.

Haudutetut omenat – hienostunut jälkiruoka

Ihana resepti tämä! Ohjeessa käytetään kotimaisia kauniita pieniä omenia, joiden siemenkota kaiverretaan alakautta pois, ja niin omena jää kauniisti kokonaiseksi. Minä työnsi omppuun ensin omenaporan, mutta en omenan läpi. Sitten kaiversin hyvällä teräväkärkisellä pikkuveitsellä siemenkodan pois. Ja niin jäi omena kauniisti ehjäksi päältä.

Omenat kehotetaan hauduttamaan uunissa omenamehussa, mutta yhtä hyvin se käy liedellä. Minun Lobo-omenilleni 30 minuutin haudutus ei riittänyt, vaan aikaa meni kokonainen tunti. Joka tapauksessa omput kannattaa hauduttaa tarjoilua edeltävänä päivänä, koska ne jäähdytetään liemessään.

Aivan loistava idea on ostaa valmiiksi karamellisoitua säilykemaitoa ja maustaa se suolalla ja saada suolakaramellikastike maailman helpoimmalla tavalla. Suolaa lisäilin pikkuhiljaa maistellen omaan makuuni sopivaksi. (Sitä paitsi kinuskia on kiva maistella…!)

Loppufiilikset

Tämä todella on huippumenu ja oli todella hauskaa saada tehdä tällainen. Onhan se aika kova juttu, että vääntelin kotiköökissä itsensä Mikko Kaukosen luomaa Bocuse d’Or -kilpailun innoittamaa reseptiä. ja kaikki ainekset löytyivät niin helposti Cittarista ja on kivaa, kun tällaisia reseptejä julkaistaan meidän taviksien käyttöön. Mahti olo ja nälkäkin lähti! Parasta oli kuitenkin uusien asioiden oppiminen. Ohjeet olivat yksinkertaiset, mutta silti niissä oli mulle uusia asioita. Menu on juhlava ja sopii jouluun, uuteenvuoteen ja muihinkin juhlavampiin tilaisuuksiin. Kannattaa kokeilla!

Juhlavaa joulunaikaa hyvän ruuan parissa kaikille.

Tonttukokki Hanna

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Esittelyssä on nyt mun paras glögreseptini. Se lämmittää kun ulkona vihmoo ja on koleaa. Tällä reseptillä teet kaikenväriset glögit tosi helposti. Mukana on myös superhyvä inkiväärishotin resepti.

Takana on kohdallani todella merkillinen marraskuu. Normaalisti alati kasvava pimeys on saanut kaamosmasennuksen oireet pintaan yhtä nopeasti, kuin aurinko on laskenut horisonttiin. Kaikki mahdollinen aika on täytynyt viettää kirkasvalolampun äärellä ja joka vuosi ollaan lopulta näihin aikoihin matkustettu jonnekin missä on valoa. Vaan hip hei ja hurraa – ei mitään ongelmia nyt. Mistä lie johtuu? En totisesti tiedä vastausta. Olen myös jumittunut kotiin, voisi ehkä piipahdella jossain kauempanakin kuin postilaatikolla, mutta enimmäkseen se on ollut pisin päivittäinen matkani viime aikoina.

Koska sää on kolea ja kurja, niin kuumat juomat houkuttelevat ja kaivoin esiin vanhan glögireseptin ja uuden inkiväärijuoman reseptin, joilla oloa ja eloa voi mukavasti lämmittää.

Lapsuuden kodissani tehtiin glögi aina alusta asti itse. Ensin keitettiin vahva glögipohja jouluisista mausteista, jolla sitten maustettiin kuuma mustaviinimarjamehu, joka lopuksi terästettiin konjakilla.

Sisareni Helena tapasi järjestää miehensä kanssa ennen joulua suuret kinkunkastajaiset ja glögipartyt. Kun kinkku paistettiin ruiskuoren alla ja se oli kypsä, niin pellille kertyi kinkun paistolientä. Ruiskuoresta lohkottiin paloja, joita kastettiin kinkun liemeen. Siitä nimi ’kinkunkastajaiset’. Hän myös leipoi jumalaista joululimppua kymmeniä kappaleita, joita hän antoi lahjoiksi sukulaisille. Sitä ihanuutta me myös kastoimme kinkun liemeen.

Glögi kuumeni juhlissa valtavassa 10 litran kattilassa ja sen kanssa tarjoiltiin tietysti itse leivottuja pipareita ja minikokoisia tähtitorttuja. Se tuoksu! Voi pojat se oli ihana! Varmasti Helenan luona juhlittaisiin edelleen, jos hän olisi vielä täällä, mutta me kohtaamme enää suloisissa unissa ❤️ onneksi jäljellä on kosolti rakkaita muistoja.

Glögitiivisteellä voi maustaa mehut , viinit ja kuohuviinit.

Minusta juuri glögitiiviste on näppärin tapa näissä glögipuuhissa. Mausteseos syntyy helposti ja sitä voi sitten lisätä joko lämmitetyn punaviinin tai mustaviinimarjamehun joukkoon. Toki myös puolukka- tai karpalomehu toimii hienosti tässä. ja terästellä konajkilla, calvadosilla tai millä kukakin nyt haluaa.

Parasta mehua minusta on itse tehty, vahvan makuinen mustaherukkamehu ja sen joukossa sitten se pieni terästys, jos halutaan. Kaupan mustaherukkamehut ovat kovin sokerisia ja vähämakuisia. Siihenkin on konsti. Voi kuumentaa mehun ja lisätä joukkoon pakastettuja mustaherukoita keitellä tovin ja sitten musertaa marjat siivilöidä ne pois. Tulee kiitettävästi lisää makua.

Glögitiiviste sopii myös kuuman valkoviinin tai tuorepuristetun omenamehun kanssa. Kuuma omenamehu on oma suosikkini.

Jos lämmin juoma ei niin kiinnosta, voi maustetiivistettä tiputtaa samppanjalasin pohjalle ja kaataa päälle kuohujuomaa. Namskis! Hohdokasta!

Kolmas lämmittäjä on itse tehty inkiväärishotti. Sitä voi lisätä myös omenamehun joukkoon tai sitten ottaa tosiaan pieniä lämmittäviä shotteja. Inkivääri kyllä pistää veren kiertämään! Reseptin tähän voimajuomaan sain ihanalta ystävältäni Inarilta, joka valmistaa ja nauttii juomaa säännöllisesti aamuin illoin.

Kaikki nämä juomat ovat myös erinomaisia itse tehtyjä joululahjoja.

Jos tekee mieli leipoa, niin tässä vielä ihanien kauralastujen resepti.

Mausteliemi kaikille glögeille – paras glögiresepti

3 dl vettä

2 rkl fariinisokeria

10 kokonaista mausteneilikkaa

1 rkl kokonaisia kardemumman siemeniä kuorineen

4 kanelitankoa

1 tl kokonaisia maustepippureita

3 cm pala tuoretta inkivääriä

Laita mausteet ja vesi kattilaan, keitä kannen alla vartti, siivilöi ja laita mausteliemi pulloon. Mausta liemellä kuumat ja kylmät joulujuomat.

Inkiväärishotti

8 dl vettä

100-140 g inkivääriä raastettuna kuorineen

1 sitruunan mehu

½ dl hunajaa

Kiehauta vesi ja ota kattila liedeltä. Sekoita joukkoon raastettu inkivääri ja anna sen hautua vedessä kannen alla puolisen tuntia. (Älä enää keitä)

Siivilöi kädenlämpöinen mehu kannuun ja lisää joukkoon sitruunan mehu sekä hunaja. Kaada juoma pulloon ja säilytä jääkaapissa. Nauti aamuin illoin shottina tai mausta kuuma juoma.

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hyviä hetkiä kuuman juoman äärellä!

Hanna 🎄

Tänään on – haluan tehdä kaiken – lauantai. Mutta mitä tekis? Joskus mulla on tämä hallitsematon vapauden tunne, joka saa pään ihan pyörälle. On siis päivä, jossa ei ole yhtään pakkoa, ai ainuttakaan suunnitelmaa ainoastaan pelkää suloista vapauden tunnetta. Ja mitä sitten alkaa tapahtua? Päässä alkaa muodostua suunnitelmia. Niitä nousee mieleen kuin Fairykuplat tisikaltaassa. Ja koska minut on siunattu positiivisella aikakäsityksellä, luulen päässäni, että ehdin tehdä kaiken. Esimerkiksi nämä:

🎄

Himottaisi lähteä Riihimäelle katsomaan millainen on Janne Katajan lelukauppa. Ostaisin samalla lapsenlapselle joululahjan.

🎄

Pieni pakkomielle olisi leipoa päärynäpiiras, jonka reseptin löysin netistä. Tämä on vaivannut jo monta päivää.

🎄

Isossa laatikossa eteisessä odottelee kanervanväriset pellavalakanat, tyynyjä ja peittoja ja haluaisin mennä tekemään muhkean petauksen makkariin

🎄

Haluasin ottaa kuvia meidän olkkarista ja näyttää millaisen muutoksen olen tehnyt sisustukseen

🎄

Olen koko syksyn halunnut istuttaa sellaisen tuhat tulppaanin, scillan ja narsissin sipulia meidän pihaan. (niitä ei kuulemma ole enää kaupoissa)

🎄

Pitäisi mennä ostamaan talvitakki. Mulla ei ole isoa, lämmintä muhkeaa takkia, jonka sisällä voisi elää ikään kuin omaa elämää

🎄

Olis ihanaa laittaa kotiin vähän joulufiilistä. Esimerkiks joulukuusi oli kiva!

🎄

Olis ihanaa mennä brunssille jonkun kans

🎄

Halusin tehdä tunnin joogaharjoituksen ja kahden tunnin kävelyn ulkona.

🎄

Tässä kaikki mitä on mielessä just nyt. Ja mitä tästä seuraa? Luultavasti en tee näistä mitään…Ensin vetelehdin vain pikkuhetken somessa ja kun katson kelloa, huomaan että siiähän meni yli tunti. Seuraavaksi täytyy ryhtyä aamutoimiin ja siivota hiukan ja lopulta aika valuu sormien välistä kuin se ihana etelän uimarannan hiekka, jota en ole nähnyt liian pitkään aikaan. (Ooh pääsisipä aurinkoon!)

Ai niin ja Barack Obaman kirja Luvattu maa on sohvalla ja olen lukenut siitä 53 sivua. Haluaisin lukea loput 819 sivua.

Miten sun lauantai onko ruuhkaa? Ja hei voit ehdottaa mitä noista sä tekisit jos olisit minä.

Mä alan nyt pohtia vaihtoehtoja – raportoin myöhemmin mitä tein.

Hanna

Kaupallinen yhteistyö: The Vegetarian Butcher ja Asennemedia

The Vegetarian butcher, mitä se tarkoittaa? Kasvissyöjä lihakauppiasta? Kuulostaa hämmentävältä, mutta on totta.

Vuonna 2010 hollantilainen 9. polven maanviljelijä Jaap Korteweg päätti ryhtyä kasvissyöjäksi. Ongelmaksi muodostui sama harmi, joka vaikeuttaa monien meistä innokkuuteen jättää liha pois ruokavaliosta. Haluamme nauttia lihan mausta ja tutuista ruuista. Jaap kaipasi lihan makua niin paljon, että päätti kehittää kasvipohjaisia tuotteita, jotka antavat saman maun ja suutuntuman kuin liha.

Yhdessä tiiminsä kanssa hän onnistui kehittämään valikoiman kasvipohjaisia tuotteita erityisesti lihan ystäville. Ykköstavoitteena oli antaa ihmisille mahdollisuus jatkaa suosikkiruokien nauttimista luopumatta lihan mausta tai tekstuurista. Hänestä tuli lihakauppias, jonka tuotteet ovat uutta lihaa, jossa ei ole lihaa.

Rakkaudella aateloitua ruokaa

Kaikenlainen ruokavalion muuttaminen on vaikeaa. Tiedän sen kokemuksesta. Äitini (kuten äidit yleensä) valmisti ihanaa ruokaa, jonka hän aateloi rakkauden lisäksi voilla, kermalla ja punaisella maidolla.

Saman sisältöinen oli oma ostoskärryni, kun muutin kotoa pois. Sitten halusin vähentää kovia rasvoja, keventää ruokavaliotani ja lisätä kasvisten määrää. Sitten vähensin sokerin ja herkkujen syömistä ja lopetin karkkien syönnin kokonaan. Seuraava vaihe oli opetella syömään säännöllisesti. Jokainen muutos on vaatinut paljon uusien asioiden opettelua, vaivaa ja uusia tottumuksia, eikä sellainen käy nopeasti.

Nyt muutoksen kohteenani on lihan vähentäminen ruokavaliosta. Se vaatii jälleen uudenlaisia ajatuksia ja totuttelua. Vähentämiseen on monta syytä – ilmastonmuutos, oma hyvinvointi ja eläinten olot sekä lapsieni ja lastenlapsieni tulevaisuus tällä planeetalla. En ole kuitenkaan jyrkkä, vaan syön ainakin toistaiseksi kaikkea. Olen fleksaaja. Aloitan hitaasti lisäämällä kasviksia ja kasvisvaihtoehtoja ruokavaliooni.

Joskus onnistun – joskus en

Lihaa korvaavat tuotteet kiinnostavat minua ja suhtaudun niihin ikään kuin kokonaan uusina ”vihanneksina”. Opettelen uusia ruokia ja valmistustapoja sekä makuja. Lähtötilanne on aina aloitus puhtaalta pöydältä: Onko tämä hyvää? Osaanko käyttää tätä? Välillä olen onnistunut hyvin välillä heikommin.

The Vegetarian Butcher –tuotteet olivat totaalinen yllätys. Ne maistuvat, tuntuvat ja näyttävät oikeasti aivan lihalta. Kaikesta tuleekin siis helpompaa, koska voinkin tehdä myös omia suosikkiliharuokiani ilman lihaa ja ne maistuvat ja tuntuvat suussa samoilta, kuin ennenkin, vaikka tuotteet ovat kasvipohjaisia.

The Vegetarian Butcherin tavoite onkin ollut luoda kokonaan uuden sukupolven kasvipohjainen liha, jolla on tuttu maku, rakenne ja ulkonäkö. Se helpottaa elämää! Uskon että on monia samanlaisia kuin minä. Sitä kaipaa tuttuja juttuja, vaikka makaronilaatikkoa, grillimakkaraa tai kanakastiketta ja mikä nyt on kenenkin suosikkiruokaa.

Testissä kaksi The Vegetarian Butcher tuotetta

Kokeilin The Vegetarian Butcher Chickened Out Chunkseja, jotka näyttävät, tuntuvat suussa ja maistuvat kanalta, sekä Unbelievabull Burger hampurilaispihvejä ja voin käsi sydämellä suositella molempia. The Vegetarian Butcher tuotteet on pakasteita ja niitä saa K-kaupoista.

Kaikkiaan valikoimassa on viisi eri tuotetta: Magic Mince on kuten jauhelihaa, Chickened Out Chunks, vegaanisia kanapaloja, Unbelievabull Burger hampurilaispihvi, Lucky Nuggets vegaanisia kananugetteja sekä Big Bangers makkarat.

Kanaa marokkolaiseen tapaan ja mehevät burgerit

Meidän perheellä on yksi suosikkiruoka, josta kaikki pitävät paljon ja jota teen tosi usein. Se on saanut innoituksensa Marokosta. Tein reseptin aikoinaan keittokirjaani. Siinä kana maustetaan kanelilla, kardemummalla ja garam masalalla, kanapalat paistetaan ja loppuvaiheessa joukkoon lisätään viinirypäleitä.

Ruuan kanssa tarjoan kvinoasalaattia ja tsatsikia. Varsinaista cross kitcheniä – monikulttuurikeittiötä Espoosta!

Käytin ruokaan nyt broilerin sijaan Chickened Out Chunkseja ja siitä tuli aivan täydellistä. Ja aikamoinen guru pitäisi olla, että huomaisi eron broileriin.

Tein myös kaksi erilaista hampurilaista. Toinen oli perinteinen, jossa briossisämpylän välissä oli valkosipulimajoneesia, ketsuppia, cheddaria ja Unbelievabull Burger hampurilaispihvi sekä toisen, jossa sämpylän virkaa toimittaa avokadon puolikkaat ja välissä on fetaa ja fetamajoneesia. Pihvi oli aivan loistava – maku, suutuntuma ja ulkonäkö olivat aivan kuin tavallisessa burgerissa. ”Niin hyvää” sanoi mieheni suu täynnä burgeria ja olen itse samaa mieltä. Usein kasvishampurilaisten pihvit ovat ikävää mössöä. Tämä oli kuin hyvin paistettu jauhelihapihvi. Pihvit sopisivat mainiosti myös pottumuusin ja vaikka suppilovahverokastikkeen kanssa.

Ruuassa on parhaimmillaan mukana rakkautta, lohtua ja hyvää mieltä

On tosi kivaa ja helpottavaa, kun voi tehdä vanhoja tuttuja suosikkiruokia ilman lihaa, mutta maku tai koostumus eivät muutu. Olen tästä tosi hyvällä mielellä ja iloinen koska nämä tuotteet auttavat minua ja maailmaa. On myös kivaa todeta, että se mitä mainoksessa sanotaan, on totta.

Moni miettii miksi ei vain jättäisi lihaa pois? Miksi se täytyy korvata jollain lihan tapaisella? Siksi että lihan maku ja koostumus miellyttää ja tutut ruuat tuovat elämään muutakin kuin vatsantäytettä. Ruuassa ja ruokailussa on parhaimmillaan mukana rakkautta, lohtua ja hyvää mieltä. Useimmille ruoka paljon muutakin kuin polttoainetta.

Tässä minun reseptini, kokeile!

Reseptit a lá Hanna

Chickened Out Chunks marokkolaiseen tapaan

Neljälle

2 pkt Chickened Out Chunkseja sulatettuna

2 rkl oliiviöljyä

1 tl kardemummaa

2 tl kanelia

2 tl garam masala mausteseosta

250 g pestyjä, siemenettömiä viinirypäleitä

Sekoita kulhossa öljy ja mausteet (huom! suolaa ei tarvita) ja sekoita joukkoon Chickened Out Chunksit niin, että maustetta tarttuu hyvin kaikkiin paloihin.

Laita hiukan öljyä kuumalle pannulle ja paista Chunkseja keskilämmöllä ensin yhdeltä puolelta, kunnes pinta on saanut hyvin väriä, käännä ja jatka paistamista kunnes palat ovat lämmenneet läpikotaisin. Lisää paistamisen loppuvaiheessa mukaan viinirypäleet, niin että ne kuumenevat.

Tarjoile kvinoasalaatin ja tsatsikin kera.

Kvinoasalaatti

Kastike

1 dl vastapuristettua appelsiinimehua

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl piimää tai kreikkalaista jogurttia

2 tl hunajaa

½ tl suolaa

mustapippuria

Salaatti

3 dl kvinoaa

6 dl vettä

½ tl suolaa

2 ½ dl hienonnettua kevätsipulia

2 ½ dl kuivattuja karpaloita hienonnettuna

1 dl hienonnettua persiljaa

1 dl kuivalla pannulla paahdettuja mantelilastuja

Huuhtele kvinoa huolellisesti kuumalla vedellä ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää keitinveteen suolaa. Jäähdytä.

Tee kastike sekoittamalla kaikki ainekset yhteen.

Sekoita kevätsipuli, karpalot ja persilja jäähtyneeseen kypsään kvinoaan ja lisää joukkoon kastike. Sekoita hyvin ja lisää lopuksi pinnalle mantelilastut.

Tsatsiki

1 tuore kurkku

2 tl suolaa

5 dl kreikkalaista jogurttia

1 sitruunan mehu

½ dl tuoretta minttua hienonnettuna

1 valkosipulinkynsi raastettuna

½ tl suolaa

1 tl juustokuminaa

Raasta pesty (ja kuorittu) kurkku raastimen isoimmalla terällä. Sekoita raasteeseen suola ja laita seos siivilään valumaan.

Sekoita jogurttiin kaikki mausteet. Purista kurkkuraasteesta pois ylimääräinen neste ja lisää jogurtin joukkoon. Sekoita hyvin ja laita jääkaappiin maustumaan toviksi.

Perinteinen hampurilainen

1 The Vegetarian Butcher Unbelievabull Burger hampurilaispihvi -pakkaus (sisältää kaksi pihviä)

2 briossisämpylää

1 suuri kypsä tomaatti

punasipulia ohuina renkaina

valkosipulimajoneesia

2 viipaletta cheddarjuustoa

ketsuppia

maustekurkkua

muutama rapea salaatinlehti

Grillaa tai paista pihvit pienessä määrässä öljyä molemmin puolin, laita paistamisen loppuvaiheessa cheddarjuustoviipale pihvin päälle ja laita pannulle kansi, jotta juusto lämpenee ja hiukan sulaa. Kuumenna sämpylä ja täytä se vihanneksilla, kastikkeilla ja kuumalla pihvillä.

Avokado-burgeri

1 pkt The Vegetarian Butcher Unbelievabull Burger hampurilaispihvi pakkaus (sisältää kaksi pihviä)

2 avokadoa

1 dl majoneesia

200 g fetaa

mustapippuria

iso kypsä tomaatti

punasipulirenkaita

sesaminsiemeniä

Halkaise avokadot ja poista kivet ensin ja kuori sitten. Tasoita toisen puolikkaan pintaa terävllä veitsellä niin että puolikas pysyy pystyssä lautasella.

Yhdistä puolet fetasta majoneesiin ja tee notkea tahna. Mausta mustapippurilla. Täytä siemenen jättämä kolo tahnalla. Leikkaa tomaatista viipale kolon päälle ja sen jälkeen paistettu pihvi joko kokonaisena tai puolitettuna kaksi puolikasta päällekkäin, niin pihvit ovat suurin piirtein avokadon kokoisia. Lisää vielä pihvin päälle fetamuruja ja nosta avokadon toinen puolikas kanneksi. Ripottele päälle seesamin siemeniä.

Ihania hetkiä uusien ruokien äärellä!

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna

💚

Sain eilen yhtäkkiä päähäni leipoa puuron jämistä kaurapuurorieskoja Ei ollut reseptiä eikä oikein aikaakaan, mutta annoin kapustan heilua ja hyviä tuli. Kaurapuurorieskat sulivat suussa. Ja voi niiden pinnalla! Reseptistä en varmuudella tiedä määriä, mutta ei sen niin väliä ole, kun huvikseen perheelleen leipoo.

Laitoin kulhoon n. 2 dl kaurapuuroa joka oli kittaantunut kattilan pohjaan aamusta, kun keitin sitä vähän liikaa. Lisäsin 2,5 dl vehnäjauhoja yhden kanamunan ja hulautin perään aika reippaasti piimää, koska puuro oli niin kovaa. Lisäsin suolaa, sokeria ja ½ tl ruokasoodaa ja laitoin sähkövatkaimen laulamaan. Lopputulos oli paksua velliä. Saman tyyppistä kuin hyvä risotto. Kun sen laittaa lautaselle se leviää. Niin levisivät minun rieskanikin pellillä leivinpaperin päällä.

Ripottelin päälle vehnäjauhoja ja heilautin pellin uuniin, joka oli täysillä.

Meidän uuni lämpenee 230 asteeseen. Älkää kysykö miten se voi olla niin. Se vain on. Mutta kyllä ne rieskat kypsyivät. Ja maistuivat. Rieskaohjeissa näyttää olevan yleisesti, että niitä paistetaan 250 asteessa.

Laitoin rieskojen kuvan Instaan ja Facebookiin ja reseptikyselyt täyttivät yksityisvietit ja muut. Tällaista reseptiä en kuitenkaan voi laittaa mihinkään. (Vaikka tuossahan se nyt juuri on!) kun julkaisen reseptin, se on kunnolla testattu. Ja niinpä pistin kattilaan taas aamulla vähän liikaa kauraryynejä ja töiden jälkeen pistin jauhot pölisemään. Nyt pölisivät myös ohrajauhot, joita ostin eilen illalla kaupasta sitä varten. Rieskoista tuli aivan erilaisia kuin eilisistä! Mutta sehän on juuri se rieskojen idea. Ei ole niin tarkkaa.

Itse pidin enemmän näistä tämänpäiväisistä. Taikinastakin tuli jämäkkää, nyt kuvailisin, että se oli kuin kaurapuuroa vahvuudeltaan.

Periaatteessa ainekset olivat samat, vain ohrajauhoja oli vehnän lisänä ja piimää oli loppu, joten käytin rahkajugurttia. Tykkään myös, että rieskat saavat olla pehmeitä, eikä lituskoja ja kovia – nämä ovat juuri sellaisia pehmeitä ja suloisia.

Kehotan maistamaan valmista taikinaa. Että suolaa ja sokeria on sopivasti. Minä jätin varuiksi puolisen desilitraa jogurttia sivuun, jos on lisättävä jompaakumpaa. Ja tosiaan pikkuisen se kaipasi lisää suolaa, joten sotkin sen jogurttiin ja sitten se oli helppoa lisätä taikinaan vaan sähkövatkaimella pyöräyttäen. Koko hommaan meni varmaan 10 minuuttia ja uunissa vartti.

Kaurapuurorieskat

2 dl kaurapuuroa

1 kananmuna

1 dl ohrajauhoja

1,5 dl vehnäjauhoja

suolaa (suolan määrä riippuu puuron suolaisuudesta)

1 tl sokeria

2 dl rahkajogurttia

½ tl ruokasoodaa

1 rkl seesaminsiemeniä

Sekoita kaikki ainekset, paitsi seesaminsiemenet, yhteen sähkövatkaimella. Tarkista maku. Laita leivinpaperilla vuoratulle pellille kuusi saman kokoista lusikallista taikinaa ja taputtele jauhotetuilla sormenpäillä rieskat tasapaksuiksi. Taikina on märkää ja tahmeaa. Paista rieskoja n. 15 min 230 asteessa uunin keskiosassa. Levitä kuumalle rieskalle voita ja nauti!

Herkkuhetkiä rieskojen seurassa!

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna

💚

Ahdistus sentään! Mä luin muutamia lehtiä, siis ihan oikeita paperisia aviiseja eilen. Ostin ne kaupasta, keitin kahvit, otin mukavan asennon ja aloin selata ja lukea. Luin joitain henkilöjuttuja ja ahdistuin. Selasin lisää ja ahdistuin lisää. Miksi jutuissa on aina oltava joku dramaattinen asia? Tuska. Siitä on yleensä selvitty ja vaikka olisi kuinka vaikea asia, niin se on kuitenkin kasvattanut henkilöä ja elämä maistuu.

Okei hieno kaari ja sellaistahan se elämä on. Mutta voi pojat – mä kaipaan iloa. Silkkaa iloa. Oikeaa riemua! Mutta kuinka vaikeaa siitä on kirjoittaa? Todennäköisesti mahdotonta.

Riemua voi katsoa tellusta ja varsinkin kuunnella podcasteista. Kun kuuntelee lenkillä podia, joutuu välillä häpeän valtaan, kun nauraa rätkättää ääneen mennessään. Saattaa tulle jopa niin iloiselle mielelle, että tervehtii vastaantulijaa. Hän toki kääntää päänsä pois hämmästyneenä ja on kuin ei näkisikään, mutta se naurattaa vielä enemmän. Ja kun tulee kotiin, on riemukas olo.

Nolo paljastus

Mulla on yksi vähän nolo tapa täällä himassa. Kun teen ruokaa ja värkkään reseptejä, mulla pyörii läppäriltä Pieni talo preerialla –sarja. Olen jaksossa 102. Niin olen siis viettänyt aikaani preerialla yli sata tuntia.

Sarja on hyvin tehty. Ja kiintoisaa siinä on se, että kaikki – aivan kaikki ongelmat, joita jaksoissa ratkotaan, on täsmälleen samoja kuin tänä päivänä. Rasismi, koulukiusaaminen, köyhyys, rehellisyys ja epärehellisyys, lapsettomuus, luottamus jne. Mihinkä sitä ihminen muuttuisi – ei mihinkään. Sarjan ihanuus on siinä, että hyvyys ja oikeus voittaa aina. Paha saa palkkansa.

Jakso 99 kertoo siitä, kuinka Walnut Groveen tulee oma lehti. Lehden juorutoimittajaksi ryhtyy Harriet Oleson, sarjan ilkiö. Jutut ovat sen mukaisia, puolitotuuksia ja silkkoja valheita. Kaikki kaupungissa tietävät Harrietin luonteen ja senkin, etteivät jutut ole totta. Mutta silti kaikki ostavat lehden. Kuulostaako tutulta? Ei mitään eroa tähän hetkeen!

Tunnistatko valeen ja puolitotuuden

Jokainen normaalijärjellä varustettu ihminen osaa nähdä tässä ajassa tyypillisten kohuotsikoiden taakse ja tajuaa, että jos jutussa lukee: kuningashuonetta lähellä olvien lähteiden mukaan – juttu on bullsshittiä ja toimittajan keksimä, mutta miksi tätä pahantahtoista viihdettä ostetaan, luetaan ja jopa uskotaan? Kertookaa se mulle! Ja varsinkin uskotaan kaikki ikävät uutiset, jotka mielellään kertovat inhottavia asioita julkisuudesta tutuista henkilöistä.

Walnut Groven lehden julkaisija ei välitä hittojakaan siitä, että jutut ovat valheellisia, vaan riemuitsee siitä, että kauppa käy kuin siimaa. Mahtavaa. Harriet vastaa valituksiin, että lehdessä on pieni palsta, jossa virheellisyydet oikeistaan. Mikä on muuttunut? Ei niin mikään!

Lopulta Ingalsin perheen isä päättää puuttua asiaan. Asia ratkaistaan kirkossa. Hän pitää sunnuntaipalvelusta, jossa näyttää sivistyneesti Harrietille närhen näpit ja sen jälkeen moittii koko kirkkokansaa siitä, että he ostavat lehteä, jonka siällön tietävät olevan potastkaa. Ja pian lehti kuivuu kasaan ostajien puutteessa ja rauha palaa Walnut Groveen aina seuraavaan jaksoon saakka, jossa aiheena on joku muu ilmiö.

Niin huvitti tämänkin jakson ajankohtaisuus. Tosin oikeassa elämässä ratkaisua ei tule. Roskan puhuminen ja levittäminen nousee korkeimmille tahoille saakka, ilman että kukaan saa kiihtyvällä nopeudella kiitävää junaa pysähtymään.

Ilo pintaan vaikka syvän märkänis

Mutta olisihan se hauskaa, jos joku muukin asia myisi, kuin suuri draama ja ilkeät, pahasuovat uutiset. Siinä on tietenkin se ongelma, että ilo tuo kateutta. Jos jollain ihmisellä ei ole kerrottavanaan mitään skeidaa, jonka on joutunut käymään läpi, hän on epäuskottava, tekopirteä ja todennäköisesti myös liian kaunis. Siitä tulee ikävä fiilis ihmisille.

Ajattelin kuitenkin kertoa yhden kivan jutun tähän loppuun. Mua ei haittaa pimeys tänä syksynä, kuten muina elämäni syksyinä on haitannut. Oon koko ajan hirmu hyvällä tuulella ja saan niin hienoa palautetta mun töistä, että häkellyn. Olen valtavan kiitollinen siitä. Ja mulla on ihana puoliso, jonka kanssa oon nukkunut nyt 26 vuotta saman täkin alla. Mikään ei voisi olla paremmin.

Valitsin kuvia, joista mulle tulee hyvä mieli.

Kiva kun luit – blogia saa aivan vapaasti jakaa

Hanna

Kaupallinen yhteistyö: APTEEKKI-tuotesarja

Tehokas apu flunssaan. Flunssan kestoa voi lyhentää ja sen oireita lieventää. Vanha väittämä että flunssa kestää kaksi viikkoa hoitamattomana ja 14 vuorokautta lääkkeiden kanssa ei enää pidä paikkaansa. FluAcute Zinc+ suusuihke on apteekkituote, joka sisältää sinkkiasetaattia ja jolla on tutkitusti flunssan kestoa lyhentävä vaikutus.

Minusta tämä on huippu juttu. Juuri sairastin flunssan ja käytin FluAcute Zinc+ suusuihketta kuuliaisesti ohjeen mukaan. Ja onneksi käytin, koska oli pakko saada ääni kuntoon ja tulla terveeksi nopeasti työni takia. Ja eihän nyt flunssassa kärvisteleminen muutenkaan mitään herkkua ole. Ja sairaudet rasittavat elimistöä tietenkin, joten mitä nopeammin pääsee moisesta kiusasta eroon, sen parempi.

FluAcute Zinc+ suusuihkeen käytön kannalta tärkeät jutut ovat ajoitus, annostelu ja paikallisuus

FluAcute Zinc+ suusuihkeen käyttö täytyy aloittaa heti, kun ensimmäiset oireet ilmaantuvat. Kun kaktus majoittuu kurkkuun ja on se fiilis, että aha – nyt se iski. Kun ensi oireet ilmaantuvat suihkautetaan neljä suihkausta neljästi nieluun ensimmäisen tunnin aikana. Tämän jälkeen suihkautetaan 4 suihkautusta joka toinen tunti, kunnes oireet helpottavat. Oikea annostelu takaa sen, että sinkkiä on riittävästi ja pitkäaikaisesti limakalvoilla.

Ahkera ja oikein ajoitettu suihkuttelu oli minulle hankalaa muistaa, joten laitoin puhelimen ajastimeen muistutuksen. Sitä uppoutuu niin helposti kuuntelemaan äänikirjaa tai katsomaan telkkaria, että suihkaukset saattavat unohtua. Ajastin oli hyvä muistuttaja. Onni on se, että FluAcute Zinc+ suihke maistuu tosi hyvältä joten sitä suihkauttaa mielellään. Makuja on neljä: anis, mustaherukka, sitruuna-inkivääri ja echina-piparminttu.

FluAcute Zinc+ on flunssajarru

Moni varmaan tietääkin, että sinkin on todettu auttavan flunssan oireisiin mutta on tärkeää, että sinkki viedään suoraan sinne missä virus on, nimenomaan paikallisuus. Sinkki suoraan kohteeseen eli nieluun. FluAcute Zinc+ suusuihkeen mekanismi perustuu siihen, että se pyrkii estämään viruksen leviämisen siellä nielussa. Kulku pyritään pysäyttämään.

Kun virus on päässyt nieluun, se haluaa kulkea ja levitä nielussa ja nenäontelossa ja jatkaa matkaansa edelleen, mutta aktiivinen ja ajoissa aloitettu hoito täsmäsuihkeella pyrkii torppaamaan sen etenemisen ja siten flunssan kesto lyhenee ja oireet helpottuvat. FluAcute Zinc+ on flunssajarru.

Sinkkiasetaatin lisäksi suihkeessa on B₅-vitamiinia eli dekspantenolia, joka hoitaa nielun limakalvoja ja edistää ärtyneiden limakalvojen uudistumista. Kolmantena ominaisuutena FluAcute Zinc+ suusuihkeella on nielun turvotusta lieventävä vaikutus ja kuta vähemmän turvotusta sitä vähemmän nielussa on kipua ja aristusta – olo helpottuu.

Ennakoi – vain terveenä ostoksille

Minulla oli matkassa se onni, että lääkekaapissa oli valmiiksi FluAcute Zinc+ suusuihketta, koska kipeänä ei passaa mennä apteekkiin eikä minnekään muuallekaan.

Koska hoito tulisi aloittaa 24 tunnin kuluessa ensioireista, kannattaa FluAcute Zinc+ tosiaan olla valmiiksi kotona lääkekaapissa, niin se on käsillä, kun sitä tarvitaan.

Se on kehitetty ja valmistettu Suomessa ja se on osa apteekkien omaa APTEEKKI-tuotesarjaa. Ja muuten – koska olet viimeksi tarkistanut lääkekaappisi sisällön? Minä siivosin pois vanhentuneet lääkkeet ja niitä olikin aika paljon. Apteekit ottavat ne vastaan ja se onkin ainoa oikea tapa hävittää vanhoja lääkkeitä.

Tässä ajassa, kun korona on yksi mahdollisuus, on tietenkin viranomaisohjeistuksen mukaisesti hakeuduttava myös koronatestiin, kun tuntee flunssan ensioireet. Minäkin menin. Onneksi se oli negatiivinen. Ja testi kävi nopeasti ja hellästi. Ei yhtään inhottavaa. Ja kuten korona, myös muut virustaudit tarttuvat helposti käsien kautta, joten hyvä käsihygienia olkoon loppuelämämme rutiini.

Pysytään terveinä ja jos sairastutaan, pysytään kotona

Blogia saa mielellään jakaa

🧡

Hanna

Kaupallinen yhteistyö: Eckerö Line

Jouluostokset jäävät usein minulla viimetippaan. Nyt tein jouluostokset edullisesti ja ajoissa laivalla. Me lähdettiin hyvän ystäväni Minnan kanssa jouluostoksille ja ystäväreissulle Eckerön M/S Finlandialla. Seilattiin ees taas, eli tehtiin miniristeily, joka kestää kuusi tuntia, eikä laivasta poistuta Tallinnassa. Blogin lopussa on alekoodi, käy nappaamassa se, jos lähdet matkaan!

Matkustimme ihanassa tilavassa Captains Loungessa, joka on kuin sviitti, mutta ei siellä sänkyä ole, vaan suuri ihana sohva.

Teimme risteilyn arkena, se oli vain tavallinen maanantai ja ajatuksena oli viettää kaveriaikaa, pälättää rauhassa kuulumisia ja saada piristysruiske syksyn pimeyteen. Ja niinpä tavallisesta maanantaista tulikin ihana viikon kohokohta.

Toinen tavoite oli hankkia joululahjoja laivan kaupasta, jossa on nyt aivan huimia tarjouksia. Otin mukaani myös paketointitarpeet, jotta jouluhommat etenisivät oikeasti siinä samalla. Minulle käy tosi usein, kuten äidillenikin aikoinaan, että lahjojen paketoinnin kanssa tulee niin kiire, että teen sitä vielä jouluaattona makuuhuoneessa, kun muut jo juovat illallisen jälkiruokakahveja olohuoneessa. Se on aivan kamalaa. Mutta paketoiminen kävi nyt mukavasti, koska se ei vaadi sellaista keskittymistä, ettei voisi jutella. Eli me pidimme oikeastaan Minnan kanssa joululahjavalvojaiset merellä.

Captains Lounge on niin suuri, että kavereita olisi voinut olla enemmänkin mukana tai matkaan voisi lähteä vaikka perheen kesken. Siellä on oma rauha ja mukavat oltavat. Tosin laivalla oli hyvin tilaa muutenkin, joten kaikenlainen matkaaminen onnistuu turvavälien kanssa oikein hyvin. Muutenkin laivalla oli otettu erittäin huomioon turvavälit ja käsihygienia.

Captains Loungeen voi tilata syötävää tai sitä voi hakea itse laivan Bistrosta. Nyt matkustajia oli niin vähän, että buffet oli suljettu, mutta Buffet Eckerö -ravintola, laivan baarit Pub Telakka ja Bar Nosturi live-esityksineen sekä Eckerö Market & Parfymeria ja PopUp Shop ovat auki Miniristeilyllä näinä päivinä: torstaisin, perjantaisin ja lauanataisin 26.-28.11. • 3.-5.12. • 10.-12.12. katso miniristeilyt noina päivänä täältä.

Me viihdyimme omissa oloissamme ja teimme kaksi ostosreissua kauppaan. Ja sittten pakkasimme lahjat. Se oli aivan huippu idea, koska totta puhuakseni, minulla ei ikinä ole ollut näin aikaisin vielä mitään lahja-ajatuskia toteutettuina. Ja edulliset hinnat tietenkin olivat loistava asia. Jos on sitä tyyppiä että osaa ajataella ostoksia kotona, voi Eckerölle laittaa ennakkotilauksen, jolloin kaupassa ri tarvitse vaellella, mutta minä pidän juuri siitä, että voin hypistellä ja pohtia asioita paikan päällä.

Kun ostokset oli sitten tehty, kaivettiin esiin pakkaustarvikkeet. Mulla oli siis tosiaan mukana lahjapaperita, sakset, teippiä, pakettikortteja ja nauhoja. Helposti tulivat laivaan mun pyörällisessä laukussa, joka olikin muuten aivan tyhjä, koska siinä oli tarkoitus tuoda kotiin ihana joulukuorma! Mä olen vieläkin aivan tohkeissani täsät ideasta – niin hvyin se toimi. Ja miksi ei olisi toiminut. Ja lisäksi ostoksista saa matkalahjakortteja, joten seuraavat matkat on ilmaisia.

Ai että oli kiva reissu – ja niin monta jouista asiaa on hoidettuna jo! Laivalla oli turvallista matkustaa ja meilläkin oli maskit mukana joita käytimme, kun ihmsiä oli enemmän. Mennessä kaupassa oli vain muutama ihminen, joten turvavälit oli yksinlkertaista pitää. Terminaalissa meillä ja kaikilla muillakin oli maskit kaiken aikaa. Kyllä mä vielä vähän haaveilen siitä, että pääsisin Tallinnan joulutorille. Katsotaan miten käy!

Tässä vielä se alennuskoodi: Miniristeily tai Päivä Tallinnassa -risteily -20 % päivän hinnasta tuotekoodilla HANNAS. Voimassa 28.2.2021 saakka. Max. 4 hlö/varaus. Varaukset eckeroline.fi

Onnepäiviä kaikille!

Hanna

Kaupallinen yhteistyö: SYNLAB

Mittautin vereni D-vitamiini- sekä ferritiiniarvot, koska haluan elää terveenä pitkään ja tehdä kaiken voitavani sen eteen.

SYNLABissa on D-vitamiini- ja ferritiinitutkimuksista marraskuun ajan hintatarjous. D-vitamiinitutkimuksen hinta on marraskuun ajan 20 € ja ferritiinitutkimuksen 15 €. Lisäksi tulee palvelumaksu 13,50 € mutta yhdellä käynnillä voi ottaa useampia kokeita ja palvelumaksu veloitetaan vain kerran. Tarjous on voimassa 30.11. asti.

Laboratorioaika oli helppoa varata SYNLABista, jonne pääsee ilman lääkärin lähetettä. Vastauksetkin tulevat nopeasti – usein jo seuraavana arkipäivänä nettiin, ja tulosten valmistumisesta tulee puhelimeen viesti. Helppoa!

Terveys on asia, jonka muistaa, kun sen menettää. Ei tarvitse olla kovinkaan iso vaiva, kun se vie energiaa arjesta. Puhumattakaan siitä, että sairastuu vakavasti. Kokemusta on siitäkin. Se on pelottavaa. Siksi terveyttä kannattaa vaalia. Kaikki tietävät ravinnon, unen ja liikunnan tärkeyden sekä tupakoinnista, stressistä ja liiasta alkoholista koituvat haitat. Oma ongelmani on lähinnä alituinen kiire ja siitä johtuva ajoittain riivaava stressi. Marraskuun pimeydessä väsyttää, mutta onko se vain pimeydestä johtuvaa? Ei toivotun lisämausteen tälle vuodelle on tietenkin tuonut korona ja kaikki se mitä se on tullessaan tuonut elämäämme.

Oma terveys on mielen päällä jatkuvasti. Olen reilun vuoden ikäisen pojan isovanhempi ja pian perheeseen syntyy toinen pienokainen. Haluan pysyä terveenä, elinvoimaisena ja vahvana pitkään. Tietenkin, niin kai jokainen haluaa.

Siksi halusin saada tietooni sekä D-vitamiini- että ferritiiniarvoni.

Korona, tulehdussairaudet ja D-vitamiini

Covid-19 -infektio eli korona, on vaikuttanut elämäämme viime keväästä lähtien. On paljon rajoituksia ja uusia tapoja elää ja tehdä töitä sekä tavata tai olla tapaamatta ystäviä ja läheisiä. En missään nimessä halua sairastua siihen, enkä suhtaudu koronaan niin, että no, kyllähän siitä selviää. Haluan mahdollisuuksien mukaan tietenkin pysyä terveenä.

D-vitamiinista on sanottu, että se saattaa suojata koronainfektion vakavimmilta oireilta. Kovin vahvaa tutkimusnäyttöä asiasta ei ole mutta D-vitamiinilla on kuitenkin merkittävä rooli ihmisen immuunijärjestelmän toiminnassa. Kaiken tiedetyn perusteella on syytä olettaa, että D-vitamiinista tosiaan saattaa olla apua koronassa.

Vaihdevuodet ja osteoporoosi

Kun kävin gynekologilla, myös siellä tuli puheeksi D-vitamiini. Estrogeenin vähetessä nainen menettää 1-3 prosenttia luun tiheydestä ainakin viitenä ensimmäisenä vuotena menopaussin jälkeen. Luut haurastuvat ja riski sairastua osteoporoosiin kasvaa. Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota D-vitamiinin sekä kalsiumin saantiin.

Noin neljä kymmenestä yli 50-vuotiaasta naisesta saa nikamamurtuman tai reisiluun kaulan tai rannemurtuman loppuelämänsä aikana. Merkittävä syy niihin on osteoporoosiin liittyvä luun hauraus. Luku on minusta tosi iso! Ajatus siitä, että luuni heikkenevät tuntuu ikävältä.

Ferritiini puhuttaa

Olen kuunnellut ja lukenut paljon ferritiinistä, rautavarastosta. Raudan puute on maailman yleisin ravintoainepuutos. Raudan puute aiheuttaa mm. vetämättömyyttä, päänsärkyä ja heikkoutta. Ne ovat aika tyypillisiä vaivoja kaikkein pimeimpänä aikana minulle. Välillä ei jaksaisi todellakaan mitään. Minulla ei ole koskaan todettu anemiaa, mutta hemoglobiiniarvo on joskus ollut matalalla ja olen joutunut syömään rautatabletteja. Vatsani ei ollenkaan tykkää niistä, joten olen koettanut syödä monipuolisesti. Se on siinä mielessä helppoa, että olen sekasyöjä. Halusin kuitenkin ottaa selvää, millaiset rautavarastot minulla on.

Laboratoriokäynti ja tulokset

SYNLABin systeemi on helppo. Ajan laboratoriotutkimuksiin voi varata netissä tai soittamalla, lääkärin lähetettä ei tarvita. D-vitamiini- ja ferritiinikokeiden ottamiseen ilmoittautumisineen meni paikan päällä aikaa alle kymmenen minuuttia. Vastauksen saa usein jo seuraavana arkipäivänä. Puhelimeen kilahti tekstiviesti, jossa oli linkki tutkimustuloksiin.

SYNLABilla ei ole lääkäripalveluja, mutta tulosten yhteydessä on merkittynä viitearvot. Jos niissä on jotakin poikkeavaa, kannattaa tietenkin varata aika lääkäriltä tarkempia selvityksiä varten.

Minun D-vitamiiniarvoni oli 76,0 (nmol/l). Viitearvo on >75,0 eli olen turvallisilla vesillä, mutta ei nyt mitenkään reippaasti. Aion varmasti syödä D-vitamiinia purkista.

Ferritiiniarvoni oli 51.5 (𝜇g/l) sen viitearvo on 10.0-150.0 Ei siis sekään mitenkään huippulukema, vaikka viitearvojen sisällä onkin. Kun ferritiiniarvo on suurempi kuin 100 (𝜇g/l) se sulkee SYNLABin sivujen mukaan pois raudanpuuteanemian mahdollisuuden. Mutta rautavarastoani voisi selvästi kasvattaakin.

Haluan testata lisää ja seurata kehitystä

Molemmat testit kasvattivat kiinostustani verikokeisiin. Olen ollut yksityisyrittäjä vuodesta 1986 ja huolehtinut itse terveydestäni. SYNLABissa on paljon valmiita laboratoriapaketteja, joista on helppoa valita itselleen sopiva. Nyt kiinnostaa 50+ naisen tutkimuspaketti. Ja nämä paketit on aivan loistavia lahjoja kenelle tahansa. Luulenpa, että oma puolisoni löytää tänä vuonna kuusen alta lahjan, jossa on liikkujan paketti. Paketeista on sekin ilo, että jos niitä ottaa säännöllisesti samassa paikassa, niitä voi luotettavasti verrata toisiinsa.

Pidetään itsestämme hyvää huolta!

Blogia saa mielellään jakaa ja olisi kiva tavata myös Facebookissa ja Instagramissa!

Hanna

Isänpäivän aattona mielessä on aina tietenkin oma isäni. Minä olin isän tyttö. Olen huomannut, että mietin häntä joka vuosi uusin silmin. Hänen muistonsa haipuu, hän ei ole enää mielessä joka päivä, joka viikko tai edes varmaankaan kerran kuussa. Myös muistot niistä tapahtumista, joista erityisesti muistan hänet, muuttavat muotoaan enkä enää tiedä ovatko ne totta vai eivät ole. Jotkut muistot ovat selkeästi valokuvista, eivätkä oman muistini lokeroista.

Myös isän ja äidin suhde minuun ja se oliko jompikumpi vahvempi elementti elämässäni, heilahtelee. Minä olin isän tyttö ja pidin aina itseäni isän tyttönä, mutta äidin kuoltua pari vuotta sitten, olen miettinyt paljon äitisuhdettani ja sitä millainen ihminen hän lopulta oli suhteessa minuun. Lopulta äiti vei isän paikan mielessäni ja ajatuksissani. Surutyöllä on tietenkin osuutensa. Mitä jäi sanomatta, vai jäikö? En usko. Ei jäänyt isänkään kanssa. Siinä mielessä olen onnekas.

Tänään kun olen isää miettinyt, tuntuu ärsyttävältä se, että muisto ohenee. Muuttuu usvaisemmaksi. Olisipa ihanaa istua hänen kanssaan vielä tovi ja jutella niitä näitä.

Tärkein asia, jonka isä opetti minulle – ja muistan aivan selvästi, että hän sanoi sen minulle painokkaasti ja se meni perille kerralla – oli että kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Ja hän tarkoitti nimenomaan ns. luokkaeroja. Hän tähdensi, että kaikkia tulee kohdella samalla tavalla. Ihmisen ulkoisen arvon tai aseman, ei pidä koskaan muuttaa omaa käyttäytymistäni ihmistä kohtaan.  

Tällainen neuvo ajatellaan usein ensimmäiseksi koskevan sitä kuinka kohtelee, vaikka laitapuolen kulkijaa, mutta se koskee yhtä lailla ihmisiä, jotka ovat jollain tavalla korkeassa asemassa. Tämä neuvo on kultajyvä ja tärkein isältäni saamani lahja, koska tämän neuvon myötä, en ole koskaan pelännyt ketään ihmistä tämän asemasta johtuen. En opettajia koulussa, en esimiehiäni, en auktoriteetteja. Ihminen on ihminen. Amen.

Toinen elämän ohjenuora häneltä oli, että on muistettava pitää hauskaa ja tehdä kivoja asioita. Sen hän ilmaisi tavalla, joka liittyi rahan käyttöön.

Olin muuttamassa pois kotoa ja isä katsoi minua sanoen, että kuule Hanna, sulla tulee olemaan nyt ihan eri tavalla tiukkaa rahasta, kun hoidat kaiken itse. Mutta jos saat jostain jotakin ylimääräistä, niin tee sillä jotakin kivaa, äläkä laita sitä lyhentääksesi lainaasi nopeammin. Tämänkin neuvon olen painanut hyvin mieleeni.

Sanotaan, että jokaisella lapsella on eri vanhemmat ja niinhän se on. Vanhemmat kasvavat lasten mukana. Ja muuttuvat ja kehittyvät elämässään. Missä vaiheessa he itse ovat esimerkiksi kunkin lapsensa murrosiässä, vaikuttaa siihen millaisia vanhempia he ovat kullekin.

On ollut kivaa muistella isää ja kaikkea sitä me teimme, kun olin lapsi. Hän oli paljon poissa kotoa, mutta kun hän oli kotona, tunsin hänen läsnäolonsa hyvällä tavalla. Me teimme asioita yhdessä. Hoidimme pihaa, pelasimme palloa, kävimme aamuisin uimassa niin kauan, kun jäät peittivät meren. Hyppäsimme autoon ja ajoimme uimarantaan pelkissä uimapuvuissa ja pyyhkeet mukana. Matka oli peräti 260 metriä! Tarkistin sen juuri Google mapista!

Isä myös teki minulle joka ikinen aamu aamiaisen. Se oli aina sama. Kaksi paahdettua vaaleaa leipää, jotka oli voideltu (voilla tietenkin) sitten ketsuppia ja viipale mustaleimajuustoa kumpaisellakin. Sen päälle valutettiin pannusta täydellisesti paistetut kaksi kananmunaa, joiden keltuaiset olivat löysät. Rakastin sitä! Annoksen vieressä oli joka aamu lasillinen tuoreista appelsiineista hänen omin käsin puristamaansa appelsiinimehua ja sen vieressä kaksi merileväkapselia. Joka aamu. Voi että – aamiaiseksi rakkautta!

Viihdyin isän seurassa, hän oli kiva tyyppi. En halua, että hänen hahmonsa alkaa haihtua minulta.

Joskus rasittaa se, että olisi kiva kertoa kaikkia juttuja omista vanhemmistaan ja lapsuudestaan lapsille, mutta tiedän kokemuksesta – ei ne jutut kiinnosta heitä, ellei niissä ole jotain todella mehukasta. Ja niitä vanhoja juttuja olisi kiva kertoa uudelleen ja uudelleen, ei vain siksi, että he tietäisivät mistä ovat tulleet, vaan myös siksi, että se vaan tuntuu kivalta puhua ihmisitä ja asioista, jotka ovat olleet tärkeitä ja muistella niitä. Sillä lailla muistot pysyisivät elävinä. Mutta en minä itsekkään jaksanut kuunnella ja jos kuuntelinkin niin puolella korvalla. Joten ymmärrän. Ehkä piinaan jutuillani lapsenlapsiani, kun tulevat hoitoon. Väritän tarinoita sen verran, että kuulostavat saduilta!

Oikein hyvää isänpäivää jokaiselle ihmiselle.

Hanna