Ihanat ulkoilusäät ja lumiset maisemat pistävät meillä soppakattilat porisemaan. Kuuma, tulinen linssikeitto on yksi suosikkejani. Ehkä siksi, että siihen tulee makkaraa! Tähän keittoon pilkoin mukaan Pirkka Parhaat krakovanmakkaraa ja Snellman All Natural Chorizoa. Lisäksi keitossa on paljon hyviä vihanneksia ja linssejä.

Se joka ei tahdo syödä lihaa, voi joko korvata sen esimerkiksi Härkis TexMexillä (lisää se lähes valmiiseen keittoon) tai jättää pois kokonaan. Keitto maistuu myös ilman makkaroita tai sen vaihtoehtoja oikein hyvältä ja on täyttävää.

Juomaksi sopii olut joko alkoholilla tai ilman. Itse suosin alkoholitonta olutta.

Annoksesta riittää helposti kuudelle nälkäiselle syöjälle.

Tulinen linssikeitto

n. 450 g voimakkaan makuista makkaraa, kuten chorizo ja krakovanmakkara

1 sipuli pieninä kuutioina

4 valkosipulin kynttä murskattuina

2 lehtisellerin vartta pieninä kuutioina

2 porkkanaa pieninä kuutioina

4 kuivattua pientä chiliä tai maun mukaan

2,5 dl vihreitä linssejä

2 laakerinlehteä

2 prk tomaattimurskaa

1,5 l vettä

suolaa

mustapippuria myllystä

2-4 viherkaalinlehteä silputtuna ilman lehtiruotia

Oliiviöljyä

Pilko ensin makkarat, sipuli, lehtisellerin varret, porkkanat ja valkosipuli ja huuhdo linssit.

Laita kattilan tai padan pohjalle öljyä ja lisää sipulikuutiot ja valkosipuli. Hauduta sipulit pehmeiksi ja lisää makkarat. Paistele hetki ja lisää sitten kaikki loput ainekset paitsi lehtikaali. Kuumenna kiehuvaksi ja keittele hiljaisella tulella, kunnes linssit ovat kypsät, noin 25-35 minuuttia.

Irrota sillä aikaa lehtikaalin paksu lehtiruoti ja silppua lehdet pieniksi. Laita paistinpannulle hiukan öljyä ja paistele lehtikaalia kuumassa öljyssä muutamia minuutteja. Lisää lehtikaalit valmiiseen keittoon.

Lisää tarvittaessa vettä ja tarkista suola. Tarjoa keitto smetanan tai parmesaaniraasteen kanssa.

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Herkkuterveisin

Hanna

Kuka minä olen? Se on kysymys, joka nousi esiin jossain vaiheessa viime vuoden aikana. Kysymys kuului vienona kuiskauksena silloin tällöin ja häädin sen pois, vähän samaan tapaan kuin pakkaslumen auton katolta, muuta ajatellen, harjaa rivakasti heilutellen. Lopulta kysymys ei ollut enää pelkkä kuiskaus ja suostuin kuulemaan sen. Mutta en tiennyt kuinka vastausta pitää hakea, miten se löytyy. Niinpä loppuvuodesta menin terapiaan sitä pohtimaan.

Kerroin heti miksi olin tullut. Ei ollut mitään suurta tai pienempääkään draamaa tai kriisiä, oli vain tämä kiinnostava kysymys. Kuka olen?

Tuli halu porautua tosi syvälle siihen, mitä oikeasti haluan elämältä. Vähän myös otti päähän, kun ajattelin että paljonko tätä elämää on jäljellä, miksi vasta nyt otan selvää tästä?

Elämää on valunut hukkaan kymmeniä tuhansia päiviä! Ehdinkö elää enää ollenkaan oman näköistäni elämää, tehdä mitä oikeasti tahdon? Olenko heittänyt tämän todella ainutkertaisen elämäni hukkaan? Se tunne oli musertava. Kun vanhenee, menettää ihmisiä. Ystäviä kuolee pois ja elämän rajallisuus käy selvemmäksi. Olin jo muutenkin alkanut pelätä kuolemaa ja nyt vielä tämä homma tässä selvitettävänä vasta nyt!

Kauhea myrsky ja myllerrys alkoi päässä. En ehtinyt tietenkään edes keskittyä siihen, sillä vuoden viimeset kuukaudet olivat aivan järjettömän kiireiset. Mutta alitajunta ei piitanut kiireistäni, vaan pullautteli oivalluksia eteeni yllättävinä hetkinä aivan puskista. Mieli on hauska kaveri. Aina mukana, aina valmis kepposiin ja tekee kyllä hullumpia ylläreitä, kuin kukaan tai mikään muu.

Pikku hiljaa olen löytänyt vastauksi siihen kuka olen nyt ja ymmärtänyt sen että sitä on syytä tutkia ja päivittää elämän edetessä. Tilanteet ja minuus muuttuvat, kun esimerkiksi lapset syntyvät, kasvavat, muuttavat pois ja saa lapsenlapsia.

Olen suuri – todella suuri, iso!

Suurin asia tällä hetkellä liittyy sanaan suuri. Se on asia, josta olen kärsinyt koko ikäni. Oma kokoni.

Jo ensimmäisellä käynnillä terapeutin luona kokoni pörähti aiheeksi aivan nurkan takaa. (Niinpä tietenkin!)

En tiedä minkä kokoinen olen. Ja aivan sama mikä kokoni on milloinkin ollut, mielestäni olen ollut liian suuri tai siis lihava. Aina. Kun sitten katson vanhoja kuvia, näen että näytän enimmäkseen normaalilta. Taistelu painosta ja ulkonäöstäni kokoni suhteen ollut kuitenkin läsnä aina.

Olen kertonut aiemminkin, että äitini laihdutti minut ensikerran ollessani vielä alakoulussa (tuolloin sitä kutsuttiin kansakouluksi) Minun piti olla hoikka toimiessani Ritva-sisareni morsiusneitona. Sain syödä vain munakkaita. Kuurille jouduin myös ylioppilaskeväänä ja vielä äidin jo ollessa 90-vuotias hän nipisti minua kyljestä ja puisteli päätään pitäessään rintaliivien alapuolella pullottavasta makkarastani kiinni (ehkä se oli nakki?). Silloin kyllä ajattelin, että voi helvetti – eikö tämä ikinä lopu.

Painon kanssa taistelu on ollut ikuista. En ole syönyt koskaan palaakaan ruokaa, miettimättä, että olisi parempi olla syömättä tai jos olen syönyt nautinnolla, olen katunut heti kun lautanen on ollut tyhjä. Enkä liioittele. Se on totta.

Ajatukset painoni ympärillä ovat varjostaneet myös jokaista lomaani. Olen tehnyt perheen kanssa upeita matkoja maailman laidoille, jolloin olisi pitänyt vain nauttia, mutta mielessä on kuitenkin ollut väärä koko ja bikinikauhu.

Terapia oli herätellyt alitajuntaani, se heitti eteeni melkoisen jytkyn

Hoitelin tässä loppuvuodesta kuvauksiin liittyviä vaate asioita, kun minulta kysyttiin kokoani. Vastasin ”olen todella isoa kokoa, olen aina ollut – syntymästä saakka, heh heh”

Puhelu jatkui ja asia saatiin sovituksi, mutta päässäni pyöri vain ajatus ”todella isoa kokoa, olen aina ollut – syntymästä saakka” ja mietin miksi ihmeessä sanoin jotain sellaista? Miksi sanoin ”olen aina ollut”? Miten se liittyi mihinkän? He halusivat tietää kokoni, miksi en vain sanonut sitä?

Sitten se jysähti päähäni ja tajusin sen.

Painoin syntyessäni 4,5 kg ja olin 50 cm pitkä! Olin suuri. Iso. Hirveän suuri – syntymästäni saakka. Äiti puhui siitä usein, kuinka suuri olinkaan ollut. Kauhean iso. (Varmaan synnytys oli ollut yhtä helvetillistä tuskaa, en tiedä, siitä ei puhuttu) Myös kaksi muuta sisaristani olivat olleet suuria. Kun ajelin siinä kehä kolmosta muistin ne päivittelyt. Tajusin, ettei minulla ole koskaan ollut mahdollisuuttakaan olla sopiva.

En vielä tiedä mitä oivallus aiheuttaa. Kuka lie olen nyt? Kai siihenkin tulee vielä uusia ulottuvuuksia.

Tästä piti tulla aivan toisenlainen ensimmäinen kirjoitus tälle vuodelle, mutta tämä tuli. Se on semmosta. Palataan!

Hyvää uutta vuotta!

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna – kuka lieneekään!

Pavlova Nähdään pian! kesäiseen juhlapöytään

Multa kysytään usein tätä Pavlovan reseptiä, olen julkaissut sen useasti eri täytteillä, mutta perusohje on aina sama. Se menee näin:

Pavlova GL

6 kpl munanvalkuaisia

3 dl hienoa sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 tl maissitärkkelystä (Maizena)

2 tl sitruunan mehua TAI valkoviinietikkaa

Erottele keltuaiset valkuaisista. Yhtään pisaraa keltuaista ei saa joutua valkuaisten joukkoon tai kakku ei onnistu.

Sekoita vaniljasokeri ja maissijauho desilitraan sokeria. 

Kuumenna uuni 120 asteeseen. 

Peitä uunipelti leivinpaperilla ja piirrä siihen tarjoiluastiasi kokoinen ympyrä. 

Laita valkuaiset täysin rasvattomaan, kuivaan ja puhtaaseen mieluiten metalliseen kulhoon. Vaahdota valkuaiset sähkövatkaimella kovaksi vaahdoksi ja lisää sitten sokeri ja sokeri + maissijauhot ja vaniljasokeri vähitellen joukkoon samalla vatkaten. Vaahdosta tulee satiinin kiiltävää ja tiivistä. Lisää viimeiseksi sitruunanmehu tai etikka ja vatkaa vielä tovi.

Levitä valkuaisvaahto leivinpaperille haluamaasi muotoon. Minä laitan yleensä reunat korkeammiksi ja keskustan matalammaksi, kuin kulhoksi. Marenki leviää aavistuksen paistetaessa, ota se huomioon.

Kuivata marenkia 120 asteisessa uunissa 1 ½ tuntia. Älä avaa luukkua välillä. Voit myös sammuttaa uunin paistoajan jälkeen ja jättää marengin uuniin koko yöksi. 

Onnistunut valmis pohja on pinnalta rapea ja sisältä pehmeää vaahtoa. Pinnalla voi näkyä karamellisoinutta sokeria pieninä pisaroina. Pavlovan pohja säilyy viikonkin kuivassa paikassa hyvänä. Mutta älä sulje sitä mihinkään rasiaan, vaan anna olla vain pöydällä tai ilmavassa kaapissa.

Täyte

Perustäyte on

5 dl kuohukermaa vaahdoksi vatkattuna ja maustettuna 1-2 ruokalusikallisella sokeria. Mutta sen lisäksi tarvitaan esimerkiksi

5-6 dl tuoreita marjoja tai hedelmäpaloja kermavaahdon päälle

Tai raparperihilloketta kermavaahdon alle. Myös lemoncurd toimii ihanasti ja on helppo tehdä keltuaisista jotka jäävät kakkutaikinasta.

Tai satsumacurd

n. 6 satsumaa raastettu kuori ja mehu

1 sitruunan mehu

200g hienoa sokeria

130 g (suolatonta) voita

6 keltuaista

Pese ja kuivaa satsumat. Raasta niiden kuori ja purista sitten mehu. Laita satsumamehu ja kuoriraaste, sitruunanmehu, sokeri ja voi metallikulhoon tai pieneen kattilaan ja lämmitä seosta vesihauteessa, kunnes voi on sulanut. Lisää sitten joukkoon kevyesti vatkatut keltuaiset. Lämmitä seosta edelleen vesihauteessa koko ajan sekoittaen, kunnes se alkaa saostua (noin 20 min).

Jäähdytä tahna ja lisää sitä Pavlovaan kermavaahdon päälle.

Suolakinuskipavlovan ohje on:

Tee Pavlova perusohjeen mukaan mutta ennen paistoa lisää suolakinuskia valuttamalla sitä Pavlovan päälle nauhana.

Suolakinuski on helpointa tehdä valmiiksi karamallisoidusta kondensoidusta maidosta, johon vain lisäät maun mukaan hyvää suolaa (esim. Maldon)

Pavlovasta voi tehdä myös yksittäisiä leivoksia samalla ohjeella

Voit katso myös videolta kuinka teen Pavlovan se löytyy täältä.

Ihania herkkuhetkiä suloisen Pavlovan seurassa!

Love

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna

Vie riisipuuro kokonaan toiselle tasolle! Tällä reseptillä riisipuuro on oikeaa jumalten ja enkelten ruokaa! Vaniljariisipuuroa ja inkivääripäärynöitä on paras riisipuuro ikinä!

Tässä ohjeessa yhdistyy ihana kermainen riisipuuro, joka maistuu vaniljalta ja se on jalostettu kermalla ja jugurtilla. Sen päälle tulee vaniljatankojen ja tuoreen inkiväärin kanssa keitetyt päärynät, jotka on vielä karamellisoitu yhdessä saksanpähkinöiden kanssa hunajassa ja voissa.

En voinut edes kuvitella kuinka hyvää tällainen herkku voi olla, kun söin sitä ensi kertaa kerran yhdessä ravintolassa. Lopulta etsin netin syövereistä ohjetta ja tässä on tulos. Voin luvata, että tämä todella vie kielen mennessään ja lämmittää ihanasti sekä mieltä että kehoa.

Tämä ei ole lohturuokaa vaan rakkausruokaa. Sen valmistaminen ei suju vartissa, mutta ohje ei ole vaikea. Kauppalistaan on lisättävä kolme vaniljatankoa, jotka totisesti eivät ole halpoja, mutta kerrankos sitä pistää puurolla elämän ranttaliksi. Tässä tapauksessa kaikki uhraukset ovat panostuksen väärtejä!

Haudutetut päärynät

4 kuorittua päärynää

1 litra vettä

2,5 dl sokeria

1 dl (60 g) karkeasti hienonnettua tuoretta inkivääriä

2 vaniljatankoa halkaistuina ja siemenet irrotettuina

Riisipuuro

5 dl kokomaitoa

2 dl päärynöiden keitinlientä

2 dl puuroriisiä

0,5 dl sokeria

1 vaniljatanko halkaistuna ja siemenet irrotettuina

1,5 dl kermaa

1,5 dl kreikkalaista jugurttia

Päärynöiden karamellisointi

25 g voita

1 rkl sokeria

2 rkl hunajaa

1 dl saksanpähkinöitä

Hauduta ensin kuoritut päärynät pehmeiksi. Aloita liemestä.

Kuumenna litra vettä kiehuvaksi ja lisää sitten joukkoon sokeri, inkivääri ja vaniljatangot sekä -siemenet. Keitä seosta pienellä lämmöllä noin 10 minuuttia.

Lisää kattilaan kuoritut kokonaiset päärynät ja anna niiden hautua liemessä pienellä lämmöllä, kunnes ne pehmenevät. Koita kypsyyttä ohuella terävällä veitsellä, sen pitäisi mennä hedelmän läpi helposti, mutta päärynät eivät saa hajota. Keittoaikaa on mahdotonta määrittää, koska se riippuu hedelmien kypsyydestä ja koosta.

Kun päärynät ovat valmiit, ota kattila pois liedeltä ja anna päärynöiden jäähtyä liemessä sen aikaa, kun teet puuron.

Sekoita 2dl päärynöiden keitinlientä ja 5dl kokomaitoa puurokattilassa ja lisää sekaan sokeri sekä vaniljatanko ja -siemenet sekä riisi. Keitä puuroa miedolla lämmöllä n. 20 minuuttia vähän väliä sekoittaen. Puuro palaa helposti pohjaan, joten kattilan ääreltä ei juuri kannata poistua.

Kun puuro alkaa paksuuntua, lisää joukkoon kerma ja anna puuron hautua hiljalleen, kunnes riisi on pehmeää. Sekoita sitten joukkoon vielä jugurtti ja pidä puuro lämpimänä sillä aikaa, kun karamellisoit päärynät.

Ota päärynät liemestä ja valuta ne hyvin. Halkaise hedelmät pitkittäin ja poista siemenkodat, pienellä lusikalla tai terävällä veitsellä kaivertaen.

Laita voi paistipannuun ja kuumenna se kuplivaksi. Sirottele päärynöiden leikkauspinnoille sokeria ja laita ne leikkauspinta alaspäin pannulle paistumaan. Lisää sitten joukkoon vielä hunaja ja nosta lämpöä. Anna päärynöiden paistua, kunnes niiden pinta ja reunat karamellisoituvat ja muuttuvat kauniin ruskeiksi. Lisää pannulle lopuksi vielä saksanpähkinät ja muutama ruokalusikallinen päärynöiden keitinlientä.

Nostele puuroa lämmitetyille lautasille ja asettele päälle päärynät ja pähkinät. Ja sitten nauti!

Terveiset joulukokilta!

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Tämä upea piirakka punakaalista on vanha suosikkireseptini, jonka sain kerran kun olin Saariselällä. Sekoilin hiukan lentoaikatauluissa ja päädyin viettämään siellä yhden ylimääräisen päivän. Tällainen piiras oli ravintolan ruokalistalla ja se oli ihan älyttömän hyvää, en ollut koskaan aiemmin syönyt mitään vastaavaa. Pyysin keittiömestarilta reseptiä ja sain sen.

Tämä sopii todella hyvin joulupöytään, jos haluaa sinne vaihtelua. Se maistuu hyvältä riistan kanssa ja sopii kinkun sekä kalkkunan kaveriksi.

punakaalipiirakka

1 iso punakaali n. 1,5 kg
2 rkl rypsiöljyä
4 dl punaviinietikkaa
5 dl sokeria
3 kanelitankoa
suolaa
600g pakastettua valmista voitaikinaa
1 kanamuna

Tarjoiluun smetanaa tai ranskankermaa

Tee näin:

Pilko punakaali pieneksi silpuksi. Parhaiten se onnistuu mandoliinin pienimmällä terällä.

Laita suureen pataan tilkka öljyä, kaalisilppu, punaviinietikka ja mausteet. Hauduta kaalia miedolla lämmöllä noin tunnin ajan niin, että siitä tulee aivan pehmeää.
Kaada seos lävikköön ja valuta huolellisesti kaikki neste pois, poista kanelitangot ja jäähdytä kaali huoneenlämpöiseksi tai jääkaappikylmäksi.

Kauli voitaikinalevy noin pellin kokoiseksi levyksi ja nosta levy leivinpaperille. Asettele kaali pitkäksi pötköksi keskelle taikinalevyä, ja taputtele se tiiviiksi pötköksi samoin kuin tekisit lihamureketta.
Nosta sitten taikinan sivut ylös niin että muodostuu tiivis pötkö. Noin kaksi senttiä taikinaa pitää mennä päällekkäin, ylimääräisen taikinan voi leikata pois. Liimaa ja nipistä taikina huolellisesti yhteen, että sauma varmasti pitää. Käännä sitten pötkö ympäri leivinpaperin avulla niin, että pitkä sauma jää piiraan alle.
Purista sitten taikina kiinni pötkön molemmista päistä ja leikkaa ylimääräinen taikina pois. Jätä kuitenkin vähän varaa, että saat varmasti kiinnitettyä päät hyvin umpeen, ettei täyte valuu paistamisen aikana ulos.
Voitele piiras kananmunalla ja pistele reippaasti reikiä pintaan haarukalla. Ylimääräisistä taikinanpaloista voit tehdä pinnalle koristeita. Voitele myös koristeet kananmunalla.

Paista 200°C uunissa noin puoli tuntia, tai kunnes pinta on kauniin kullan keltainen. Ota uunista ja anna jäähtyä hetki ennen kuin leikkaat piiraasta viipaleita.

Herkkuhetkiä joulupöytään!

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna

Kaupallinen yhteistyö Familon ja Asennemedia

Pehmeitä untuvia, upeissa väreissä hehkuvia pellavia ja kauniita unia.

Rakastan untuvia, untuvatyynyjä ja –peittoja, hyvää sänkyä, viileitä lakanoita, pehmeyttä, untuvan kevyttä lämpöä, nautinnollisia unia ja hitaita aamuja.

Se hetki, kun illalla avaan makuuhuoneen oven ja astun sisään hiukan viileään huoneeseen, nostan kevyttä peitettä ja sujahdan sinne ihanien lakanoiden väliin, lasken pääni pehmeälle tyynylle ja vedän untuvapeiton leukaan saakka, se on silkkaa ihanuutta.

Se on usein päivän paras hetki. Ja toisin kuin lapsena, se hetki kun pääsee viimein petiin, on odotettu. Se on vähän kuin pieni juhla. (Sitäpaitsi mä alan aina haaveilla ja uneksia kaikesta ihanasta, kun menen nukkumaan, se on kivaa)

Pörhistelevät untuvat

Ensimmäinen untuvakokemukseni on mummilasta. Alli-mummillani oli maailman ihanin nojatuoli, jota kutsuttiin hupputuoliksi. Siinä istuttiin todella muhkean untuvatyynyn päällä.

Kun hyppäsin tuoliin istumaan, vajosin hitaasti syvemmälle ja syvemmälle sen syleilyyn, kun tyynyn untuvatäyte antoi periksi. Kun nousin tuolista pois, oli jännittävää katsoa, kuinka tyyny hitaasti nousi jälleen muhkeaan pulleuteensa ja jälki minun istumisestani oli yhtäkkiä poispyyhitty.

Siinä onkin juuri yksi untuvan ihana ominaisuus – se palautuu ja pörhistyy ja pysyy kuohkeana ja kuohkeus pitää sisällään ilmaa, joka taas merkitsee lämpöä. Minusta untuvassa parasta on juuri sen lämpö, pehmeys ja keveys.

Meidän sängyssä on muhkeat ja erittäin lämpimät Familon Gold Responsible -untuvapeitteet ja saman sarjan untuvatyynyt, jotka on puolikorkeat. Se on hyvä korkeus tyynylle, koska se toimii kaikissa nukkuma-asennoissa. On muuten hyvä muistaa, että se on pää, jonka tulee olla tyynyllä. Hartioiden pitää levätä patjalla.

Pukinkonttiin tarpeellisia juttuja

Me ostetaan Jarin kanssa kaikkein mieluiten joulahjoiksi jotain tarpeellisia ihania juttuja. Sekä itsellemme että lapsille (jooo! Me meititään Jarpan kanssa jotain yhteisiä juttuja meidän iloksi. Joku pieni yllätys sitten ehkä myös…) Ihanista laadukkaista vuodevaatteista on iloa vuosiksi eteenpäin, ne ovat parhaita pehmeitä paketteja ikinä. Familonilla on paljon tuotteita nyt -20% alennuksella, mutta mulla on sulle ekstraetu! Etukoodilla HANNA20 saat –20 % kaikista normaalihintaisista tuotteista sekä ilmaisen postipakettitoimituksen. Etu on voimassa 20.12.20 asti.

Familon untuvatuotteiden valmistuksessa sitoudutaan eettiseen ja ekologiseen tuotantoon sekä eläinten eettiseen kohteluun

Luksusta on myös se, kun tiedän, että untuvat ovat elintarviketeollisuuden ylijäämää. Familonin untuvatuotteissa käytetään RDS-sertifioitua untuvaa ja höyhentä. Responsible Down Standard on untuvan ja höyhenen eettisyydestä kertova vapaaehtoinen ja globaali standardi, joka takaa materiaalin eettisyyden ja jäljitettävyyden. RDS-sertifioitu untuva ja höyhen on jäljitettävissä aina kasvatustilalle asti ja sertifiointi takaa eläinten yleisestä hyvinvoinnista huolehtimisen koko tuotantoketjun osalta. RDS-materiaalin tuotantoprosessi noudattaa tarkoin eettisiä standardeja. 

Pellavalakanat hehkuvat ihanissa joulun sävyissä

Meidän makuuhuoneen tunnelma muuttui aivan toisenlaiseksi, kun vaihdoin valkoiset lakanani syvän viininpunaisiin pellavapussilakanoihin ja ripottelin pulleiden viinipunaisten tyynyjen sekaan muutaman kanelinvärisenkin tyynyn. Makkari näyttää nyt ihan eri tavalla kutsuvalta. Intensiivinen väri muutti huoneen lämpötilaa.

Syvä viininpunainen vetoaa jotenkin minuun. Se tuo mieleen jotkut villinä kanervia kukkivat nummet tai Marokon mystiset samettisen lämpimät tähtikirkkaat yöt (joita totisesti kaipaan!) Väri on ihanan intensiivinen ja hieno pellavan kiilto näkyy siinä niin kauniisti.

Kaneli on värinä kevyempi ja pehmeämpi, se tuo mieleen kuuman hiekan, metsät ja mäntyjen rungot läheltä latvusta ja joulupiparkakut.

Lakanan ja peiton paras liitto

Minusta untuvapeittojen parhaat ominaisuudet tulevat esiin, kun sen kanssa käyttää ohutta lakanaa. Jos lakana on paksu ja tönkkö, peiton suloisuus vähenee. Pehmeä ydin saa kovan kuoren.

Familonin pellavalakanat yllättivät minut aivan täysin. Näissä on sitä pellavan tuntua, joka on pellavassa parasta, mutta jota ei aina pellavatuotteista löydä. Nämä lakanat tuntuvat sileän pehmeiltä ihoa vasten ja kankaan kiilto on upea. Se kertoo korkeasta laadusta, joka vain paranee käytettäessä, pesusta pesuun. Ja nämä värit! Niin upeat!

Pellavalla on samoja ominaisuuksia, kuin untuvalla. Molemmilla on luonnollinen kosteuden- ja lämmönsiirtokyky, joka auttaa pitämään vuoteen miellyttävän kuivana ja raikkaana koko yön.

Pellava lämmittää kylmässä ja pysyy viileänä lämpimässä, myös untuva lämmittää kylmässä, eikä se hiosta lämpimässä. Pellavalakanat on pitkäikäiset ja pellavan kasvatus on ekologisempaa kuin puuvillan.

Hyvin suunnitellussa makuuhuoneessa on hyvä nukkua – jos ryhdyt ostoksille, muista etukoodi HANNA20 niin saat kaikista normaalihintaisistakin tuotteista -20% etu voimassa 20.12.20 asti

Ihanaa joulun odotusta ja kauniita unia!

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna

Heräsin miettimään sellaista asiaa, etten ole koskaan kategorioinut ihmisiä sen mukaan, missä he asuvat. Siis osoitteen perusteella. Koko ajatus on minusta absurdi vitsi.

Ihmisillä on niin erilaisia syitä siihen missä he asuvat, että ajatus tällaisesta määrittelystä on minulle mahdottomuus.

Tiedän että joillekin ihmisille on tärkeää päästä asumaan johonkin tiettyyn osoitteeseen tai kaupunginosaan sen statuksen vuoksi, mutta jo se kertoo ihmisestä enemmän, kuin hänen osoitteensa.

Aika monessa kodissa olen työni takia vieraillut ja koskaan ei ole tullut mieleenikään, että osoitteella olisi mitään vaikutusta siihen, millainen kodin tunnelma on tai millaisia ihmisisä siellä asuu.

Ajatus siitä, että ihminen määriteltäisiin osoitteensa perusteella, on yhtä vastenmielinen kuin ajatus siitä, että hänet määriteltäisiin ihonvärinsä, ulkonäkönsä tai muun ulkoisen ominaisuutensa perusteella.

Eräs ravintola-alan ihminen kategorioi minulle asiakkaita sen mukaan mistä päin he tulevat. Se kuulosti aika kummalliselta. Outo yleistys. Kuinka asuinpaikka voisi määritellä hyvän tai huonon, miellyttävän tai ei miellyttävän asiakkaan?

Ei ihmisistä koskaan tiedä. Kaikilla on omat syynsä asua missä asuvat. Osoitetta tärkeämpää on se, että ylipäätään on koti. Suomessa tämä asia on onneksi kohtuullisen hyvin. Onni kodin seinien sisäpuolella ei ole kiinni osoitteesta eikä osoite kerro ihmisen luonteesta, käytöksestä ja tavasta olla täällä maailmassa muiden keskellä, yhtään mitään. Niin kuin nyt ositteen ilmansuunta voisi merkitä jotakin ihmisen luonteesta.

Olen niin kiitollinen isälleni siitä opista (jonka olen varmaan sata kertaa täälläkin jo kertonut) että ”kaikki ihmiset ovat vain ihmisiä, suhtaudu kaikkiin samalla tavalla, arvosta tai asemasta riippumatta”

Niin se menee. Ihanaa päivää jokaiseen kotiin.

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna

Mä olen nyt vasta innostunut leipomaan pataleipiä, kun mulla on tää ongelma, että jos on tuoretta leipää, niin kohta sitä ei enää ole. Koska onko oikeasti mitään ihanampaa, kuin lämmin leipä ja siinä voita? Joulupataleipä on aivan erityinen herkku!

Mä teen yhtä TV-ohjelmaa nyt täyttä päätä joka päivä ja on aikamoista kiirettä. Mutta eilen aamusella, tein nopeasti taikinan nousemaan ja kun tulin illalla kotiin, paistoin leivän. Pataleipätaikinahan saa odotella pataan pudottamistaan yön yli tai kauemminkin.

No tuskin tietää taikina odotteleeko hän uuniin pääsyä päivällä vai yöllä, eli ihan hyvin onnistuu taikinan teko aamulla myös.

Halusin leipään nyt jouluisia makuja ja maustoin sen fenkolin siemenillä, pomeranssin kuorella, aniksella, siirapilla ja ihanilla kirpeillä rusinoilla. Siis tämä leipä, voi ja juusto! (ja lähempänä joulua kinkkuviipale) Oh ja hoh. Niin hyvää!

Mun yksilöstä tuli vähän tiivis, joskus hiiva vaan toimii eri lailla kuin jonain toisena päivänä. Mutta herkkua herkkua se oli. Niin oli. Koska nyt se on jo kadonnut viimeistä murua myöten!

Ja siis   älä ihmeessä peitä leipää liinalla, kun se tulee uunista, ainakaan jos rakastat leivän rapeaa kuorta!

7 dl vehnäjauhoja

(tai 4 dl vehnäjauhoja ja 3 dl hiivaleipäjauhoja)

3 dl lämmintä vettä

½ dl muscovado- tai muuta tummaa siirappia

herneen kokoinen pala hiivaa

2 tl suolaa

1 tl fenkolinsiemeniä

1 tl anista

½ tl pomeranssinkuorta

2 dl rusinoita

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liota siihen siirappi ja hiiva. Yhdistä kulhossa kaikki kuivat aineet ja rusinat ja lisää seos nesteeseen. Älä vaivaa taikinaa, vaan sekoita ainoastaan, kunnes kaikki ainekset on sekaisin. Peitä kulho kelmulla ja leivinliinalla ja jätä huoneenlämpöön 12-24 tunniksi kohoamaan.

Kumoa taikina hyvin jauhotetulle pöydälle. Älä vaivaa sitä mutta kääntele se palloksi, peitä liinalla ja anna kohota vielä puoli tuntia.

Laita valurautapata kansineen kylmään uuniin ja lämmitä uuni 225 sateeseen. Ota pata uunista ja lorauta pohjalle tilkka öljyä. Nosta sitten taikinapallo pataan, laita kansi päälle ja nosta pata uuniin. Paista leipää 30 min ja ota sitten kansi pois ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia.

Syö ja nauti!

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna

Kaupallinen yhteistyö: Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ja Asennemedia

Joulussa parasta on lasten säihkyvät silmät. Se lasten odotus ja kihelmöivä, ilmassa väreilevä jännitys. On hauska juttu, että miettiessäni omia lapsuuden joulujani, saan heti kiinni siitä tunteesta, siitä millaista se oli. Se muistijälki tuntuu vatsanpohjassa edelleen. Siihen liittyy jännitystä ja iloa ja kun kirjoitan tätä, huomaan, että alan myös hymyillä noita jouluja muistellessani.  

Ja se jännittävin asiahan oli tietenkin joulupukin saapuminen ja se mitä ihmettä sieltä lahjasäkistä minulle löytyisi.

Muistan kolme lahjaa, jotka kaikki ovat unohtumattomia eri syistä. Pienestä paketista kääriytyi esiin ensimmäinen rannekelloni, joka oli siihen aikaan yhtä merkittävä asia kuin tämän päivän ensimmäinen oma puhelin. Toisessa paketissa oli jymy-yllätys – kokonainen, pitkä meetvurstipötkö! Rakastin makkaraa ja varsinkin sen jalointa muotoa, meetvurstia. Ja kolmas oli vaaleanpunainen, kauniisti kaareutuva sulkakynä. Turvallisia lahjoja kuusi vuotiaalle kaikki. Ellei lasketa mukaan mahdollista meetvurstin ylisyönnin vaaraa.

Omat lapseni ovat saaneet pukinkontista sekä tarpeellisia asioita, niitä pehmeitä paketteja ja tietenkin toiveleluja. Kun lapset olivat leluikäisiä, sitä oli aika hyvin kartalla tarjonnasta, toiveista ja myös siitä mitkä lelut sopivat iän ja taitojen puolesta omille lapsille.

Mutta nyt mummina asia onkin aivan toinen. Nyt kun en ole lelujen kanssa samalla tavalla tekemisissä päivittäin, huomaan olevani ihan eri tavalla tietoinen siitä mikä on sopiva leikkikalu reilun vuoden ikäiselle lapselle, kuin ollessani itse sen ikäisen lapsen äiti. Eli olen totaalisesti pihalla.

Turvallisuus ja ilo

Turvallisuus ja ilo ovat nyt ne asiat, joka ovat vahvasti mielessä, kun on taas uusi aika ostaa lelulahjoja.

Puhutaan paljon siitä, kuinka mummius sekoittaa pään, mutta turvallisuuden kanssa mummien ja pappojen on kyllä parasta pitää pää kylmänä. Mikään maailmassa ei varmasti olisi yhtä kamalaa, kuin se, että lapsenlapselleni antamani lahja jotenkin vahingoittasi häntä. Se olisi hirvittävää.

Toiveenani on tietenkin hankkia sellaisia lahjoja, jotka toisivat paljon iloa ja kiinnostaisivat pieniä lapsenlapsiani. Enkä tietenkään panisi pahakseni pientä wau-efektiäkään, mutta sain huomata, että kaupassa voi kohdata yllätyksiä omasta osaamisestaan.

Autokaupoilla äijän kanssa

Olimme muutama viikko sitten lelukaupassa mieheni kanssa ostoksilla. Halusimme ostaa leluauton reilun vuoden ikäiselle lapsenlapselle. Seisoimme siinä hyllyn äärellä, joka oli täynnä ihania autoja! Ja äkkiä löytyikin se ihanin. Mutta kun otimme pakkauksen käteen niin kas kas – kulmassa olikin punaisella 3+ Lelu oli tarkoitettu yli kolmivuotiaille. Siinä leluhyllyn äärellä menikin sitten hyvä tovi, kunnes löysimme sekä meistä kivan, että reilun vuoden ikäiselle sopivan leluauton.

Ikämerkinnät on tosi tärkeitä sillä alle kolmivuotiaiden leluille on tiukemmat turvallisuusvaatimukset kuin isompien lasten leluille ja siksi on erityisen tärkeää, että pienille lapsille ei osteta isompien lasten leluja. Ja tietenkin kaikenikäisten lasten lelujen tulee olla turvallisia. Niissä ei esimerkiksi saa olla niin kovaa ääntä, että se vahingoittaa kuuloa.

Lisää tietoa lelujen turvallisuusasioista löydät täältä – kannattaa lukea!

Saattaa olla yllätys, että kaikkia maahan tulevia leluja ei tarkasteta etukäteen. Eli myynnissä olevia leluja ei ole testattu, tarkistettu ja hyväksytty viranomaisen toimesta. Tarkastuksia tehdään vain pienelle määrälle kaupoissa olevia leluja jälkijättöisesti ja riskiperusteisesti.

Jos itse huomaa, että myynnissä on lelu, joka saattaa olla lapsille vaarallinen, ilmoita siitä ostopaikkaan ja ota yhteyttä TUKESiin sen voit tehdä tästä linkistä.

Muutama nyrkkisääntö on hyvä pitää mielessä

Noudata ikäsuosituksia

⭐️

Käytä harkintaa, jos ostat leluja ulkomailta. Verkkokaupan fi-loppu ei aina tarkoita suomalaista verkkokauppaa.

⭐️

Älä osta tuoteväärennöksiä! Jos valmistaja lähtökohtaisesti jo rikkoo lakia kopioimalla toisen omistaman mallin, niin voi miettiä kuinka kiinnostunut valmistaja on noudattamaan lelujen turvallisuusvaatimuksia. Mieti esimerkiksi saako parilla eurolla ostettua useamman kympin lelun? Voiko kyseessä olla oikeasti sama lelu?

⭐️

Laatu korvaa leluissakin aina määrän. Kiva, turvallinen lelu, jonka kanssa lapsella riittää puuhaa on hyvä ostos. Ja lelujen on oltava turvallisia lasten leikeissä koko niiden käyttöiän ajan.

⭐️

Ihanaa joulunaikaa kaikille lapsille, isovanhemmille, vanhemmille, kummeille ja ihan kaikille.

Rakkaudella

Hanna

Tonnikala-hyydykekakku ikään kuin hyppäsi tajuntaani ja sittenhän se oli pakko tehdä! Hyvää tulikin!

Sain inspiraation tällaiseen suolaiseen hyydykekakkuun, joka on kuin suolainen juustokakku, kun mutustelin iltapalaksi KauraSnäkkäriä. Snäkkärit on mun ja Jarpan herkkua. Ne on Jarille, joka on suuri näkkileipäfani, sopivasti gluteenittomia (ne ovat myös vegaanisia, eikä ne sisällä pähkinää)

Se näkkäri rouskui niin iloisesti mun suussa, että yhtäkkiä vaan ajattelin, että hei – tästähän tulis ihana gluteeniton ja maukas juustokakun pohja. Ja niinpä kehittelin tämän kakun aineksista, joita mulla oli kotona. Ja tää on ihan sairaan hyvää!

Täytteenä tonnikalaa, crème fraîcheä, majoneesia, punasipulia, chiliä, chilipalkoa ja mustapippuria.

Nyt kun ihmiset kokoontuvat pienemmillä porukoilla halusin tehdä pienen korkean kakun ja niinpä tein sen pienimmässä vuoassani, jonka halkaisija on 15  cm ja laitoin siihen kaksi kerrosta.

Koska tein kakun ensimmäistä kertaa ja ihan koemielessä, täytettä tuli liian vähän, mutta se olikin ihan hyvä juttu. Tein pohjakerroksesta erittäin tulisen ja päällimmäisestä kerroksesta maltillisemman. Se oli kiva ratkaisu. Jos koko kakku olisi tasaisien tulinen se ei olisi niin kivaa. Nyt tulta tulee sopivasti eikä ihan joka puraisulla. Sitä paitsi täytteen teko on niin yksinkertaista ja nopeaa, että kahden sekoittaminen ei haittaa ollenkaan. Ja muista maistella täytettä, silloin saat itsellesi sopivan lopputuloksen.

Jos sulla ei ole noin pientä vuokaa, tee kakku normaaliin n. 23 cm vuokaan. Laita silloin koko pohjan muruseos vuoan pohjalle ja tee täyte yhdellä kertaa kaikista aineksista. Hyvää tulee!

Chilin kanssa kannattaa toimia oman maun mukaan, mutta jos yhtään pidät siitä, älä säästele. Chili, limetti ja päälle tulevat thaibasilikan lehdet on ihana ja erilainen combo tällaisessa kakussa.

Jos tykäät leipoa juustokakkuja, niin käy kurkkaamassa myös tämä ihana suklaajuustokakun ohje!

Resepti

Näitä tarvitset

1 pss KauraSnäkkäreitä

100 g voita sulatettuna

4 prk sertifikoitua tonnikalaa öljyssä valutettuna

2 prk á 150g crème fraîcheä

2 dl majoneesia

1 limetin mehu ja raastettu kuori

1 pieni punasipuli hienonnettuna

1 pieni vahva chilipalko (ja muutamia koristeluun)

mustapippuria

¼ tl chilijahetta

6 liivatelehteä (Dr Oetker)

Ruukku tuoretta thaibasilikaa

15 cm halkaisijaltaan oleva irtopohjainen kakkuvuoka

Tee näin

Pingota vuoan pohjalle leivinpaperi. Jos sinulla on reunalakvo, laita sitä vuoan reunoille mutta voit käyttää myös leivinpaperisuikaleita.

Laita 3+3 liivatelehteä likoamaan kylmään veteen.

Jauha monitoimikoneessa KauraSnäkkärit hienoksi ja lisää joukkoon sulatettu voi ja käytä konetta niin, että massa sekoittuu hyvin.

Ota puolet muruseoksesta ja taputtele se vuoan pohjalle. Älä taputtele pohjaa kovin tiiviiksi tai kakkua on vaikeaa leikata.

Sekoita kulhossa 2 prk valutettua tonnikalaa 1 dl majoneesia, 150 g crème fraîcheä, limeti raastettu kuori sekä puolet hienonnetusta punasipulista. Pilko chili pieneksi ja mausta seos sillä, chilijauheella ja mustapippurilla.

Laita kattilaan limetin mehu ja kuumenna se. Purista vesi pois kolmesta liivatelehdestä ja sulata ne limetinmehussa. Kaada seos täytteeseen ohuena nauhana ja sekoita hyvin.

Kaada seos vuokaan ja tasoita pinta.

Lisää täytteen päälle loput muruseoksesta ja tasoita pinta. Sekoita sitten yhteen loput täyteainekset samaan tapaan kuin ensimmäisessä kerroksessa. Eli yhdistä tonnikala, majoneesi, crème fraîche, sipuli ja mustapippuri. (Tässä kerroksessa ei ollut siis muita aineksia)

Purista vesi pois lopuista kolmesta liivatteesta ja sulata ne pienessä kattilassa. Lisää sulaneet liivatteet täytteeseen ja kaada seos vuokaan murukerroksen päälle.

Laita kakku jääkaappiin ja anna hyytyä seuraavaan päivään. Tarjoa tuoreen thaibasilikan kanssa.

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Iloa keittiöpuuhiin!

Hanna