Kokemukseni curaMIN-niveltuotteesta – kuinka pidän huolta nivelistäni

Kaupallinen yhteistyö: Harmonia curaMIN

Kuluminen, elämäntavat ja perimä vaikuttavat meidän nivelterveyteen. Perimään ei voi vaikuttaa, kulumiseen voi vaikuttaa vähän, mutta elämäntavat ovat yleensä ihan meidän omissa käsissämme. Mutta elämäntapojen muuttaminen ei ole aina helppoa, mutta sekin voi onnistua, siitä mulla on ihan tuoretta omakohtaista kokemusta.

Kokemukseni curaMIN-niveltuotteesta.

Olen elämäni aikana rääkännyt polviani melko tehokkaasti. Harrastin pitkään juoksemista ja 50 –vuotiaana harrastin hetken aikaa enduroa, jossa siis ajetaan moottoripyörää seisten metsissä ja muissa mahdollisimman epätasaisissa maastoissa. Kun valitin kipeistä polvista, lajiksi suositeltiin vesijuoksua. Pudistelin päätäni. Hidas tylsä laji, jota harrastetaan uimahalleissa. Kiitos ei.

Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin, liukastuin lenkillä ja nelipäinen reisilihakseni repesi irti. Leikkauksen jälkeen jalka oli suoraksi tuettuna kuusi viikkoa, jonka jälkeen kuntoutukseen suositeltiin ihan ykköslajina vesijuoksua. Inhokkiani!

Kokemukseni curaMIN-niveltuotteesta.

Kehotus lajiin pariin oli kuitenkin otettava vakavasti, vaikka suoraan sanoen tosiaan inhotti. Vaihtoehtoja ei ollut. Ja niinpä laskeuduin altaaseen. Puolituntia altaassa meni ihan okei ja pari kertaa käytyäni aloin miettiä, mikä siinä minua niin kauheasti inhotti? Ymmärsin ettei se ollut vesijuoksu eikä sen hitaus, ei uimahalli, eivätkä muut asiakkaat, vaan minä itse. En viihdy ilman vaatteiden tuomaa suojaa toisten seurassa. Päätin sulkea sen ajatuksen päästäni ja keskittyä vain siihen hetkeen, kun olen altaassa. Se toimi. Ja nyt voin melkein sanoa rakastavani vesijuoksua, nivelille kaikkein armollisinta liikuntalajia. Siinä liikun keveästi vedessä omissa ajatuksissani. Tai itse asiassa en oikeastaan ajattele mitään, tuijotan vain vedenpintaa mennessäni. Mikä voi olla meditatiivisempaa kuin se! Olen siis saanut elämäntapoihini muutoksen, joka tuntui aluksi aivan mahdottomalta.

Liikkumattomuuden kokemus leikkauksen jälkeisenä aikana oli hyvin ikävä, sen ymmärtää jokainen. Siitä ei pitänyt pää eikä nivelet. Nivelet haluavat liikkua ja liikuttaa ja siksi niistä täytyy koettaa pitää mahdollisimman hyvää huolta. Olen lisännyt päivittäisiin rutiineihin myös curaMINin. Se on kahvikupin ja puuron vieressä aamiaispöydässä, ja illalla nappaan toisen kapselin, kun pesen hampaita. Ne ovatkin lähes ainoita rutiineja, joita mun epäsäännöllisessä elämässä on.

Otan yhden tabletin aamulla ja yhden illalla.

Miksi curaMIN? + Alekoodi

curaMIN auttaa ylläpitämään nivelten ja luuston terveyttä. Sillä on antioksidanttisia ominaisuuksia ja se suojaa soluja. Se myös auttaa ylläpitämään nivelten joustavuutta, pitämään nivelet viileinä ja mukavina sekä tukee nivelten liikkuvuutta. Ja juuri tämän mukavuuden olen ilokseni huomannut.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan curaMINiä! Ja kannattaa muistaa myös se, että curaMIN ei toimi kahdessakymmenessä minuutissa. Koska kyseessä on ravintolisä, tarvitaan pitkäjänteisyyttä, mutta jo muutamassa viikossa vaikutukset voi huomata. Itselläni meni melkein kuukausi, ennen kuin tajusin, miten mukavalta olo nivelissä tuntui.

Koodilla HANNA20 saat marraskuun loppuun asti 20% alennusta curaMINin normaalihinnasta. Tarjous on voimassa Life-myymälöissä ja Life-verkkokaupassa.

Nämä jutut ovat mulle todella tärkeitä, koska näin mitä äidilleni tapahtui, kun nivelistä ei pidetty huolta. Ja kyllähän nivelten jäykistymisen huomaa jo tässä iässä. Jos istuu pitkään paikoillaan ei enää hyppää ihan kurrena ylös, vaan enempi sitä alkaa muistuttaa, jos ei nyt etanaa, niin ainakin juuri herännyttä kissaa. Pikku venytys maistuu hyvältä ennen liikkeelle lähtöä.

Haluan myös pysyä kunnossa paitsi ihan itseni takia myös lastenlasten takia. He tuovat elämääni niin paljon iloa, että haluan varmistaa pystyväni leikkimään heidän kanssaan notkeana ja toimivana. Teen sen eteen kaiken minkä vaan voin.

Ikääntymisestä sanotaan, että se on luopumisen aikaa. En ole oikein koskaan pitänyt siitä ajatuksesta. Ajattelen mieluummin niin, että täytyy olla valmis vaihtamaan ja muuttamaan asioita. Niveleni eivät pidä juoksemisesta eikä hyppimisestä. Mutta vedessä voin juosta ja hyppiä ja siitä pitävät nivelet, lihaskalvot, lihakset, ja aineenvaihdunta ja siitä saa valtavan hyvän mielen.

Vesijuoksun lisäksi teen jotakin joka päivä: sauvakävelen, harrastan Fustraa, käyn kuntosalilla tai poljen kuntopyörää. Lisäksi venyttelen ihan joka päivä. Venyttely tekee tosi hyvää nivelille, ne saavat siitä lisää tilaa. Hemmottelen kehoani myös hyvällä ruualla ja osteopatialla. Kuulostaa siltä, etten muuta ehdi tehdäkään, mutta ei se niin ole. Joka päivä vähän jotakin ja silloin tällöin osteopaattista hierontaa. Lisäksi seuraan Instagramissa tilejä, joista saa hyviä vinkkejä nopeisiin ja helppoihin jumppa- ja venytysliikkeisiin, joita voi tehdä kesken päivän ja aikaa menee 3-5 minuuttia.

Samalla kun liikun curaMIN auttaa hoitamaan ja suojaaman mun niveliä sisäisesti. Se mikä ilahduttaa on se, että curaMINiin ei ole lisätty täyte-, väri- tai säilöntäaineita. Valmiste sisältää ainoastaan aktiivisia, luonnollisia uutteita. curaMIN on ravintolisä, jonka teho perustuu kahden tutkitun uutteen yhteisvaikutukseen. BCM95® (kurkumiinista) – maailman parhaiten dokumentoitu, elimistön helposti vastaanottava kurkumiiniuute, joka sisältää myös turmeroneja. BosPure® (boswelliasta) – vahvistaa kurkumiinin suojaavia ja hoitavia ominaisuuksia. Yhdistelmän vaikutukset on osoitettu 69 uutespesifissä tutkimuksessa. Ja sillä HANNA20 koodilla saat marraskuun loppuun asti Lifestä 20% alennusta curaMINin normaalihinnasta.

Kurkumiinilla on kuitenkin verta ohentava vaikutus, joten verenohennuslääkkeiden kanssa yhdessä käytettynä keskustele ravintolisän käytöstä lääkärin kanssa ennen käytön aloittamista.

Liikkuminen on helpompaa kevein nivelin – ihanaa päivää! Muista venytellä! Blogia saa mielellään jakaa kysymättä erikseen siihen lupaa.

Hanna

(Terveysväitteet perustuvat kurkuman ja boswellian EFSAn sallimiin terveysväitteisiin.)

Tallinnaan on turvallista matkustaa – kolmen päivän kokemukset

Kaupallinen yteistyö: Eckerö Line Oy

Ihanista ihanin asia tapahtui viime tiistaina – pääsin viimein matkalle Tallinnaan! Reissu oli todella odotettu ja se osoittautui kaiken unelmoinnin ja odotuksen arvoiseksi. Laivalla ja perillä Tallinnassa oli turvallista, väljää ja helppoa olla. Vietettiin siellä ihana pieni loma, kaksi yötä ja kolme päivää. Molemmat yöt olimme eri hotelleissa.

Tallinnassa! Ihanaa!

Kirjoitan heti tähän alkuun sen, että Viroon matkustamista ei tarvitse pelätä. Eckerön M/S Finaldialla ja Tallinnassa oli turvallista ja pandemian torjunta ja ihmisten suojelu tartuntaa vastaan oli otettu erittäin hyvin huomioon. Virossa on maskipakko, eikä julkisiin tiloihin ja tapahtumiin pääse ilman koronapassia ja henkilötodistusta. Niitä kysyttiin joka kerran, jokaisessa ravintolassa, uimahallissa, kahvilassa – kaikkialla. Se oli mukavaa, tuntui turvalliselta ja siltä että hommat hoidetaan asiallisesti. Lisää tietoa koronasta ja Viroon matkustamisesta löydät täältä.

Maskien käyttöä myös valvottiin. Esimerkiksi Virukeskuksessa jokainen ilman maskia sisään pyrkivä pysäytettiin ystävällisesti ja kehotettiin laittamaan maski kasvoille ja jos sitä ei ollut, se annettiin asiakkaalle veloituksetta.

Sitten matkaan!

Menomatka

Lähdin matkaan yksin aamulaivalla, koska Jari oli jo Tallinnassa töittensä takia. Aamulaiva starttaa mukavasti klo 9.00 ja kun tuntia ennen lähtöä saavuin Helsingin terminaaliin, siellä oli väljää, kaikilla oli maskit ja laivaan siirtyminen oli muuttunut aika paljon entisestä. Ihmiset todellakin pitivät turvavälejä ja kulkivat rauhallisesti. Se oli kivaa. Leppoisa aamun tunnelma povasi ihanaa matkaa.

Aloitin matkani laivan Loungessa ja söin sillä herkullisen aamiaisen, joka kuuluu Loungen hintaan. Menin kuitenkin tsekkaamaan myös laivan buffet-ravintolan aamiaisen ihan teitä varten ja siellä nautin second breakfastin. Kumpikin aamiainen on hyvä – ravintolassa on enemmän valikoimaa, mutta Loungessa tarkemmin valikoituja herkkuja. Päivävuorolla Loungessa tarjoillaan herkullisia tapaksia.

Kävin tietenkin vähän shoppailemassa isänpäivälahjoja Pop Up –kaupasta. Mukaan tarttui hieno peltirasiallinen kauniita Tommy Hilfigerin sukkia ja pipo. Matkalla kauppaan havahduin siihen, että laivalla soi nytkin elävä musiikki. Mies ja kitara. Kyllä oli kiva juttu.

POP UP -kaupan ihanuuksia. Coccinelle laukut ja lompakot on -30% ja -50% alessa.
Väljää ja viihtyisää ja trubaduuri soittaa kitaraa.

Laivasta lähtiesä ei Tallinnan satamassa kysytty mitään todistuksia ja siirtyminen maihin sujui nopeasti ja edelleen väljästi. Ja rannassa minua odotti ihanat asiat – loma ja Jari.

Tallinnassa

Telliskivi ja ensimmäinen hotelli

Yövyimme ensimmäisen yön neljän tähden  Hektor Container Hotellissa, johon rakastuimme saman tien. Huippukokemus, joka yllätti täysin. 

Hotelli on rakennettu tsaarinaikaiseen vanhaan veturivarikkoon. Upean kivilinan sisään on sijoitettu hotellihuoneet, jotka ovat entisiä merikontteja. Yksi huone on aina yksi kontti. Kaikissa huoneissa on parisänky, taulu-tv ja kylpyhuone, jossa on suihku ja hiustenkuivaaja.

Huone on kompakti, mutta erittäin viihtyisä ja se on tehty laadukkaista materiaaleista. Konttien sisäseinissä on puuverhoilu ja lattiaa peittää miellyttävä kokolattiamatto. Erittäin hyvä sänky on huoneen päädyssä ja siellä saa nukkua onnellisena upeaan untuvatäkkiin kääriytyneenä pää untuvatyynyllä leväten.

Hektor Container Hotel on rakennettu vanhaan tsaarinaikaiseen veturivajaan. Sisälla on vanhoja merikontteja, joissa on upeat hotellihuoneet.
Hotellin käytävän puulattia tuo tilaan lämpöä. Tykkään tästä industriaalisesta tyylistä.
Lobby ja kirjasto
Konttihuoneen erittäin hyvä sänky!
aamiaseksi granolaa ja jugurttia, tuoretta rapeakuorista leipää, avocadotahnaa, hummusta, tomaatisalaattia, vastapuristettua tuoremehua ja kahvia.

Kontin päässä oli suuri ikkuna, jonka näkymä oli sisätilan kautta ulos kivilinnan ikkunasta. Rullaverho pimensi huoneen täydellisesti. Sängyn alla oli kaksi tilavaa laatikkoa, jonne voi halutessaan laittaa matkatavaroita.

Fiilis Hektorissa oli rento ja trendikäs. Henkilökunta oli nuorta ja iloista ja hotellin yleiset tilat olivat kiinnostavat ja ajan henkiset. Ei mitään pompöösiä mutta silti hienoa. Rakastuin tähän hotelliin, enkä ole koskaan ollut hiljaisemmassa hotellihuoneessa, kuin täällä. Joka päivä oli myös kaikille halukkaille tarjolla joogaa, valitettavasti en ehtinyt tunnille mukaan.

Aamiaisen sai tilata jo illalla ja me kun olemme aamuvirkkuja, tilasimme sen heti varttia yli kahdeksaksi. Kauniisti esillepantu herkkuaamiainen tuotiin meille omilla tarjottimillaan. Se oli aika ylellistä. Puuttui buffettien hälinä ja yksilöllisesti tehty aamupala oli nautinto. Eckerön hotellipaketit on muuten todella edullisia, käy tsekkaamassa ne täältä. Ja muisthan että koodilla HANNA20 saa matkasta 20% alennuksen.

Telliskivi – mitä siellä on?

Hektor on Telliskiven alueella joka on niin kiinnostava alue, että siellä voi kepeästi viettää yhden päivän. Alueen ravintolat, kahvilat, museot ja kaupat eivät päivässä lopu kesken. Telliskiven tunnelma on trendikäs ja nuori ja siellä on paljon katseltavaa ihan jokaiselle. Pelkkä kävely ja upeiden muraalien ihailu on yksi taidenayttely. Olen kirjoittanut alueesta aiemminkin, voit lukea lisää täältä.

Ravintoloita ja kahviloita Telliskivessä

Ravintola One Sixty  

Savustettua kanaa ja avocadosalaattia
Renardin valikoimaa
Renard Speed Shopissa kustomoidaan moottoripyöriä ja homma hoidetaan tyylikkäästi aitojen mattojen päällä.

Täällä panostetaan omassa savustamossa savustettuihin herkkuihin. Ruoka on maukasta ja rentoa. Paikka on hauska siksi, että se on samalla moottoripyörätarvikkeita ja asuja myyvä liike Renard Speed Shop ja suuren ikkunan takana kustomoidaan moottoripyöriä aitojen mattojen peittämällä lattialla. Prätkiä on sisällä ravintolassa ja ne ovat maailman mittakaavassa huipputeoksia. Katso Renardin sivut ja pökräät! Täältä löytyy kivoja lahjoja ja ostoksia myös ei prätkäileville ihmisille. Upeita kenkiä, paitoja jne.

Ravintola F-Hoone

F-hoone on Telliskiven ensimmäisiä ravintoloita ja se on edelleen yhtä ihana ja viihtyisä, kuin aluksikin. Ruoka on loistavaa ja menu laaja sisältäen tietenkin myös runsaasti vegeä. F-Hooneen kakut ovat eeppistä kamaa. Niin hyviä, että jälkiruoka on kyllä must! Tai sitten iltapäiväkahvit kakun kera.

Kivi Paber Käärid – Kivi paperi sakset

on kokonaan gluteenitonta ruokaa tarjoava ravintola. Alueen tyyliin sopiva sisustus on tumman rouhea. Menu on laaja ja kattaa kaiken aamiaisesta illallisiin. Jos haluaa viedä gluteenittoman kakun mukanaan Suomeen, täytyy tehdä tilaus kaksi päivää etukäteen.

Ihan sama onko sateinen ja harmaa päivä – La Tablassa paistaa aina aurinko!

Ravintola La Tabla

La Tabla on niin hauskasti sisustettu, että siellä tulee aina iloiseksi. Tyyli on Latin food & mood. Fajitaksia, tacoja, enchilladoja, lihaa, kalaa, kanaa vegeä ja salaatteja. Paljon hyviä makuja ja värejä lautasella.

Mitä ja mistä ostan ihanimmat jutut Telliskivessä

Rakastan kaupoissa ja kaupungilla luuhaamista. On kivaa katsoa ihmisiä ja heidän tyylejään, ihastella rakennuksia ja nähdä uusia juttuja. Siksi Telliskivi on niin kiva. Siellä ei pitkästy. Kaupoissa on eri tavaraa, kuin suurten ostoskeitaiden, joka maassa tutuissa, myymälöissä. Telliskivi inspiroi.

Telliskivi on oikeastaan kokonaistaideteos.
Muraaleja on kymmeniä

Kävelen kaikki kaupat läpi ja mukaan tarttuu mm. tyylikkäitä pellavapyyhkeitä, soijakynttilöitä, saippuaa, lasten vaatteita, saumattomia alusvaatteita, koruja, neuleita, designvaatteia joissa on upeita leikkauksia. Taso on korkea ja tuotteet ovat trendikkäitä ja persoonallisia. Lisää ihanista paikoista Telliskivessä löytyy tästä vanhemmasta blogikirjoituksestani.

Kopli Couture oli uusi tuttavuus. Uuuh mikä liike! Upeita vintagevaatteita! Ostin Max Maran kashmirvillaisen takin ja 20-luvun paljettimekon Loistavat löydöt! Lisäksi sain kosolti silmänruokaa ja ideoita.

Kopli Couture
Aarteita!
Max Mara!
Kangaspäällysteisiä sähköjohtoja! Myös esin pallollinen malli! Ihania!

Toinen erikoinenkauppa oli sisustajan aarreaitta Juheko jossa myydään valaisintarvikkeita, lamppuja ja kangaspäällysteisiä johtoja, joita on varmasti miljoona eri väristä.

Sitten Noblessneriin

Noblessner on uusin Tallinnan kunnostetuista alueista. Vanhan satama-alueen telakkahalleihin on muuttanut hyviä ravintoloita, joista me kävimme kahdessa. Lore Bistrossa söimme tiistaina illalliseksi cashewpähkinäpyöryköitä ja munakoisoa masalakastikkeessa. Annos oli kyllä taivaallisen hyvää ja palvelu erinomaista.

Lore Bistro
Cahewpähkinä pyörykät ja masalakastiketta. Tämä oli ihan huippu hyvää!

Keskiviikkona nautimme japanilaista ruokaa Kampaissa jonka ruokalista oli monipuolinen ja kiinnostava, ja keittiössä veistä käytti japanilainen keittiömestari. Kampain ruokalista on käyttäjäystävällinen. Kaikista ruokalajeista on lyhyt selitys, mistä on kyse.

Kampain alkupaloja

Kummassakin ravintolassa oli meidän lisäksemme vain kaksi muuta pariskuntaa.

Norjalais virolainen sisustuksen pientavaroita ja joulukoristeita myyvän Shishin outlet on Noblessnerissa. Paikka on uskomaton runsaudensarvi, josta saa näyttävät joulukoristeet ja tarvikkeita ja rekvisiittaa kaikenlaisiin tilaisuuksiin ja juhliin. Shishin tuotteita myydään ympäri maailmaa ja niillä on kyllä ihan oma luonteensa. Shishi on avoinna kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaisin.

Shishi – joulu tulee!

Harrastuksia lomalla

Tiistain ja keskiviikon välisen yön nukuimme siis makeasti Hotelli Hektorissa ja söimme sen ihanan aamiaisen. Ja koska olimme lomalla ja lomalla on aikaa pitää itsestään huolta, lähdimme seuraavaksi kuntoilemaan ja suunnistimme Kalev spahan, jossa on upea kuntosali ja täyspitkä uima-allas. Nämä olivat meidän unelmia, mutta moni muu varmasti nauttii myös Kalev span piiitkästä vesiliukumäestä, erilaisista terapia-altaista ja saunoista. Minä tein treeniin kuntosalilla ja vesijuoksin altaassa ja Jari teki pitkän treenin salilla. Olipa ihanaa ja tuli niin hyvä olo.

Kalev Spassa on täydellinen kuntosali ja 50 m uima-allas, mutta myös erittäin upea ja hienostunut kylpyläosasto oikea jalokivi!

Seuraava yö ja uusi hotelli

Seuraava hotellimme oli hillityn tyylikäs neljän tähden Hotel L’Embitu, joka sijaitsee aivan Solaris-kauppakeskuksen lähellä. Iloitsimme hotellin omasta parkkipaikasta. Loistava palvelu, kaunis ympäristö ja tilava huone, jossa todella upea kylpyhuone. Kadun äänet eivät kantautuneet huoneeseen, vaan siellä oli ihana rauha. Arvostan hiljaisuutta ja rauhallista ympäristöä paljon samoin kuin sitä että huoneessa on ikkunat täysin peittävät pimennysverhot.

Punaisella matolla!
Täydellistä harmoniaa
Tilaa ja viihtyisyyttä
Marmorikylppäri, amme ja kullatut hanat! Niin ihana!
Maisema meidän huoneen parvekkeelta. Niin kaunis syksy!
Hotellin ravintolan annokset olivat taidetta sekä ulkonäöltään että mauiltaan.

Söimme illallisen ystäviemme kanssa hotellin seitsemännen kerroksen ROOF-ravintolassa. Oli niin hauska ilta – ja niin ihanaa tavata ystäviä pitkän kesäisen työrupeaman jälkeen.

Ihana aamu

Aamulla otin kylpytakin päälleni, pistin tossut jalkaan ja lähdin hotellin spahan, joka auksi ihanasti jo klo 7.00! Silkkaa juhlaa! on niin parasta käydä aamusaunassa ja muutenkin aloittaa päivä kylpylässä, laittaa sitten hiukset kuntoon jne. Ja kuten tavallista, aikaisin aamulla siellä sai viettää aikaa aivan rauhassa. Nautimme uima-altaasta ja sen vastavirtalaitteesta, japanilaisesta lämminvesialtaasta, kylävesialtaasta, höyrysaunasta ja tavallisesta saunasta. Kylpemisen jälkeen kiireetön aamiainen maistui ihanalta. Kiireettömyys on lomalla parasta. Arkena on jotenkin kokoajan kiire jonnekin. Hotellissa oli muuten maskit käytössä kaikilla, vaikka rokotustodistuksen olikin oltava kunnossa.

Klo 7.11 hississä Nähdään pian! kylpylään. On ihanaa, kun sinne pääsee ennen aamiaista!
Altaassa oli todella tehokas vastavirtalaite, sain kunnon treenin!
Ja treenin jälkeen kuuma-allas ja sitten kylmä. Vuoronperään monta kertaa. Kyllä lähtee veri kiertämään!
Aamiainen – mähän rakastan aamiaisia ja voisin syödä kaikki ateriat aamiaisina.
Mulle parasta on tuoreet hedelmät jugurtin ja granolan kanssa, mustikkapiirakka ja vaniljakastike (oooh) croissant, tumma leipä, keitettu kanamuna ja smoothie. Jarppa syö vohvelin ja lättyjä sekä puuroa. kaikkea oli. Myös lämpimiä, kuten pekoni, munakokkeli, sienet, pavut jne.

Vielä yksi päivä aikaa nauttia

Pakkasimme laukkumme ja heitimme hyvästit hotellille. Halusin käydä ostamssa itselleni uuden hiustenkuivaajaan ja suunnistimme Kaubamajaan, joka myy Dysonia. Saimme siellä hyvää palvelua ja neuvon hankkia Kaubamaja Partnerkaart, jolla kalliin laitteen hinta putosi 20€ kortilla saa 5 % alennusta kaikista ostoksista Kaubamajassa, I.L.U.:ssa, ABC King kenkäkaupoissa, sekä L’Occitane kosmetiikkaliikkeissä.

Onhan nää ihania!
Moi!
Kaubamajassa oli uusia ihania PIP Studion astioita – pistin silmät kiinni, etten ostaisi. Mun kaappeihin ei vaan enää mahdu yhtään kippoa!
Viru-keskuksessa oli todella rauhallista.

Kaubamaja on muuten todella hieno tavaratalo, jonka valikoimat ovat kiinnostavat. Sinne oltiin avaamassa jo jouluosastoakin, joka näytti täyttyvän Shishin ihanista koristeista. Kävelimme Kaubamasta Viru-keskuksen puolelle ja siellä tein kierroksen Sportlandissa ja Massimo Duttissa, joissa tykkään aina käydä. Toisesta ostin käsilaukun ja toisesta legginsit ja collegen.

Kävelyä merituulessa

Teimme kaksi kivaa kävelyä meren äärellä. Tallinnan kansainvälinen risteilyterminaali on hiljattain valmistunut. Se sijaitsee A-terminaalin vieressä ja se on saanut oman hienon terminaalinsa. Sen yhteyteen on rakennettu 850 m pitkä promenadi, joka kulkee korkealla meren äärellä. Siellä on myös uusi ravintola Ocean 11 josta on upeat näkymät aavalle merelle ja satamaan.

Tämä promenadi on tosi upea. Pitkin matkaa on istuimia ja kaltevia seiniä, joihin on varmaan ihanaa nojata kun kevätaurinko paistaa ja on pakkasta. Sopii myös lapsille, toisessa päässä on iso leikkikenttä.
Ravintola Ocean 11:ssä on upein ja suurin elävä viherseinä, jonka olen koskaan nähnyt!

Toisen ihanan merenrantakävelyn voi tehdä Piritan rantatiellä, jossa kävelytie kulkee aivan hiekkarannassa kiinni. Samalla voi ihailla Tallinnan silhuettia, poiketa Maarjamäen linnaan jossa on Viron historiallinen museo jossa on myös hyvä ravintola. Museon läheisyydessä sijaitsee myös erittäin vaikuttavat Maarjamäen muistomerkki sekä Kommunismin uhrien muistomerkki.

Takaisin laivaan – laivamatka on ihana osa lomaa

Merenrantakävelyiden jälkeen oli ihanaa päästä laivaan nauttimaan sen kuuluisasta syksyn riistapöydästä. Riistakärystä ja juuresmuusia, tyrnisilakoita, graavattua siikaa, tilligurttia ja omenaa, riistapateeta… Eikä kiirettä minnekään. M/S Finaldian keittö on kyllä upea, kaikki ruoka tehdään laivalla. Pitkään haudutetut padat ja graavatut kalat ja kastikkeet. Ja sen kyllä maussa huomaa, niin hyvää kaikki.

Kylmiä alkupaloja
Kalat!
lämpimässä pöydässä on mm. anakanrintaa, riistakäristystä, poromakkaraa, vegaanikäristystä, poronvasanmaksaa, lohta ja paahdettuja vihanneksia ja juureksia.

Nautinnollisen ruokailun jälkeen oli aikaa tehdä ostoksia. Kosmettiikkavarastojen täydennys sujui nopeasti, koska luottotuotteet löytyvät helposti, samoin kuin tyttären tilaama hajuvesi maahintoja edullisemmin.

Laivalla on menossa viiniviikot. Eckerö Marketin valikoimassa on saatavana Vuoden viinit 2021 -kilpailussa kultamitalin saaneet viinit vähintään 19% edullisemmin kuin Alkossa. Tutustu valikoimaan täällä.

Mikä on lomalla parasta – mitä tykkään tehdä

Rakastan kiireettömyyttä, päämäärätöntä kävelyä ja näyteikkunaostoksia, kaupunkien arkkitehtuurin ja maisemien katsomista, liikuntaa, ulkoilua ihanissa maisemissa, hyvää ruokaa ja hyvää sänkyä ja pitkiä syviä unia. Inspiraatio ja aivojen tuuletus syntyy minulla näistä elementeistä. Näistä kaikista sain nauttia kolmen päivän lomalla yllin kyllin. Se oli ihanaa ja kaipaan jo takaisin.

Alekoodi – Koodilla HANNA20 saat reissusta Eckeröltä 20% alennuksen. Muista ottaa mukaan henkilökortti tai passi ja Omakannasta koronatodistus. Blogia saa miellään jakaa, erikseen kysymättä.

Hyvää matkaa! Nauttikaa!

Hanna

Uudistin upeasti meidän vanhan ruokapöydän Carraran marmorilla

Yhteistyössä Ylämaan Graniitin kanssa.

Ruokapöydän uusi elämä – puu vaihtui Carraran valkoiseen marmoriin. Kaikki alkoi oikeastaan pienestä väärinkäsityksestä, kun puhuin tyttäreni kanssa puhelimessa. Maalailin hänelle ideaa siitä, että asentaisin keittöön yhden kivitason päälle marmorilevyn. Tyttäreni ymmärsi, että tarkoitin ruokapöytäämme ja samalla tajusin sen. Loistava idea! Paras mahdollinen! Unelmien marmoripöytä!

Marmoripöytä.
Siinä se on – vanha pöytä – uusi kansi

Meillä on ollut sama pöytä siitä lähtien kun muutimme tähän remontoimaamme vanhaan puutaloon 23 vuotta sitten. Teetimme sen mittojen mukaan Juvissa. Halusin että pöytä on paitsi pitkä, myös leveä niin, että sille on iloa kattaa kauniisti. Sopivaksi mitaksi määrittelin 255 x 110 cm ja ihanasti se onkin toiminut kaikki nämä vuodet, suuret ja pienet juhlat, aamiaiset ja päivälliset. Se kokoaa yhteen perheen, suvun ja vieraat. Mutta!

Tämä pöytä on palvellut meitä 23 vuotta tällaisenaan. Se on ollut hyvä, mutta nyt sen puunsyykuviot alkoivat rasittaa silmääni.

Olen kyllästynyt sen pintaan. Halusin jotakin uutta ja selasin pöytävaihtoehtoja syttymättä oikein mihinkään. Tämä puhelinkeskustelun väärinkäsitys tuli täydelliseen hetkeen. Pöytämme on niin jykevä, etten epäillyt hetkeäkään, etteikö se kestäisi marmorilevyn painoa päällään. Ei siis mitään uutta pöytää, vaan vanhasta uusi.

Ei uusi vaan Carraran marmorilla uudistettu pöytä

Otin yhteyttä Ylämaan Graniittiin ja he innostuivat asiasta. Vaihtoehtoja oli kaksi joko kiiltävä tai mattapintainen marmori. Kiillotetusta pinnasta kiiltoa voivat viedä kaikki aineet missä on sitruunahappoa tai ovat muuten happamia. Se ei kuulostanut hyvältä, joten jo senkin vuoksi valitsin marmoriin mattapinnan.

Marmoripöytä.
Kuinka kauniisti valo leikkii marmorin pinnalla! Se on niin suuri ilo!

Marmori on huokoinen kivi, joka imee helposti itseensä väriä voimakkaista ruoka-aineista kuten punajuuresta ja mustikasta, joten tahrat on syytä pyyhkiä pinnalta heti. Tosin tahroista ja elämästä patinoitunut marmoripinta on upea – siinä on charmia ja luonnetta.

Niin sitten laitetiin tilaus sisään pöytälevyn kokoisesta palasta Carraran marmoria ja aloin jännittää miltä se näyttäisi. Pelkäsin että kristallikruunut näyttäisivät liian pompööseiltä marmorikannen yläpuolella ja aloin miettiä jo uusia valaisimiakin. Myös tuolit askarruttivat – sopisivatko ne edelleen marmoripöydän ympärille…

Kun pöytälevy sitten oli tulossa, täytyi vielä ratkaista sen nostaminen vanhan pöydän päälle. Taso painaa 160kg, joten ihan yksinkertaista sen siirtäminen asentajien autosta sisälle ei olisi. Mutta se ratkesi yksinkertaisesti muuttofirman avulla. Aina ei tule ajatelleeksi, että muuttofirman ei tarvitse muuttaa, he voivat myös kantaa yksittäisiä raskaita asioita.

Jännitys oli kyllä huipussaan, kun pöytälevy sitten saapui. Olin kuurannut puisen pöydän kannen puhtaaksi ja kuivaksi ja siirtänyt tuolit pois. Muuta en oikein voinutkaan tehdä. Asentajat auttoivat irrottamaan kristallikruunut katosta, se ei ole haastava homma ollenkaan, kun vaan tietää paikan johon ne voi ripustaa odottamaan. Meillä on pari koukkua katossa muualla, johon ne on helppoa laittaa. Niitä siirrellään usein, kun meillä kuvataan jotakin.

Onko alusta suora?

Kivilevy olisi voinut liimata pöytään kiinni, mutta minusta se olisi ollut turhaa. Ei 160 kiloa niin vaan lipsahda paikoiltaan. Vanhan pöytälevyn päälle laitettiin huonekalujen jalkoihin tarkoitettuja huopapaloja – siinä kaikki.

Siinä se on!
Marmoripöytä.
Kohta pöytälevy kääntyy huopatassujen päälle
Kohta se on siinä!

Sitten tulivat Niemen pojat ja on sanottava, että oli nautinnollista katsottavaa, kun voimakkaat miehet niin kevyesti ja taiten kantoivat levyn ruokasaliin ja hellästi laskivat marmorin pöydän päälle. Siinä olivat sekä asentajat että muuttomiehet kyllä todella taitavia ja niinhän oli vankka puupöytä muuttunut marmoripöydäksi. Ja että rakastin sitä aivan saman tien. Hullaannuin!

Marmoripöytä – siinä se on!

Siinä se on!
Mielestäni vanhat tuolit ja valaisimet sopivat pöydän kanssa hyvin.
Marmoripöytä.
Carrara marmorin elävä pinta on niin niin kaunis
Marmoripöytä.

Ylämaan Graniitin toimittama Bianco Carrara on kaunis, hillitty, tyylikäs ja ihana. Vanhat valaisimet ja tuolit sen seuraan aivan täydellisesti ja olen iloinnut uudistetusta pöydästämme joka ikinen päivä. Pöydän pinta on edelleen neitseellisen puhdas ja sen himmeä mattakiilto ja virtaava kuvio ovat sanomattoman kauniit. Kaikki mitä pöydälle laittaa muuttuu astetta kauniimmaksi. Se ei riitele minkään toisen materiaalin kanssa ja on upea alusta kaikenlaisille kattauksille, kukille ja esineille.  

Vietämme pöydän ääressä paljon aikaa. Luemme siinä Hesarin joka aamu ja syömme siinä kaikki ateriat. Sen päällä on helppoa kuvata kauniita kuvia ihan mistä tahansa ja se on helppo puhdistaa vain kostealla pyyhkimällä. Kyllä oli hyvä väärinkäsitys siinä puhelussa!

En vaihtele sisustusta usein. Samat huonekalut ovat olleet meillä niin kauan kuin olemme asuneet tässä talossa eli 23 vuotta ja monet ovat vielä sitäkin vanhempia ja ovat olleet matkassa vielä tovin kauemmin. Uskon että tämä pöytä tulee olemaan tällaisenaan meillä niin kauna, kun asumme tässä talossa. Ja olen siitä äärettömän onnellinen!

Kiitos seurasta – lisää sisustusjuttuja on tulossa – blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse kysyä erikseen.

Pöytälevy

Hanna

Herkullinen sienigalette

Herkullinen sienigalette, syntyy lähikaupan sienistä! Käytin galetteeni kantarelleja, siitakesieniä ja suppilovahveroita ja kaikki sienet löytyivät lähikaupan tiskiltä. Tällä kertaa en joutanut metsään sieniä saalistamaan. Tuli huippuhyvää!
Laitoin taikinaan tuoreita yrttejä ja reippaasti sitruunaa. Maistui lämpimänä ja kylmänä yhtä ihanasti. Kylmänä päivänä seuraksi voi keitellä liha- tai kasvislimen tai käyttää liemeen sienifondia.

Herkullinen sienigalette.

Herkullinen sienigalette

200 °C 20-25 min uunin kesiosassa

Taikina

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

¼  tl suolaa

1 rkl tuoreita timjaminlehtiä

1 rkl ruohosipulia silputtuna

1 sitruunan kuori raastettuna

100 g voita

2 rkl kermaviiliä

2 tl sitruunamehua

½ dl kylmää vettä

Sekoita kuivat aineet sekä yrtit keskenään. Lisää kylmä voi kuutioina ja nypi taikina murumaiseksi seokseksi.

Sekoita keskenään kermaviili, sitruunamehu ja jääkylmä vesi. Lisää neste taikinaan ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Älä vaivaa vaan koeta päästä mahdollisimman vähällä leipomisella. Muodosta taikinasta pallo, litistä se kiekoksi ja pane se kelmuun käärittynä jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. Taikinan voi tehdä myös edellisenä päivänä.

Täyte

Reilu litra erilaisia sieniä

Käytin kantarelleja, suppilovahveroita ja siitakesieniä yhden kolmasosan kutakin sorttia

2 rkl öljyä

2 rkl voita

1 iso valkosipulinkynsi pilkottuna

mustapippuria myllystä

suolaa

100 g ricottajuustoa (½ purkkia)

50 g mustaleimajuustoraastetta

1 kanamuna voiteluun

tuoreita timjaminlehtiä viimeistelyyn

Kuumenna paistinpannu ja lisää pannulle 50/50 voita ja öljyä. Paista puhdistetut, reiluiksi paloiksi paloitellut sienet kuumalla pannulla napakoiksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Kauli taikina pyöreäksi levyksi kahden leivinpaperin välissä ja nosta taikina uunipellille.

Levitä pohjalle ricotta jättäen n. 3 cm taikinaa paljaaksi. Lisää juustoraaste ja levitä sitten paistetut sienet piiraalle. Taittele taikinan reunat täytteen päälle ja voitele ne munalla.

Paista galettea n. 20-25 min uunin keskiosassa 200 asteessa.

Ripottele kypsän piirakan pinnalle timjamin lehtiä.

Herkullinen sienigalette.

Herkkuhetkiä ruokapäytään!

Hanna

Blogia saa mielellään jakaa!

Avuttomuus ahdistaa, kummitoiminta helpottaa ja parantaa maailmaa

Kaupallinen yhteistyö World Visionin kanssa. Jos pysähtyy ajattelemaan kuinka hyvin asiat ovat Suomessa, voi vain todeta, että ne ovat oikeastaan todella hyvin. Varsinkin, kun on käynyt maissa, joissa asiat ovat paljon huonommalla tolalla. Ja kun asiat ovat huonosti, niin eniten kärsivät kaikkein heikommat. Lasten asema köyhissä maissa on jotain aivan muuta kuin lasten asema täällä meillä. Kummitoiminta auttaa lasta ja koko sitä yhteisöä, jossa hän elää.

Minä koen helposti suurta voimattomuuden tunnetta, kun katson uutisia ja dokumentteja köyhien maiden ahdingosta ja olen itsekin käynyt kaikkein köyhimmissä Afrikan maissa ja nähnyt sen valtavan eron, joka hyvinvoinnissa on. Tuntuu, että ongelmat ovat liian suuria ja vaativat liian paljon rahaa yhden pienen ihmisen – minun – autettavakseni. Ja niinhän ne ovatkin. Onneksi on World Vision, joka kerää pienet purot suuremmiksi järviksi ja apua voidaan taidolla ja rakkaudella viedä sinne, jossa asiat eivät ole niin hyvin kuin meillä.

kummitoiminta.
Nuoria tyttöjä välitunnilla

Äitinä ja isoäitinä sitä ajattelee aina sydän syrjällään pieniä lapsia ja sitä, kuinka he pärjäävät. Lapset ovat kaikkialla maailmassa yhtä suloisia ja jokainen aikuinen varmasti haluaisi suojella lapsia ja suoda kaikille lapsille mahdollisuuden kasvaa ja varttua niin, että he voisivat viettää hyvän, turvallisen ja iloisen lapsuuden. World Vision kummeilla on siinä tärkeä tehtävä suoda mahdollisuuksia tekoihin, jotka auttavat kokonaisia kyliä. Minusta World Vision kummius on upea tapa auttaa. Monelle meistä 30 € on pieni uhraus kuukaudessa ja samalla se on suuri ilo, kun miettii mitä sillä saa aikaan.

Kuinka World Vision kummitoiminta hyödyttää lasta ja mitä lahjoituksella saadaan aikaan

• Kummien tuella mahdollistetaan työkalut köyhyyden juurisyiden ratkaisemiseen, jotta koko alue voi katkaista köyhyyden kierteen pysyvästi. Pääteemoina puhdas vesi, terveys & ravinto, koulutus, toimeentulo sekä lasten suojelu.

• Työn teemat valitaan yhdessä hankealueiden asukkaiden kanssa. World Visionin työntekijät ovat paikallisia ammattilaisia.

• Kummilahjoitus menee kummilapsen koko kotiseudun hyväksi, jotta kaikki alueen lapset ja perheet saavat tasapuolisesti apua.

• World Vision seuraa säännöllisesti kummilapsen hyvinvointia; esimerkiksi sitä, että hän käy koulua ja saa tarvittavat rokotukset. Kummin tuki ja mahdollinen yhteydenpito kertovat lapselle, että hän on tärkeä ja toivot hänelle hyvää.

• Kummi saa viestejä, kuvia ja videoita, joiden avulla hän voi seurata kummilapsen elämää ja avun perillemenoa.

kummitoiminta.

Miehelläni on ollut World Vision kummilapsi jo vuosia. Nyt on jo menossa toinen reipas poika jolle 30 Euron avustus lähtee tililtä kuukausittain. Summa ei tue vain omaa kummilasta, vaan raha tulee koko kyläyhteisön hyväksi. Ja ihanaa on se, että tiedämme, että raha menee perille ja että järjestelmä on luotettava ja turvallinen.

Kaksi tapaa kummiuteen

Pian minullakin on oma kummilapsi Keniasta. Kummiksi voi ryhtyä kahdella tavalla. Toisessa kummi valitsee itse kummilapsen, jolloin on mahdollisuus valita kummilapsi maan, iän tai sukupuolen mukaan. Toinen, uudempi vaihtoehto on antaa lapsen valita itse kumminsa. Valitsin jälkimmäisen, koska sain kuulla, kuinka mieluisaa se lapsille on. Olen lähettänyt oman kuvani World Visioninille, joka toimittaa sen edelleen Keniaan. Siellä lapset saavat valita kuvien perusteella oman kumminsa. Valitsin todella iloisenvärisen kuvan itsestäni ja jännitän nyt, kuka kuvan valitsee ja on tuleva kummilapseni, jonka elämää saan seurata täältä kaukaa ja tuntea samalla auttavani, koska voin.

kummitoiminta.
Valitsin tosi aurinkoisen kuvan lähetettäväksi Keniaan!

Omat kummivanhempani olivat minulle tärkeät elämäni tukipilarit

Tätä kummitoimintaa miettiessäni aloin muistella myös omia kummivanhempiani. Minulla oli viisi kummia, joista kaksi – Totti-setä ja Liisa-täti – olivat merkittävässä asemassa omassa lapsuudessani ja nuoruudessani. He asuivat samalla omakotialueella Helsingin Jollaksessa, kuin meidän perhe. Heidän luokseen saatoin mennä koska vain. Ja myös menin. Liisa-täti oli kansakoulunopettaja ja auttoi minua koko kouluaikani läksyissä. Olen sanasokea ja oppiminen oli haastavaa, mutta Liisalla oli aina aikaa. Kun lukujärjestykseen tuli ensimmäinen vieras kieli, kohdallani se oli ruotsi, sain apua Totti-sedältä, joka oli syntyjään suomenruotsalainen.  En olisi selvittänyt koulutietäni ilman heidän apuaan ja olisin jäänyt lapsuudessani hyvin yksinäiseksi ilman heidän läsnäoloaan.

Mutta ei siinä ollut kaikki. Tärkeintä oli se turva, rakkaus ja lämpö, jota heiltä sain. Omat vanhempani olivat töissä aamuvarhaisesta iltamyöhään ja kummien merkitys turvan tuojina oli suuri. Samoin heidän loputtomalla kannustuksellaan. Sain tuntea olevani tärkeä, osaava, kaunis ja pystyvä. Mikä valtava aarre! Hämmästyttävää on se, ettei minulla ole ainuttakaan valokuvaa meistä yhdessä. Se ei kyllä varsinaisesti haittaa, sillä tärkeämpää on se lämpö, joka on edelleen heiltä minussa.

kummitoiminta.

Toivoisin, että voisin välittää omalle kummilapselleni jotain samaa, siirtää saamaani hyvää edelleen. Että joku lapsi jossain voisi tuntea tukeni täältä kaukaa ja ajatella että hän todella tärkeä. Koska hänhän on! Jokainen lapsi on. Kummius on tehokas ja pysyviä muutoksia aikaansaava tapa auttaa kehitysmaiden lapsia. Ryhdy sinäkin kummiksi. Haastan sinut mukaan kummitoimintaan ja lupaan että se on todella palkitsevaa. Olisi ihanaa huomata, että lähtisit mukaan, olisit yksi maailmanparantajista ja voisit huonona hetkenäkin ajatella, että hitsi, minä autan ihmisiä parempaan elämään. Siitä tulee kyllä hyvä fiilis. Tästä linkistä löydät lisää tietoa ja voit ryhtyä lasten suojelijaksi.

kummitoiminta.

Olen käynyt useaan otteeseen Afrikassa, sen köyhimmissä maissa hyväntekeväisyysmatkoilla. Erityisesti noista matkoista on jäänyt mieleen aamuvarhaisella iloisina kouluun juoksevat lapset. Se on niin hauska näky, kun vekarat pinkovat kohti koulua ja nauravat mennessään. Kun matkasimme pikkubussilla läpi kylien savannilla, näimme useita kouluja ja paljon iloisia koululaisia. Kun katselin heitä bussin ikkunasta, oikein havahduin siihen iloisuuteen. Lapsen nauravat kasvot on ihana näky. Se sulattaa sydämen. Olen vieraillut useassa afrikkalaisessa koulussa, jotka eivät siis ole olleet kaupungeissa vaan maalaiskylissä savannilla. Olot ovat äärimmäisen alkeelliset ja esimerkiksi vihkoista, kynistä, värikynistä ja vaikkapa penaaleista on lapsille valtavasti iloa ja apua koulunkäynnissä ja he osaavat niitä myös arvostaa.

kummitoiminta.

Jos suinkin voit, lähde mukaan kummitoimintaan ja auta heitä, joilla on niin paljon vähemmän kuin meillä kellään, joille koulunkäyntikin itsestäänselvyys.

Kuvat on matkoiltani Afrikasta – kuvissa esiintyvät henkilöt eivät liity World Visionin toimintaan.

Tehdään maailmasta vähän parempi paikka

Blogia saa mielellään jakaa

Hanna

Lohta toscanalaiseen tapaan

Helppo ja ylellinen resepti lohelle – lohta toscanalaiseen tapaan. Tein pitkästä aikaa tätä ihanaa päivällisruokaa, jossa lohelle paistetaan rapea pinta ja kala on lautasella mehukas ja juuri sopivan kypsä. Sen seurana on kastike, joka maistuu tomaatille, pinaatille, basilikalle ja parmesaanille. Ruoka valmistuu vartissa ja nautin sen tällä kertaa ystävien tuomien, vasta maasta nostettujen perunoiden kanssa. Toinen vaihtoehto on perunalumi tai –muhennos.

Helppo Lohiresepti.
Helppo Lohiresepti.

Lohta toscanalaiseen tapaan

Neljälle

4 palaa ruodotonta lohifileetä á 150-200g

2 rkl oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Kastike

3rkl voita

3 valkosipulinkynttä raastettuna

300 g halkaistuja miniluumutomaatteja

80 g babypinaattia (kaksi suurta kourallista)

2 dl kuohu-tai ruokakermaa

1,5 dl vasta raastettua parmesaania

1 dl silputtuja yrttejä, kuten persiljaa ja basilikaa

Luomusitruunan raastettu kuori

Leikkaa fileepaloista ohut vatsaosa pois, että saat kauniit ja tasapaksut palat, jotka kypsyvät tasaisesti.

Leikkaa fileepaloista ohut vatsaosa pois, että saat kauniit ja tasapaksut palat, jotka kypsyvät tasaisesti.

Mausta kallapalat suolalla ja mustapippurilla.

Kuumenna öljy paistinpannulla kuumaksi ja laita kalapalat paistumaan nahkapuoli ylöspäin. Paista kuumalla pannulla noin 6 minuuttia, käännä ja paista vielä 2 minuuttia nahkapuoli pannua vasten. Siirrä sitten kala lautaselle odottamaan.

Huuhdo pannu ja laita sille voi ja sulattele se keskilämmöllä, kun se on sulanut lisää valkosipuliraaste ja pyörittele sitä pannulla minuutin verran. Lisää puolitetut tomaatit ja mausta ne suolalla ja mustapippurilla. Kun tomaatit hieman pehmenevät lisää pinaatti ja paistele sitä muutama minuutti, kunnes se kutistuu.

Lisää sitten kerma, parmesaani ja yrtit ja anna seoksen poreilla muutama (2-3) minuuttia.

Lisää sitten kalapalat seokseen nahkapuoli alaspäin ja anna niiden lämmetä kastikkeessa minuutin ajan. Varo kuitenkin kypsentämästä kalaa liikaa tai siitä tulee kuiva.

Raasta ruuan päälle hyvin pestyn luomusitruunan kuori.

Hyvää ruokahalua! Bon appetit!

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ❤️

xoxoxo Hanna

Hyvä syy herkutella – parhaat pullakahvit ikinä

Kaupallinen yhteistyö: Vaasan. Musta tuntuu, että jos suomalaiset saisivat äänestää parhaasta kahvikaverista, makeasta leivonnaisesta, voittaja olisi epäilemättä tuore, pehmeä pulla. Pulla on jo sanana ihan täydellinen. Pyöreä ja pehmeä ja helppo sanoa. Pullakahvit -sana lupaa rennon maukkaan hetken, jollain huolet ei paina eikä tarvitse murehtia mistään. Pullakahveissa asuu pieni arkipäivän onni. Syys- ja lokakuussa on hyvä syy viettää parhaat pullakahvit ikinä, silloin on hyvä syy herkutella ja samalla tukea kotimaista syöpätutkimusta Syöpäsäätiön Roosa nauha – keräyksen kautta.

Hei kaveri – istu ensin!

Lokakuu on Roosa kuu. Joka vuosi lokakuussa kerätään rahaa suomalaiselle syöpätutkimukselle, että mahdollisimman moni voisi nauttia huolettomista pullakahveista ja iloita elämän pienistä ja niin tärkeistä jokapäiväisistä iloista. Helppo tapa auttaa on valita pullakahveille Roosa pulla. Se on rakkaudella leivottu pehmeä kanelikierrepulla.

parhaat pullakahvit.
Niin mä tiedän – se tuoksuu hyvältä – ja maistuu!

Vuoden 2004 syksyllä en ollut ollenkaan varma siitä, kuinka monet pullakahvit elämääni vielä mahtuisi. Suulaestani oli löytynyt pahanlaatuinen kasvain. Se oli syöpä, totta tosiaan. Ja kun sen kuulin, hajosin. En kylläkään ehtinyt hajoilla pitkään, sillä olin varannut lääkärikäynnille vain tunnin aikaa. En ollut ollenkaan varautunut kuulemaan mitään niin pelottavaa, kuin mitä kuulin.

Lääkäri kyllä sanoi, että ei ollut syytä huoleen, sillä kasvain ei ollut tyyppiä, joka lähettää etäpesäkkeitä ja sen saisi leikattua pois. Mutta se sana syöpä se oli todella pelottava. Sanoinkin myöhemmin leikkauksesta toivuttuani, että sille sairaudelle pitäisi keksiä uusi sana. Koska jo sana on ihan liikaa kestettäväksi. Uusi sana, jolla ei olisi niin raskasta ja pelottavaa taakkaa kannettavanaan.

Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja miksi. Jos suussani ei olisi ollut kasvainta olisi koko perheemme matkannut tuona jouluna Khao Lakiin. Elämä on arvaamatonta. Minulla oli onnea muutoinkin. Kasvain saatiin kauniisti pois ja puheeni pysyi ennallaan, saatan puhua, laulaa (ja laulankin muuten paljon ja usein… hmmm puhun myös paljon!) suudella ja syödä pullaa aivan kuten ennenkin.

Siis tää on toinen pulla ja toinen kupillinen kahvia. Ja nyt syön sen parhaan osan ensin – keskustan!

Olen tietenkin äärimmäisen kiitollinen siitä hyvästä hoidosta, jonka sain. Ne ovat unohtumattomia hetkiä ja kokemuksia.

Jokainen syöty Roosa pulla kerryttää rahaa suomalaiselle syöpätutkimukselle. Viime vuoden keräys mahdollisti mm. 20:n uuden suomalaisen syöpäsuvun löytymisen.

Elämä on lopulta aika lyhyt juttu, siksi siitä pitäisi osata nauttia ja elää tietoisena joka hetki. Elää ja nauttia elämästä ja sen hilpeistä käänteistä. Surra hiukan, jos on tarvis, mutta iloita paljon ja usein. Kannattaa muistaa, että jokainen eletty hetki on eletty hetki. Se on jo takana. Sen tähden se läsnäolo on niin tärkeää. Pullakahvit on elämän suolaa, vaikka makeaa onkin. Onhan se aina ihan huippuhetki, kun menee vaikka työpaikalle ja tuo tullessaan tuoretta pullaa. Tai istuu ystävän kanssa pullakahveille.

parhaat pullakahvit.
On niin hyvää – otatko sinäkin?

Omasta lapsuudestani on jäänyt vahvasti mieleen se keväinen päivä, kun jääpuikot keväällä tiputtelivat vettä räystään reunalta jo lumettomille etupihan portaille.  Äiti istui portailla, kun tulin kerhosta kotiin ja sanoi, että juoksepa kaupalle ja osta pullat kauniin ilman kunniaksi. Ja sitten me syötiin ne kahdestaan siinä rappusilla ja äiti joi ihanalta tuoksuvaa kahvia. Ei ollut kovin kummoinen tapahtuma – vaikka sitähän se juuri oli, koska edelleen sen onnenhetken muistan.

Roosa pulla on kanelikierrepulla, joka esiintyy lokakuussa roosassa asussa, roosalla raesokerilla koristeltuna, roosan paperivuoan syleilyssä. Jokaisesta Roosa pullasta menee 2 senttiä Syöpäsäätiölle ja kuten mummini tapasi sanoa – pennissä on miljoonan alku. Kahdessa sentissä on kaksi miljoonan alkua!

parhaat pullakahvit.
älä luule että tää olis kolmas…Vai onko se!

Lantmännen Unibake Finland ja Vaasan ovat osa kansainvälistä Lantmännen Unibake -leipomoryhmää. Lantmännen Unibake valmistaa pakasteleivonnaisia (esimerkiksi pullat, Kaurasko ja riisipiirakat) kahviloille ja paistopisteille ja sisaryritys Vaasan tuoretta leipää päivittäistavarakauppoihin (esimerkiksi Vaasan Kaurasydän). Tunnistat sisaryritysten tuotteet Vaasan-tuotemerkistä”

Ja nyt mä lähden pullakahveille! Blogia saa mielellään jakaa ja nähdäänhän me varmasti myös Instagramissa!

Love,

Hanna

Syyspäiväntasaus – mielen sadonkorjuun aika

Tänään on syyspäiväntasaus. Yö ja päivä ovat yhtä pitkiä ja aurinko siirtyy eteläiselle pallonpuoliskolle. Pohjoinen pallonpuolisko siirtyy syksyyn.

Lueskelin kaikenlaisia juttuja tästä päivästä – syyspäiväntasauksesta, johon kuuluu paljon uskomuksia, tapoja ja rituaaleja ja yksi seikka lukemistani sopii tosi hyvin omaan elämääni juuri tällä hetkellä.

Kirjoitan tätä juotuani aamukahvin yksin syysauringon paistaessa ruokasalin kristallikruunuihin epätavallisen pitkien yöunien jälkeen. On täysin hiljaista eikä minulla ole kiire mihinkään. Takana on koko kesän jatkuneet kuvaukset. Todella pitkä sessio pitkiä kuvauspäiviä, hotelleissa nukuttuja öitä, bensa-asemilla syötyjä lounaita ja silmissä vilistäviä kauniita Suomimaisemia, joita en enää osaa sijoittaa mihinkään. Vain järvien kimallus ja merenrantojen suolaiset tuoksut, kesätuulessa aaltoilevat viljapellot ja kaukana siintävät kiviset vaarojen laet ovat mielessä, mutta missä ne näin? Jossain päin Suomea.

Aamut olivat kiireisiä, vaikka eivät olisi olleetkaan, koska niissä oli aikataulu. Rauha laskeutui päivään vasta illalla, usein puoli kymmenen aikaan, hotellihuoneessa, joka oli päivän ainoa hetki yksin, omassa rauhassa. Onneksi päivät kuluivat työryhmässä, jonka jokainen jäsen oli kiva, rakastettava ihminen, joka hoiti oman osuutensa hyvin. Töissä oli joka päivä hyvä olla.

Hotellien hissit tulivat tutuiksi. Maski, kassit, aamut ja illat.

Viikonloppuina ensimmäinen päivä meni jonkinlaisessa koomassa ja sunnuntaina olikin aika jo miettiä viiden päivän asukokonaisuudet ja muut systeemit, pakata valmiiksi ja tyhjentää se edellisen viikon matkalaukku ja toivoa, ettei shampoo ole valunut kassiin, eikä puhelimen laturi unohtunut hotellihuoneen sängyn vieressä olevaan töpseliin.

Kuusikymmentä kuvauspäivää lähes putkeen, on suuri määrä. Siihen mahtuu paljon elämää, yhden kokonaisen kesän verran. Kuukausista on jäänyt mieleen tietenkin valtava määrä kauniita koteja ja suuri kiitollisuus niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat avanneet ovensa koko Suomen kansalle. Upeita, asukkailleen rakkaita paikkoja, joita kaikkia mekin olemme saaneet rakastaa pienen tovin.

Mutta vaikka ei aina siltä tuntunutkaan, niin samalla kun kävimme noissa upeissa paikoissa, elimme myös omaa elämäämme jokainen, joka päivä. Otinkin ajatukseni siitä mantrakseni ja matkakumppanikseni ja muistutin itselleni useaan otteeseen – tämä on mun elämää! Ei joku väliaikainen tila, joka pitää vain lapioida pois tieltä, jotta saa palkkaa ja voi sitten työn jälkeen elää.

Se tarkoitti myös sitä, että vaikka tuotantoyhtiö päätti, missä milloinkin olen ja vietin lähes koko valveillaoloaikani työryhmän kanssa, tarvitsin myös asioita, joista päätin itse ja niihin tuli kiinnittää sataprosenttinen huomio. Valitsin välillä itselleni toisen hotellin ja sieltä jonkun ihanan huoneen, kävin myös vieraalla paikkakunnalla hieronnassa aamutuimaan. (Se oli muuten Savonlinnassa ja hieroja oli aivan huippuluokkaa. Lämmin suositus Nikama Savonlinna Aaro Asikainen)

Oma hetki oli uimaretki aamutuimaan eväänä mansikoita ja naurua.
Uimaan torin kautta….

Tärkeä asia oli myös muistaa olla läsnä koko ajan. Elää elämää hetkessä. Olla tietoinen. Oli tärkeää ajatella omia ajatuksia ja viettää omaa aikaa omassa päässään.

Oivalluksien hetket ja sanansaattajat

Eritysesti kolme hetkeä ovat jääneet mieleeni ja ne tulevat muuttamaan asioita elämässäni. Ne olivat oivalluksen hetkiä, joihin vallitsevat olosuhteet tai toinen paikalla ollut ihminen vaikuttivat. Silmäni avautuivat näkemään jotain omasta arvostani ja aluksi ajattelin, että ne ovat yksittäisiä asioita, kunnes huomasinkin, että kyse on yhdestä ja samasta asiasta eli periaatteessa siitä, kuinka kohtelen itseäni ja mitä ajattelen itsestäni. Avaimina näissä hetkissä olivat ihana työparini Sini ja yllättäen Keski-Suomessa tapaamani Vappu Pimiä. En usko sattumiin ja minulla on vahva tunne, että yllättävä tapaaminen oli tähtiin kirjoitettu.

Syyspäiväntasaus – sadonkorjuun aikaa

Syyspäiväntasausta tutkiessani löysin tällaisia ajatuksia:

Syyspäivän tasauksesta alkaa syksy, sadonkorjuun aika. On aika kiinnittää huomio elämän runsauteen, kaikkeen siihen mitä mennyt kasvukausi on meille antanut. Tuntea kiitollisuutta. ”(Lainaus on Hidasta elämää –sivustolta)

Olen kiitollinen kuluneesta kasvukaudesta, tehdystä työstä kaikkinensa. Kun eilen kuvasimme viimeiset tähän kokonaisuuteen kuuluvat asiat ja neljäs jakso tämän kauden Suomen kaunein koti –ohjelmista tuli TV:sta, se oli minulle sama, kuin pottujen ja nauriiden nosto syyspellosta. On aika korjata sato ja kiinnittää huomio siihen mitä kaikkea mennyt kasvukausi on minulle antanut.

”Syyspäiväntasaus aktivoi uuden kasvukauden. Kylvämme siemenet uuteen. Antaudumme syksyn pimeydelle ja annamme tilaa alitajunnallemme, kuunnellen sen syvempiä viestejä. Suuret visiot ja todellinen luovuus syntyy ja nousee syvyydestä – mutta tätä pimeyttä on opittava kuuntelemaan.”(Lainaus on Hidasta elämää –sivustolta)

On myös aika kylvää uusia siemeniä. Tänään meidän pihan kukkapenkkiin istutettiin 200 tulppaanin- ja 50 narsissinsipulia ja kesän merkittävien oivallusten on aika alkaa juurtumaan uusiksi suunnitelmiksi ja teoksi kaikessa rauhassa, omissa ajatuksissani ja teoissani.

Mulla on niin ihanan rauhallinen olo just nyt ja mä niin tiedän, että kohta se on taas ohi ja alkaa perusryntäily, mutta ajatukset joiden siemenet alkoivat itää, eivät näivety, vaan alkavat kukoistaa ja se on ihana, jännittävä asia. ”Syyspäivän tasaus on sadonkorjuun aikaa ja aktivoi uuden kasvukauden.”

Olisi hauskaa kuulla mitä tuumit näistä ajatuksistani, onko niissä jotain tuttua tai aivan uutta sinulle? Uskotko sattumiin? Mitä syksy sinulle merkitsee? Kavahdatko pimeyttä? Osaatko arvostaa itseäsi, vai olisiko siinä työsarkaa?

Aurinkoa syksyyn joka tapauksessa!

Blogia saa mielellään jakaa ja olisi hauskaa myös tavata Instagramissa

❤️

Hanna

Hammastarkastus ilman pelkoa

Kaupallinen yhteistyö: Terveystalo Oy Hammastarkastus ilman pelkoa.

Hammaslääkäripelko on voitettavissa – ja aina voi valita hammaslääkärin joka osaa hoitaa pelkopotilaita. Terveystalossa on nyt meneillään ”Kampanja55”, jossa saat hammastarkastuksen hintaan 55€, kun se normaalisti maksaa 85€. Hyvä suuterveys on suurempi asia, kuin reikä hampaassa. Piilevillä suun sairauksilla on yhteys vakaviin sairauksiin ja siksi tarkastuksissa kannattaa käydä usein ja säännöllisesti.

Hammastarkastus ilman pelkoa.
Terveystalossa hammaslääkärit hoitavat ihanasti myös pelkopotilaita

On aika luonnollista, ettei ihminen ryhdy asiaan, jota pelkää. En ratsasta, koska pelkään hevosia. Mieleeni ei juolahtaisi missään olosuhteissa hypätä benjihyppyä tai mennä muutenkaan vain huvin vuoksi korkeille paikoille temppuilemaan. Uskon että pääsisin halutessani eroon heppapelosta, mutta voin hyvin elää elämääni ilman ratsastustunteja. Sen sijaan en voi elää elämääni käymättä hammaslääkärissä. Tai varmaan voisin, mutta se olisi huono ratkaisu elämän kannalta, koska huono suuterveys altistaa vakaville sairauksille.

Tutkimuksen mukaan noin viidesosa suomalaisista kärsii hammaslääkäripelosta. Kuulun tuohon ryhmään. Hei vaan kaikki lajitoverit! 

Oma pelkoni varmaankin juontaa juurensa kouluhammaslääkäriin, jonka toimintatavat eivät tulisi kuuloonkaan nykymaailmassa. Hän poltteli röökiä potilaita hoitaessaan ja porakin lipsahteli sinne tänne sauhutellessa. Välineetkin olivat 60-luvulla vähän toisenlaisia, kuin nykyään.

Mikä minua pelottaa hammaslääkärissä?

Vastaus on helppo. Kipu. Pelkään kipua, yhtäkkistä kipua. Se on vähän tyhmä juttu, koska minua ei ole koskaan sattunut hammaslääkärissä. Ihan oikeasti, ja jos onkin niin en ainakaan muista sitä, joten kipu ei ole voinut olla kovin merkittävää. En silti riemusta kiljuen varaa hammaslääkärille aikaa. Mutta varaan silti, sillä tiedän, että suussa voi piillä tulehduksia, joista ei itse tiedä mitään, ne eivät tunnu eivätkä näy, mutta niillä voi olla vakavia seurauksia. Huono suunterveys on yksi riskitekijä mm. valtimokovettumataudin sekä sydän- ja aivoinfarktin taustalla. Ja niitähän minä en tosiaankaan seurakseni halua, jos voin asiaan mitenkään vaikuttaa.

Hammastarkastus ilman pelkoa.
Kyllä mua jännitti, kun menin….

Vuonna 2004 kuuntelin autoradiosta juttua syövästä ja pyörittelin samalla kieltäni suulaessa. Sen muoto ei ollut symmetrinen, hämmästelin sitä. Radiossa todettiin, että yleensä syöpäkasvain on kivuton. Hetken mielijohteesta tökkäsin sormella suulakeen ja se sattui. Pelästyin. Olin aivan varma, että jossain hampaani juuressa on järkyttävän kokoinen mätäpesäke. Kumpi oli pahempi pelko hammaslääkäriin meno vai se mitä suulaessa oli mielestäni kehittymässä?

No tietenkin varasin ajan hammaslääkärille.

Suulaessa ei ollut mätää, vaan siellä tosiaan oli syöpäkasvain. Erikoinen tyypiltään, koska se ei lähettänyt mitään etäpesäkkeitä, ja kuten tutkimuksissa todettiin, se oli paikallinen kasvain. Yksi kasvain, joka pitäisi leikata pois. Voitte arvata, että en vain pelännyt, vaan olin kauhuissani. Pala suulaesta poistettaisiin, ja olisi mahdollista, että leikkauksen seurauksena alkaisin honottaa, mikä olisi puhetyöläiselle uuden uran etsimisen paikka.

Kun leikkausta alettiin suunnitella, ensimmäinen asia oli suuni ja hampaitteni muun terveyden supertarkka syyni. Silloin huomasin, että kaikkeen tottuu. Pahinta hammaslääkärissä tuolloin oli se, että jouduin olemaan suu ammollaan niin pitkiä aikoja. Se väsytti. Ja lopultahan se sitten väsytti niin paljon, että nukahtelin hammaslääkärintuoliin. Onneni oli kasvainta lukuun ottamatta terve suu ja hampaat. Olen hoitanut suutani aina hyvin ja silloin olin asiasta todella kiitollinen, koska näin ollen pääsin leikkaukseen nopeasti ja tuskallisen odottamisen aika jäi lyhyeksi.

Kuten tiedätte, en honota! Leikkaus onnistui täydellisesti ja tuosta ajasta jäi paljon hyvin hienoja muistoja.

Silloin istuin lyhyehkön periodin hammaslääkärin tuolissa yhtenään ja totuin siihen. Kun käynnit harvenivat, jännitys palasi. On päivänselvää, että hammastarkastuksessa kannattaa käydä säännöllisesti, kerran vuodessa. Kun siitä tulee rutiini, se pelottaa vähemmän ja ehkä lopulta ei enää ollenkaan. Ja kuta aiemmin mahdollista korjattavaa löytyy, sen vähemmällä siitä pääsee. Se on juuri se hyvä juttu. Pikku reikä on pikku juttu, mutta iso on kurjempi keissi.

Hammaslääkäripelko voi johtaa ikävään oravanpyörään

Pelko ➡️ huono ➡️ suuterveys ➡️ isoja ongelmia ➡️ korkeat kustannukset ➡️ lisää pelkoa

Kannattaa ottaa käyttöön hyvä oravanpyörä

Usein hammastarkastukseen ➡️ Pienet ongelmat ➡️ matalat kustannukset ➡️ hyvä mieli ➡️terve suu

Kävin Terveystalossa hammastarkastuksessa pari viikkoa sitten ja kaikki sujui mallikkaasti. Kerroin olevani pelkopotilas ja se otettiin hyvin huomioon. Lääkäri kertoi koko ajan mitä seuraavaksi tapahtuu ja pian lakkasin makaamasta tuolissa ainoastaan takaraivon ja kantapäiden varassa. Lepäsin tuolissa rauhallisena, minua ei sattunut ja parasta tietenkin oli, että mitään hoidettavaa suusta ei löytynyt.

Hammastarkastus ilman pelkoa.

Mene sinäkin nyt tarkastuttamaan suun terveys. Pääset nyt Terveystalossa hammastarkastukseen etuhintaan 55,00 €, jossa huomioidaan pelkosi. Saat edun, kun käyt hammastarkastuksessa viimeistään 10.10.2021 ja mainitset hammastarkastuksen jälkeen kassalla koodin ”KAMPANJA55”.

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataan myös somessa!

Hymyillen

Hanna

❤️

Mehevä sitruunainen mustikkakakku

Aika usein näen leivonnaisesta jo päältä päin, onko se herkku vai ei. Kesäkuun lopulla oltiin kuvaamassa Kokemäellä ja lounaspaikkaa etsiessämme löysimme jyrkässä rinteessä uljaana seisovan graniitista rakennetun vanhan muuntajan, jossa toimii Muuntokahvila. Ja kahvilan vitriinissä oli mustikkakakku, jonka ulkonäkö kertoi minulle, että kyseessä on aivan pakko olla erikoisherkku. Ja niin olikin. Mehevä sitruunainen mustikkakakku oli herkku vertaansa vailla ja vaikka kuinka sitä suussani maiskuttelin, en päässyt perille, kuinka se oli tehty ja mistä ainesosista sen ihana mehevyys oli saatu aikaan. Ja koska näin olin kohdannut mysteerikakun, oli mentävä kysymään, voisiko kakun salaisuuden paljastaa.

Kävi tuuri, sain kakun reseptin sen laatijalta, kaimaltani Hannalta. Ja nyt olen leiponut herkun kahteen kertaan – tämä tulee jäämään ehdottomasti suosikkeihini. Kakku on raikas, mehevän kostea, se paranee vanhetessaan ja se ei ole vain kausiherkku, tätä kakkua voi leipoa vuoden ympäri, sillä tässä toimivat myös pakastetut metsämustikat.

Lisäsin alkuperäiseen reseptiin mustikoiden määrää ja mieleeni tuli, että se joka rakastaa kardemummaa, voi hyvin lisätä sitä taikinaan. Aion kokeilla sitä seuraavalla kerralla, kun leivon tätä!

Leipomisen jälkeen kakku saa jäähtyä huoneenlämpöön ja sitten se tulee siirtää ainakin vuorokaudeksi jääkaappiin, niin että se on kunnolla kylmä. Lisäksi se mehevöityy kylmässä lisää. Siitäkin mainio kakku, että sen voi mainiosti leipoa jopa viikon ennen tarjoilua.

Muuntokahvila on tältä kesältä suljettu, mutta ensikesänä se aukeaa jälleen ja Hanna Hakalan herkkuja voi mennä nauttimaan. Muuntajassa toimii myös sähkömuseo. Lämmin suositus!

Ja sitten reseptiin

Mehevä sitruunainen mustikkakakku

Irtopohjavuoka 23 cm uuni 175°C paistoaina n. 50-60 min

150 g voita

2 dl sokeria

2 kananmunaa

3,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 rkl sitruunankuoriraastetta

0,5 dl sitruunanmehua

0,5 dl maitoa

2 dl metsämustikoita (lisää pakastetut mustikat taikinaan jäisinä)

+ 1 dl pinnalle

Tuorejuustoseos

200 g sitruunatuorejuustoa

1 dl turkkilaista jugurttia

1 dl tomusokeria

1 rkl perunajuhoja

1 kananmuna

Vuoraa irtopohjavuoan reunat ja pohja leivinpaperilla.

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää seokseen kanamunat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten. Lisää joukkoon sitruunankuoriraaste.

Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe ja lisää jauhoseosta ja nesteitä (maito + sitruunanmehu) taikinaan vuoron perään. Sekoita taikina tasaiseksi.

Lisää viimeiseksi taikinaan mustikat nopeasti sekoittaen.

Sekoita tuorejuustoseoksen ainekset yhteen keskenään.

Laita vuokaan ensin puolet taikinasta ja sen päälle puolet tuorejuustoseoksesta. Taas kakkutaikinaa ja sitten loput tuorejuustoseoksesta ja lopuksi pinnalle mustikoita.

Paista kakkua uunin alatasolla uunista riippuen n. 50-60 min. Tikulla kokeiltaessa tikkuun jää tuorejuustoseoksesta kosteaa taikinaa, mutta se ei saa olla juoksevaa. Kypsän kakun pinta on kullan vaalea.

Jäähdytä kakku ensin hyvin huoneenlämmössä ja sitten jääkaapissa. Kakku on parasta ja maustunut muutaman päivän päästä

Kuorruta kakku tomusokerikuorrutteella

Sekoita hyvin yhteen 0,5 dl tomusokeria ja 1 tl sitruunanmehua ja koristele vielä mustikoilla (talvella voit käyttää pensasmustikoita koristelussa) ja sitruunakuorisuikaleilla.

Lopuksi

Ihania viimeisiä elokuun päiviä kaikille ja hyvää alkavaa viikko. Nautitaan elämästä!

Blogia saa mielellään jakaa ja jos leivot kakun tägää se @hannasumari niin näen sun kuvan!

Terveisin

Hanna