Hammastarkastus ilman pelkoa

Kaupallinen yhteistyö: Terveystalo Oy Hammastarkastus ilman pelkoa.

Hammaslääkäripelko on voitettavissa – ja aina voi valita hammaslääkärin joka osaa hoitaa pelkopotilaita. Terveystalossa on nyt meneillään ”Kampanja55”, jossa saat hammastarkastuksen hintaan 55€, kun se normaalisti maksaa 85€. Hyvä suuterveys on suurempi asia, kuin reikä hampaassa. Piilevillä suun sairauksilla on yhteys vakaviin sairauksiin ja siksi tarkastuksissa kannattaa käydä usein ja säännöllisesti.

Hammastarkastus ilman pelkoa.
Terveystalossa hammaslääkärit hoitavat ihanasti myös pelkopotilaita

On aika luonnollista, ettei ihminen ryhdy asiaan, jota pelkää. En ratsasta, koska pelkään hevosia. Mieleeni ei juolahtaisi missään olosuhteissa hypätä benjihyppyä tai mennä muutenkaan vain huvin vuoksi korkeille paikoille temppuilemaan. Uskon että pääsisin halutessani eroon heppapelosta, mutta voin hyvin elää elämääni ilman ratsastustunteja. Sen sijaan en voi elää elämääni käymättä hammaslääkärissä. Tai varmaan voisin, mutta se olisi huono ratkaisu elämän kannalta, koska huono suuterveys altistaa vakaville sairauksille.

Tutkimuksen mukaan noin viidesosa suomalaisista kärsii hammaslääkäripelosta. Kuulun tuohon ryhmään. Hei vaan kaikki lajitoverit! 

Oma pelkoni varmaankin juontaa juurensa kouluhammaslääkäriin, jonka toimintatavat eivät tulisi kuuloonkaan nykymaailmassa. Hän poltteli röökiä potilaita hoitaessaan ja porakin lipsahteli sinne tänne sauhutellessa. Välineetkin olivat 60-luvulla vähän toisenlaisia, kuin nykyään.

Mikä minua pelottaa hammaslääkärissä?

Vastaus on helppo. Kipu. Pelkään kipua, yhtäkkistä kipua. Se on vähän tyhmä juttu, koska minua ei ole koskaan sattunut hammaslääkärissä. Ihan oikeasti, ja jos onkin niin en ainakaan muista sitä, joten kipu ei ole voinut olla kovin merkittävää. En silti riemusta kiljuen varaa hammaslääkärille aikaa. Mutta varaan silti, sillä tiedän, että suussa voi piillä tulehduksia, joista ei itse tiedä mitään, ne eivät tunnu eivätkä näy, mutta niillä voi olla vakavia seurauksia. Huono suunterveys on yksi riskitekijä mm. valtimokovettumataudin sekä sydän- ja aivoinfarktin taustalla. Ja niitähän minä en tosiaankaan seurakseni halua, jos voin asiaan mitenkään vaikuttaa.

Hammastarkastus ilman pelkoa.
Kyllä mua jännitti, kun menin….

Vuonna 2004 kuuntelin autoradiosta juttua syövästä ja pyörittelin samalla kieltäni suulaessa. Sen muoto ei ollut symmetrinen, hämmästelin sitä. Radiossa todettiin, että yleensä syöpäkasvain on kivuton. Hetken mielijohteesta tökkäsin sormella suulakeen ja se sattui. Pelästyin. Olin aivan varma, että jossain hampaani juuressa on järkyttävän kokoinen mätäpesäke. Kumpi oli pahempi pelko hammaslääkäriin meno vai se mitä suulaessa oli mielestäni kehittymässä?

No tietenkin varasin ajan hammaslääkärille.

Suulaessa ei ollut mätää, vaan siellä tosiaan oli syöpäkasvain. Erikoinen tyypiltään, koska se ei lähettänyt mitään etäpesäkkeitä, ja kuten tutkimuksissa todettiin, se oli paikallinen kasvain. Yksi kasvain, joka pitäisi leikata pois. Voitte arvata, että en vain pelännyt, vaan olin kauhuissani. Pala suulaesta poistettaisiin, ja olisi mahdollista, että leikkauksen seurauksena alkaisin honottaa, mikä olisi puhetyöläiselle uuden uran etsimisen paikka.

Kun leikkausta alettiin suunnitella, ensimmäinen asia oli suuni ja hampaitteni muun terveyden supertarkka syyni. Silloin huomasin, että kaikkeen tottuu. Pahinta hammaslääkärissä tuolloin oli se, että jouduin olemaan suu ammollaan niin pitkiä aikoja. Se väsytti. Ja lopultahan se sitten väsytti niin paljon, että nukahtelin hammaslääkärintuoliin. Onneni oli kasvainta lukuun ottamatta terve suu ja hampaat. Olen hoitanut suutani aina hyvin ja silloin olin asiasta todella kiitollinen, koska näin ollen pääsin leikkaukseen nopeasti ja tuskallisen odottamisen aika jäi lyhyeksi.

Kuten tiedätte, en honota! Leikkaus onnistui täydellisesti ja tuosta ajasta jäi paljon hyvin hienoja muistoja.

Silloin istuin lyhyehkön periodin hammaslääkärin tuolissa yhtenään ja totuin siihen. Kun käynnit harvenivat, jännitys palasi. On päivänselvää, että hammastarkastuksessa kannattaa käydä säännöllisesti, kerran vuodessa. Kun siitä tulee rutiini, se pelottaa vähemmän ja ehkä lopulta ei enää ollenkaan. Ja kuta aiemmin mahdollista korjattavaa löytyy, sen vähemmällä siitä pääsee. Se on juuri se hyvä juttu. Pikku reikä on pikku juttu, mutta iso on kurjempi keissi.

Hammaslääkäripelko voi johtaa ikävään oravanpyörään

Pelko ➡️ huono ➡️ suuterveys ➡️ isoja ongelmia ➡️ korkeat kustannukset ➡️ lisää pelkoa

Kannattaa ottaa käyttöön hyvä oravanpyörä

Usein hammastarkastukseen ➡️ Pienet ongelmat ➡️ matalat kustannukset ➡️ hyvä mieli ➡️terve suu

Kävin Terveystalossa hammastarkastuksessa pari viikkoa sitten ja kaikki sujui mallikkaasti. Kerroin olevani pelkopotilas ja se otettiin hyvin huomioon. Lääkäri kertoi koko ajan mitä seuraavaksi tapahtuu ja pian lakkasin makaamasta tuolissa ainoastaan takaraivon ja kantapäiden varassa. Lepäsin tuolissa rauhallisena, minua ei sattunut ja parasta tietenkin oli, että mitään hoidettavaa suusta ei löytynyt.

Hammastarkastus ilman pelkoa.

Mene sinäkin nyt tarkastuttamaan suun terveys. Pääset nyt Terveystalossa hammastarkastukseen etuhintaan 55,00 €, jossa huomioidaan pelkosi. Saat edun, kun käyt hammastarkastuksessa viimeistään 10.10.2021 ja mainitset hammastarkastuksen jälkeen kassalla koodin “KAMPANJA55”.

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataan myös somessa!

Hymyillen

Hanna

❤️

Mehevä sitruunainen mustikkakakku

Aika usein näen leivonnaisesta jo päältä päin, onko se herkku vai ei. Kesäkuun lopulla oltiin kuvaamassa Kokemäellä ja lounaspaikkaa etsiessämme löysimme jyrkässä rinteessä uljaana seisovan graniitista rakennetun vanhan muuntajan, jossa toimii Muuntokahvila. Ja kahvilan vitriinissä oli mustikkakakku, jonka ulkonäkö kertoi minulle, että kyseessä on aivan pakko olla erikoisherkku. Ja niin olikin. Mehevä sitruunainen mustikkakakku oli herkku vertaansa vailla ja vaikka kuinka sitä suussani maiskuttelin, en päässyt perille, kuinka se oli tehty ja mistä ainesosista sen ihana mehevyys oli saatu aikaan. Ja koska näin olin kohdannut mysteerikakun, oli mentävä kysymään, voisiko kakun salaisuuden paljastaa.

Kävi tuuri, sain kakun reseptin sen laatijalta, kaimaltani Hannalta. Ja nyt olen leiponut herkun kahteen kertaan – tämä tulee jäämään ehdottomasti suosikkeihini. Kakku on raikas, mehevän kostea, se paranee vanhetessaan ja se ei ole vain kausiherkku, tätä kakkua voi leipoa vuoden ympäri, sillä tässä toimivat myös pakastetut metsämustikat.

Lisäsin alkuperäiseen reseptiin mustikoiden määrää ja mieleeni tuli, että se joka rakastaa kardemummaa, voi hyvin lisätä sitä taikinaan. Aion kokeilla sitä seuraavalla kerralla, kun leivon tätä!

Leipomisen jälkeen kakku saa jäähtyä huoneenlämpöön ja sitten se tulee siirtää ainakin vuorokaudeksi jääkaappiin, niin että se on kunnolla kylmä. Lisäksi se mehevöityy kylmässä lisää. Siitäkin mainio kakku, että sen voi mainiosti leipoa jopa viikon ennen tarjoilua.

Muuntokahvila on tältä kesältä suljettu, mutta ensikesänä se aukeaa jälleen ja Hanna Hakalan herkkuja voi mennä nauttimaan. Muuntajassa toimii myös sähkömuseo. Lämmin suositus!

Ja sitten reseptiin

Mehevä sitruunainen mustikkakakku

Irtopohjavuoka 23 cm uuni 175°C paistoaina n. 50-60 min

150 g voita

2 dl sokeria

2 kananmunaa

3,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 rkl sitruunankuoriraastetta

0,5 dl sitruunanmehua

0,5 dl maitoa

2 dl metsämustikoita (lisää pakastetut mustikat taikinaan jäisinä)

+ 1 dl pinnalle

Tuorejuustoseos

200 g sitruunatuorejuustoa

1 dl turkkilaista jugurttia

1 dl tomusokeria

1 rkl perunajuhoja

1 kananmuna

Vuoraa irtopohjavuoan reunat ja pohja leivinpaperilla.

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää seokseen kanamunat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten. Lisää joukkoon sitruunankuoriraaste.

Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe ja lisää jauhoseosta ja nesteitä (maito + sitruunanmehu) taikinaan vuoron perään. Sekoita taikina tasaiseksi.

Lisää viimeiseksi taikinaan mustikat nopeasti sekoittaen.

Sekoita tuorejuustoseoksen ainekset yhteen keskenään.

Laita vuokaan ensin puolet taikinasta ja sen päälle puolet tuorejuustoseoksesta. Taas kakkutaikinaa ja sitten loput tuorejuustoseoksesta ja lopuksi pinnalle mustikoita.

Paista kakkua uunin alatasolla uunista riippuen n. 50-60 min. Tikulla kokeiltaessa tikkuun jää tuorejuustoseoksesta kosteaa taikinaa, mutta se ei saa olla juoksevaa. Kypsän kakun pinta on kullan vaalea.

Jäähdytä kakku ensin hyvin huoneenlämmössä ja sitten jääkaapissa. Kakku on parasta ja maustunut muutaman päivän päästä

Kuorruta kakku tomusokerikuorrutteella

Sekoita hyvin yhteen 0,5 dl tomusokeria ja 1 tl sitruunanmehua ja koristele vielä mustikoilla (talvella voit käyttää pensasmustikoita koristelussa) ja sitruunakuorisuikaleilla.

Lopuksi

Ihania viimeisiä elokuun päiviä kaikille ja hyvää alkavaa viikko. Nautitaan elämästä!

Blogia saa mielellään jakaa ja jos leivot kakun tägää se @hannasumari niin näen sun kuvan!

Terveisin

Hanna

Hannan päivän valkosuklaa-raparperikakku

Valkosuklaa-raparperikakku on maukas mutakakku – mehevä ja hiukan kinuskinen herkku. Ja vaikeusaste on helpoista helpoin! Ja nyt kun ei ole ihan kamalan kuuma, uuninkin voi hetkeksi laittaa päälle. kakku taasen on parasta kylmänä.

Valkosuklaa-raparperikakku

100 g voita

100 g valkosuklaata

2 dl sokeria

2 munaa

1 tl kardemummaa

2 dl venäjauhoja

200 g raparperia pieninä paloina

½ rkl peerunajauhoja

Uuni 175° C vuoka 24 cm

Voitele vuoka tai vuoraa leivinpaperilla irtopohjainen piirakkavuoka.

Sulata voi kattilassa. Ota kattila liedeltä ja lisää sen joukkoon palasiksi murrettu valkosuklaa ja sekoita, kunnes suklaa on täysin sulanut.

Lisää voi suklaaseokseen sitten ensin sokeri ja sen jälkeen kananmunat yksi kerrallaan. Lisää sitten kardemumma ja jauhot taikinaan.

Kaada taikina vuokaan. Sekoita perunajauhot raparperinpalojen joukkoon ja lisää raparperi vuokaan.

Paista uunin keskiosassa noin 30-35 minuuttia. Irrota kakun reunat vuoasta, kun se on vielä lämmin mutta annan kakun jäähtyä vuoassa ja tarjoa kakku täysin jäähtyneenä. Minusta se on parasta jääkaappikylmänä.

Jos mansikkakakku maistuisi

Ihania kesäisiä kahvihetkiä!

Hanna

Blogia saa mielellään jakaa

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi

Kesämökki Saarenmaalla – kuvamatka meidän mökille

Meillä on kesämökki Saarenmaalla, kuten varmaan kaikki tietävätkin. Tänään on vähän haikea aamu, koska Jari lähtee tyttäremme kanssa sinne, enkä voi töiden tähden lähteä mukaan. Pandemia-aikana mökkivisiitit ovat muutenkin olleet harvassa ja ikävä Saarenmaalle on kova. On mennyt jo kaksi pääsiäistä ja juhannusta muualla kuin mökillä. Se on raastavaa. Mutta ehkä syksyllä pääsen sinne käymään. Nyt teen sinne kuvamatkan. Osa kuvista on ollut ennenkin blogissa, mutta uusia seuraajia on niin paljon, että tohdin käyttää niitä.

Tässä on meidän mökki. Kuvassa näkyy myös vinssikaivo. Itse kaivo on upeasti kivetty ja sinne on kiva kurkistaa. Vinssin tukipuu on tammea. Tästä kaivosta otetaan vettä auton pesuun ja kukille. Sisälle vesi tulee porakaivosta, jonka teetimme heti tilan ostettuamme.

Me ostettiin tila Saarenmaalta vuonna 2004 ja teimme siellä valtavan remontin. Talo on rakennettu vuonna 1923 ja se on tammihirttä. Pihapiirissä on myös talli, joka rakennettu vuonna 1936. Ostettaessa tallista oli jäljellä vain seinät. Valoimme talliin lattiat ja teetimme asiaan kuuluvat ruokokatot sekä talliin että mökkiin. Vanhaa kummassakin talossa on jäljellä seinät ja tunnelma ja lisänä ihana pihapiiri vanhoine omenapuineen.

Saarenmaalla on erityisasioita, joita kaipaan. Haluaisin ostaa torilta ihania koreja, kantarelleja ja käsin poimittuja mustikoita. Haluaisin mennä taimitarhaan, joka on erikoistunut pioneihin ja ostaa uusia värejä meidän pihaan. Haluaisin nähdä punaisina hehkuvat unikkopellot ja laitumilla vaeltavat pitkäkarvaiset ylämaanlehmät.

Saarenmaalla on kokonaan oma tunnelmansa. Siitä sanotaan, että siellä aika pysähtyy eikä se ole vain klisee ja tyhjää puhetta. Se todella pysähtyy. Välillä tuntuu kuin kulkisi jossain valtavan kokoisessa ulkoilmamuseossa ja kuitenkin se on täysin moderni palveluiltaan.

Ilmakuvassa vasemmalla näkyy vanha talli, jonka toisessa päässä on nyt kesähuone, keskellä autotalli ja toisessa päässä on sauna.
Vasemmalla on mökin nurkka ja keskellä kuvaa vanha talli. Kolme kiviseinää on vanhan kivinavetan pääty. Vuonna 1923 tammihirsistä rakennettu talo oli pitkä. Sen toisessa päässä asuivat ihmiset ja toisessa eläimet. Talo on aikanaan romahtanut tuosta välistä. Korjasimme kivinavetan osittain romahtaneet seinät, teimme tilaan kivilattian ja jätimme seinään ikkuna-aukot. Paikka sai nimekseen Pueblo.
Puebloon rakennettiin takka ja sen reunoilla kukoistavat villiviini, köynnösruusu ja viiniköynnös, josta tulee hyvä sato rypäleitä joka vuosi.
Pullet rypäleet tässä vielä raakoina.

Yhtenä vuonna istutin tänne laventelia ja ne ovat talvehtineet loistavasti. Minä ja mehiläiset rakastamme niiden väriä ja tuoksua! Seassa kasvaa myös yrttejä ja jokunen mansikka. Tämän pöydän ääressä yleensä juon aamukahvini ja luen kirjaa ennen kuin kukaan muu herää. Pueblo on aamuisin tontin lämpimin paikka.
Olen vaikuttanut Saarenmaan rakennushistoriaan pakon sanelemalla ideallani.
Keskellä taloa, sisäänkäynnin kohdalla katto oli vuotanut ja seinä oli mätä. Hirsiseinää olisi ollut mahdotonta jatkaa tai siis paikata kauniisti ja minulla oli yksi yö aikaa miettiä, kuinka seinä korjataan. Keksin, että tehdään kiviseinä ja siihen pieniä kivisiä hyllyjä kukkia ja kynttilöitä varten. Tätä mallia on sittemmin toteutettu monissa vanhoissa taloissa Saarenmaalla, jotka on remontoitu kuntoon.
Romahtaneen kivinavetan rakennusaineena oli ollut kalkkikivi, jota oli tontilla massoittain.
Kumpaakin taloon tehtiin perinteinen ruokokatto, jollaiset niissä oli ollut alunperinkin. Ikkunat tehtiin niin ikään vanhan mallin mukaan – ne aukeavat kokonaan, mutta jokaisessa ikkunassa on avattavissa myös erikseen yksi ruutu.
Talo takaa. Ruokokatto on kaunis ja se on myös hyvä lämmön- sekä äänen eriste. Talossa on täysin hiljaista, edes sateen ropina ei kuulu.

Mökki sisältä

Kaikille vieraille tarjotaan heti heidän saavuttuaan ensimmäiseksi  lasillinen Vana Talinnaa pienistä sormustimen kokoisista laseista, joita olen kerännyt Kuresaaren antiikkikaupoista vuosien varrella.

Tupa – keittiö – olohuone

Ruokailutila.
Keittiön rakensi paikoilleen meidän uskottu remonttimies Volli ja tämä keittiö ei tutise, sen verran jämäkästä puusta se on tehty!
Keittelen ruuat kaasuliedellä ja astianpesukone hoitelee tiskit. Astioita on liikaa ja rakastan niistä jokaista. Sama ongelma on täällä Espoossa…!
Kesämökki Saarenmaalla.
Tässä me istutaan takan äärellä keväisin ja syksyisin. Kesällä eletään ulkona. Siinä varmaan syy siihen, että näitä sisäkuvia on olemassa todella vähän. Tarjotinpöydän on Jarin vanhemmat tuoneet 80-luvulla Marokosta. Arkun, joka toimittaa pöydän virkaa, olen perinyt äidiltäni. Flamantin korituolit ostimme jo 2005 Boknäsiltä. Toppaukset olisi pitänyt ostaa erikseen ja ne olivat aivan törkeän kalliit, enkä suostunut ostamaan niitä. Ostin kuvassa näkyvät pehmusteet Vepsäisen pihamyynnistä viidellä eurolla. Ne kuuluvat oikeasti keinuun ja valuvat vähän aina välillä, mutta ei haittaa!

Makuuhuone

Tämä on ehkä talon paras huone. Sängynpäätynä on rakkaalta ystävältä saamani hieno intialainen sermi. Pieni lipasto on toiselta rakkaalta ystävältäni samoin kuin seinällä häämöttävä piiankaappi. Topattu sängynpeitto on pellavaa ja teetimme sen Kuresaaressa. Helmalakanan olen itse ommellut vanhoista pitsilakanoista. Kaikki mökin verhot ovat samaa Marimekon Pikseli pellavakangasta, minä tiedän vain yhden mahdollisen verhojen värin – se on valkoinen. Maljakossa tuoksuvat omalta pihalta poimitut pihajasmikkeet.
Arkku sängyn päädyssä on Saarenmaan antiikkia. Suuret tyynyliinat ovat peräisin 1800-luvun Ranskasta ja niiden sisään olen kätkenyt vieraspeitteet ja tyynyt. Moskiittoverkko on oikeasti käytössä kesäisin. Jos kärpänen pörrää huoneessa yöllä, se ei haittaa, kun tietää että se ei pääse verkon sisään.
Päiväunet 💜
Vaatekaappi on ranskalaista antiikkia ja voi – sitä pitäisi kuvata myös sisältä, koska se on niin hienosti tehty! Upeat rokokootuolit saimme ystäviltämme jotka olivat perineet ne. Ne oli maalattu valkoisiksi öljymaalilla ja ne entistettiin näin upeiksi Kuresaaressa. Lehmän taljan sain kerran yhdestä kodista, jossa olimme kuvaamassa – heillä oli vähän liikaa tavaraa ja myös muutama ylimääräinen lehmäntalja,  joista he halusivat päästä eroon – ne molemmat lepäävät nyt Saarenmaan mökin lattialla.

Lastenhuone – vierashuone

Kesämökki Saarenmaalla.
Tähän suureen huoneeseen mahtuu neljä kunnon sänkyä. Huone oli alunperin lapsillemme, mutta nyt se toimii myös vierashuoneena. Neljän sängyn paikkaa voi siirrellä loputtomasti sen mukaan, keitä huoneessa nukkuu. Tilaa voi rajata verhoilla kahteen suuntaan – sekä poikittain että pitkittäin.
Punaiset peitteet ovat 100% villaa ja ne ovat n. 40 vuotta vanhat. Äitini osti ne aikanaan mummilleni. Laatu kestää! Seinällä olevan pitsin on virkannut anoppini. Ja täälläkin suurten, vanhojen tyynynpäällisten sisään on varastoitu peitteet ja tyynyt.
Sänky toimii sohvana. Perinteisiä Saarenmaan tuoleja on vaikeaa löytää (vas). Ikkunan alla on katajasta tehty säleikkö, joka joka toimi aikanaan koiran esteenä, kun halusimme pitää sen joko sisällä tai ulkona.

Sauna

Sauna on rakennettu tallin toiseen päähän. Pesutilat on vuorattu kokonaan luonnonkivillä, jotka löytyivät tontilta. Löylyhuoneen seinät on tuppeensahattua lautaa.

Yläkerta on ihanaa valoisaa tilaa. Täällä on ihana nukkua. Hirsikehikon sisällä on Unikulman joustinpatjat. Sängyistä ei tingitty. Ne on kaikki kunnollisia, uni on niin tärkeä asia!

Kuva: Johanna Myllymäki

Tontin vanhat omenapuut antavat valtavan sadon ja pitelevät kiinni pyykkinarusta.
Kesämökki Saarenmaalla.
Aamut Saarenmaalla alkavat aikaisin, kun hiippailen paljasjaloin pihanurmella ja juon kahvia yksin tuulen huminaa kuunnellen.
Kesämökki Saarenmaalla.
Tämä portti on ihanaa avata ja aina yhtä haikeaa sulkea!

Ai että – kyllä olisi ihanaa nyt olla mökillä! Mutta kyllä mä vielä sinne pääsen – syksyllä kun tähdet loistavat kirkkaasti yötaivaalla! Siinäkin on oma hohtonsa! Täällä on lisää juttua meidän Saarenmaasta.

Ihanaa kesää kaikille, missä ikinä sitä vietättekään!

Hanna

Blogia saa mielellään jakaa

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi

Oikeita valintoja joka päivä

Mun motto on muuttunut. Uusi motto tähtää vielä entistäkin ihanampaan elämään, kun teen oikeita valintoja joka päivä.

 Oikeita valintoja joka päivä.

Mä olen varmaan ollut jossain horroksessa koko korona-ajan ja kun kesän korvalla heräsin, tajusin alkaa elää enemmän ja samalla muuttui vanha mottoni uuteen.

Ei sillä, ettenkö olisi elänyt vahvasti tähänkin saakka. Olen todellakin. Eikä elämässäni ole ollut yhtään mitään vikaa. Ihana elämä on ollut tähänkin saakka. Suuria seikkailuita, ihania töitä ja mikä parasta – maailman paras perhe.

Mutta nyt olen jollain uudella tavalla hereillä. Asiat eivät livu ohitse, kuten ne ovat usein lipuneet, kun ajatus on jo ollut seuraavassa suoritettavassa asiassa vielä edellistä tehdessäni.

Elämä paranee mukavasti, kun pysähtyy ajattelemaan jokaista tekemäänsä valintaa hetkeksi. Ettei ikään kuin aja koko ajan kaasu pohjassa, pitkät päällä, vaan vetää välillä kotteronsa tien sivuun ja miettii.

 Oikeita valintoja joka päivä.

Tämä kesä, kuten olen jo monessa yhteydessä todennut, on hurja työkesä. Pitkiä taipaleita, tuntikausia autossa istumista ja viikko toisensa perään poissa kotoa. Matkakassissa on kuvausvaatteita ja omat tarvikkeet mahtuvat pieneen nyssäkkään. Samaan pieneen nyssäkkään puristuisi helposti myös koko oma elämä, jos fokus on kaiken aikaa työssä. Ajatus voisi hyvin olla syyskuussa, jolloin rutistus päättyy. ikään kuin päämääränä olis vain suorittaa homma loppuun. Mutta matkalla sinne, voi kyllä oikein hyvin elää myös omaa elämäänsä, jos sen muistaa ja huomaa tehdä.

Aamiainen hotellissa, maski, lounas bensa-asemalla, ajo kuvauspaikalle, kuvaus, ajo hotelliin, päivällinen jossain matkalla, pari tuntia sometusta ja sähköposteihin vastaamista ja sitten nukahdus hotellin sängyssä.

Päivät juoksisivat helposti toinen toisensa kaltaisina, sisältäen vain muutaman aamu- ja iltahetken omaa aikaa yksin.

Näin voisi lipua siis monta kuukautta. Mutta koska elämä on ainutkertainen juttu, aloin ajatella, että hei – tää on mun elämää ihan jokainen päivä. En halua, että se menee noin. Että useita kuukausia kuluu elämätöntä elämää, jonka nyanssit jäävät huomaamatta ja jonka punainen lanka on kokonaan jonkun muun kädessä, kuin omassani.  

Siksi teen joka päivä ihania valintoja ja tehdessäni niitä sanon itselleni – tämä on mun elämääni. Jos voin valita paremman ruokapaikan, teen sen. Käytän ihaninta kosmetiikkaa ja nautin, kun poistan kuvausmeikkiä ja hoidan ihoani. Suihkugeelissä on lempituoksuni ja juon vettä kauniista pullosta. Kuuntelen hyviä kirjoja ja mieluisinta musiikkia. Ja jos joku kysyy, haluanko jotakin, vastaan totuudenmukaisesti – kyllä tai ei. Koska tämä on minun elämääni.

Valitsen kaikessa sitä parasta, mihin rahkeeni kulloinkin riittävät, enkä yritä pienentää mitään. Koska miksi tekisin niin? Ja tässä on pointtina nimenomaan mihin rahkeeni kulloinkin riittävät.

Tämä on ollut hyvä päätös tai oivallus. Se pamahti päähäni yhdessä hetkessä aivan odottamatta. Jysähti kuin pommi. Ehkä suurin osa ihmisistä elää juuri niin. Parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta en ole varma, huomaavatko kaikki sen, että aina on mahdollista valita jotakin. Aina on vaihtoehtoja. Uskaltaako sitä tehdä niitä itselleen oikeita, rohkeita valintoja? Se on se juttu. Kannattaa muistaa, että oman elämän punainen lankakerä on hyvä pitää omassa kädessään ja nauttia, vaikka vaan siitä millaisella keittiön laatikosta löytyvällä lusikalla soppansa syö ja mistä lasista maitonsa juo. Jos voi valita mieluisemman vaihtoehdon, miksi ei sitä tekisi?

 Oikeita valintoja joka päivä.

Tämä on minun elämääni

Niin, ne motot. Varmaan jo kävi selväksi, että uusi on ”tämä on minun elämääni” ja nimenomaan sanalla elämääni on vahvasti se paino. Se on se tärkein sana ja ajatus elämä!

Entinen motto on se, että kolikolla on aina kaksi puolta ja toiselta puolelta löytyy aina positiviinen asia. Tämä on edelleen totta, sillä en ole vielä löytänyt asiaa, josta ei löytyisi mitään positiivista ja se on hyvä edelleen muistaa.

Onnellista kesää ja hyviä oikeita valintoja jokaiselle päivälle! Pieniä ja suuria. Ja rohkeutta kaikkeen tekemiseen.

Hanna

Blogia saa mielellään jakaa

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi

Aivoni ovat varatut – ne käsittelevät isoja asioita

En ole kirjoittanut tänne kovinkaan aktiivisesti pitkään aikaan. Korona vei inspiraation lähteet ensin ja sitten kaaduin. Sitten sainkin olla miltei kokonaan neljän seinän sisällä, vielä huonolla liikuntakyvyllä ja samaan aikaan kävin läpi henkilökohtaisia, pään sisäisiä asioita, joista osasta varmaan moni luki Hesarin kuukausiliitteestä. Nämä kaikki asiat veivät energiaa ja pitivät ajatukset kokonaan jossain ihan muissa jutuissa, kuin mitä päivittäin halusin jakaa yhtään missään. Ei ollut halua kirjoittaa. Ei ollut sanotuksia ajatuksille.

Koronalle en enää halua antaa ajatuksissani sijaa, mutta jalka ja pää ansaitsevat saada vähän aikaani edelleen.

Jalka

Leikkauksesta on nyt kulunut 10 viikkoa, ortoosin sain pois neljä viikkoa sitten. Aika ortoosin kanssa sujui aika hyvin. Kun se jäi lääkärin vastaanotolle neljä viikkoa sitten, se oli juhlaa. Polvea sai alkaa taivuttaa. Se tunne kun polvi oli kuuden viikon jälkeen koukussa oli kyllä todella herkullinen.

Heti leikkauksen jälkeen, jossa siis kiinnitettiin irronnut reisilihas takaisin polveen, alkoi hienovarainen kuntoutus. Kun tuki otettiin pois, kuntoutus muuttui intensiivisemmäksi ja raskaammaksi. Ja kerrankin olen tehnyt kotijumpat mahdollisimman hyvin ja huolella. Se on tuottanut tuloksia nopeasti.

aivoni ovat varatut.

Me kuvaamme Suomen kaunein koti –ohjelmaa koko kesän. Aloitimme kuvaukset, kun jalassa vielä oli tuki. Tuntui älyttömän hienolta, että saatoin tehdä ohjelmaa, vaikka kävely ei ollut aivan sataprosenttista ja osassa koteja kävelen koipi piikkisuorana ja tuki pilkottelee hameen helman alta. On jännä nähdä, kuinka asiaan reagoidaan, kun ohjelma tulee ulos, vai reagoidaanko ollenkaan. Mutta ohjelmaa tehdessä on huomannut hienosti jalan toimintakyvyn edistymisen. Yhtäkkiä pystyin kävelemään portaita ylös normaalisti ja pian myös alas, joka on haastavampaa.

Vaikka edistyn, on mieli välillä apea. Työpäivät ovat raskaita polvelle. Lihakset kipeytyvät ja kun työni on seisoskelua ja satoja kilometrejä autossa istumista, se on välillä haastavaa. Polvi jäykistyy ja kipeytyy.

Mielessä pyörii ajatuksia siitä, kuinka pärjään seuraavissa rappusissa. Näyttääkö kävely hankalalta ja ajatuksissa on paljon sellaisia juttuja, kuin rantakivillä pomppiminen, fillarilla ajo, prätkällä ajo, reippaat kävelylenkit j.n.e. ja tie sinne tuntuu tuskallisen pitkältä. Myös lastenlasten kanssa telmiminen on tosi kankeaa ja kadehdin jokaista, joka voi istua polviensa päällä ja nousta pitkään istuttuaan ylös kuin raketti. Mutta kun nämä ajatukset valtaavat mielen, ne on pakko siirtää vain syrjään. Ei ne mitään vie eteenpäin tai auta. Hyvä mieli auttaa.

En tiedä kuuluko tähän paranemiseen myös väsymys, mutta on pakko myöntää, että tarvitsen enemmän unta kuin normaalisti.

Pää

Sain jostain sen loistavan ajatuksen, että menen hiukan selvittämään terapiaan, kuka oikeastaan olen. Ei ollut mitään suuria ongelmia, hiukan häämennystä vain muutamien asioiden kera. Niin luulin. Kun vyyhtiä alkoi selvittää, tuloksena olikin koko lailla suuria asioita. Aloin ymmärtää tosiaan itseäni ja löytää sen ihmisen kuka olen. Sen mahdollisti minulle, vasta äitini kuolema.

Olen elänyt tähän asti hienon elämän ja tehnyt upeita juttuja sekä työelämässä että siviilissä. Pitänyt hauskaa ja seikkaillut vaikka missä. Pärjännyt hyvin. Mutta luulen että terapiamatkani jälkeen elämäni alkaa tuntua erilaiselta.

aivoni ovat varatut.

Olen saanut paljon kiitosta siitä, että olen kovin läsnäoleva työssäni. Mutta tiedän, että olen enemmän läsnä kaikessa nyt. Kun defenssit poistuvat, jää jäljelle jotain aidompaa. Koen asioita eri tavalla kuin ennen. Puhtaammin.

On kuitenkin vielä paljon tehtävää, esimerkiksi kehonkuvani kanssa. Voi olla, ettei se ongelma koskaan poistu. Niin syvällä istuu jo varhain lapsuudessa lyöty vääränlaisen kehon leima.

On myös opeteltava rakastamaan itseään – merkillinen haaste, etenen siinä pienin askelin. Vaikka olen onnellinen siitä, että asiat löytävät syynsä ja ymmärrän mitä seurauksia lapsuuden, ja lopulta koko tähän astisen elämäni kestäneellä kohtelulla on ollut, on silti aika surullista, että olen 63-vuotias, kun asiat alkavat selvitä. Mutta sitäkään ei parane surkutella tai edes ajatella. Katse eteenpäin – uuteen ihanaan elämään.

Surullisten palautteiden tulva

Hesarin jutun johdosta postilaatikkoni eri medioissa ovat olleet täynnä hirveän surullisia kertomuksia siitä, miten äidit ovat kohdelleet tyttäriään ja isät poikiaan. En voi kolmen tyttären äitinä käsittää sitä, että ensinnäkin jollakin vanhemmalla lapset ovat eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden. Että niin monille lapsille on sanottu “en olisi koskaan halunnut saada sinua” “syntymäsi pilasi elämäni” “vain veljesi merkitsee minulle jotakin” “et ole mitään” ja vielä useammille on näytetty nämä samat asiat konkreettisesti käyttäytymällä kuin lapsi syntymästään saakka olisi vain ilmaa, joka ei ansaitse läheisyyttä, aikaa, huolenpitoa ja sitä tärkeintä – rakkautta.

Olen koettanut parhaani mukaan vastata kaikille, mutta en ole ammattilainen, ainoa mitä voin vapaasti antaa on suuri myötätunto jaymmärrys sekä toive siitä että asiat puhuttaisiin läpi, vaikka se olisi kuinka pelottavaa ja kipeää. Uskon, että kuplan puhjettua on helpompi elää. Jokainen ihminen on laulun arvoinen.

aivoni ovat varatut.

Toivon, että kirjoittaminen alkaa taas ja että te olette täällä mun kanssa jatkossakin. Ihanaa kesää kaikille! Nautitaan lämmöstä, kun kerrankin on saatavilla yllin kyllin!

Mekko: Gauhar

Hanna

Blogia saa mielellään jakaa

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi

Mocktailit – kesän raikkaimmat alkoholittomat drinkit

Kaupallinen yhteistyö: Schweppes

Mocktailit eli alkoholittomat drinkit on kauniita ja ne maistuvat kesän marjoilta ja kevyesti katkerolta. Gin and tonic tarjoillaan tänä kesänä vaalenapunaisena – think pink!

Mun tämä kesä kuluu kokonaan kuvauksissa. Päivät on pitkiä ja kuvauksien aikana käy usein niin, ettei muista juoda tarpeeksi. Siitä syntyy väsymys. Vesi on tietenkin hyvää, mutta se on myös välillä tosi tylsä juoma ja joka jää juomatta. Tulee juotua enemmän, kun mukana on hyvän makuista juomaa, jossa on kuplia eikä ollenkaan tai vain vähän kaloreita.

Olen aiemmin pitänyt Schweppesin juomia vain miksereinä ja siihen tarkoitukseen ne tietenkin loistavasti sopivatkin, mutta ne ovat myös aikuiseen makuun sopivia janojuomia. Pidan siitä, että juoma ei ole makeaa. Uutuus Schweppes Pink Tonic on maultaan vähän kevyempi kuin klassikko Indian Tonic ja ihanan pinkki.

Ja hei on kiva juttu, että Schweppesit tehdään Keravalla, eikä niitä rahdata jostain kaukaa tänne.

Tonicin lyhyt historia

Gin tonic on monien suosikkidrinkki, jolla on kiintoisa historia. Juoman katkeran suloinen maku tulee kiniinistä, jota saadaan kiinapuun kuoresta. Kiniinillä on malarian oireita ja kipua lievittäviä ominaisuuksia ja kiniini olikin malarian pääasiallinen hoitomuoto pitkään.

Malariasta kärsittiin 1800-luvulla Englannin siirtomaissa, mutta kiniinin kitkerä maku ei ollut ilo. Niinpä englantilaiset upseerit alkoivat sekoittaa siihen sokeria ja vettä ja niin syntyi tonic-vesi. Lopulta he sekoittivat joukkoon myös giniä, jotta lääkejuoman sai miellyttävällä tavalla kurkusta alas ja suosikki drinkki oli keksitty.

Nykyään muut lääkkeet ovat syrjäyttäneet kiniinin malarian hoidossa mutta gin & tonic tuli maailmaan jäädäkseen.

Pinkki drinkki

Minä tietenkin halusin valmistaa pinkin alkoholittoman version klassikkodrinkistä. Keitin ensin gini-siirapin katajanmarjoista, appelsiininkuoresta, sokerista ja vedestä.

Moctail - alkoholiton gin tonic
Ginisiirappi keitetään katajanmarjoista, appelsiininkuoresta ja sokerista

Ginisiirappi

1,5 dl sokeria

2 dl vettä

1 prk katajanmarjoja

1 luomuappelsiinin kuori

Riko katajanmarjat ensin terävällä veitsellä ja hierrä niitä sitten morttelissa tai lusikalla pyöreäpohjaisessa kulhossa, jotta aromit irtoavat.

Laita sitten kaikki ainekset kattilaan ja anna seoksen porista liedellä, välillä sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut. Jätä siirappi maustumaan huoneenlämpöön yön yli, siivilöi ja säilytä siirappi jääkaapissa.

Pink gin and tonic mocktail

1 Tölkki Schweppes Pink Tonicia

Runsaasti jäitä

2 rkl ginisiirappia

Rosmariininoksa

Sitruunanviipale

Täytä lasi puolilleen jäillä, lisää ginisiirappi ja sitruunan viipale ja kaada lasi täyteen Pink Tonicia. Koristele rosmariinin oksalla.

Pinkki lopetus – jälkiruokadrinkki

Mocktailit - kesän raikkaimmat alkoholittomat drinkit.

Pink Tonicin ihana väri houkutteli tekemään myös pinkin jälkiruokadrinkin. Pyyhkäisin drinkkilasin reunan ensin limetinviipaleella ja kastoin sen sitten punaiseen karamelliväriin ja laitoin lasin pakastimeen.

Jälkiruokadrinkkiin tarvitset vain vadelmasorbettia ja Pink Tonicia sekä marjoja koristeluun.

Sihinää!

Pudota pallo sorbettia lasiin ja kaada tonic päälle. Pujota grillivartaaseen haluamiasi marjoja ja koristele vielä mintun tai basilikan lehdillä. Ihana ja näyttävä jälkkäri tai hienojen illallisten väliruoka.

Mansikka ja minttu rakastaa Indian Tonicia

Schweppes Indian Tonic Water on klassikkojen klassikko. Se on maailman tunnetuin mikseri, jota valmistettiin ensimmäisen kerran jo 1870-luvulla ja siitä tehdään klassinen GT. Minä käytin Indian Tonicia mansikoiden, mintunlehtien kanssa pitkään raikkaaseen drinkkiin, jonka makeutin itse tehdyllä minttu-kardemumma makusiirapilla.

Mocktailit - kesän raikkaimmat alkoholittomat drinkit.
So sweet and fresch!

Makusiirappi kardemummasta ja mintusta

10 kokonaista vihreän kardemumman palkoa

3 oksaa mintun lehtiä

2 dl sokeria

3,5 dl vettä

Laita vesi, kardemumma ja sokeri kattilaan ja kuumenna matalla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes sokeri sulaa. Keitä sitten minuutti ja ota kattila liedeltä. Lisää mintunlehdet ja anna jäähtyä. Siivilöi siirappi lasipurkkiin ja säilytä jääkaapissa.

Laita lasin pohjalle desilitran verran tuoreita mansikoita ja muutama revitty mintun lehti ja ruokalusikallinen makusiirappia. Murskaa seosta hiukan hellästi puukauhan varrella painellen. Lisää lasiin limetinlohko ja jäitä ja kaada päälle kylmää Schweppes Indian Tonicia.

Ei kuten James Bond sen haluaa

Mun lempidrinkki on Dry Martini. Se on kaunis ja minusta se on raikasta kuin lähdevesi. Ei kuitenkaan vodka martini, joka on James Bondin lempijuoma, mutta hänhän onkin satuolento, vaan martini, jossa on giniä ja kuivaa vermuuttia.

Aika harvoin kuitenkaan juon alkoholia ja ihan nauratti, kuinka vähällä vaivalla sille syntyi korvaava juoma ilman alkoholia.

Mocktailit - kesän raikkaimmat alkoholittomat drinkit.
Jos joku on helppoa, tyylikästä ja hyvää, niin se on tämä!

Pyyhkäisin martinilasin reunan limellä (se kannattaa tehdä siten, että pitää lasia ylösalaisin, jotta mehu ei ala valua alas pitkin lasin reunaa) ja kieräytin sitten laisin lautaselle kaatamassani sokerissa. Kopsutin ylimääräisen sokerin pois napauttamalla hiukan lasia ja laitoin lasin sitten pakastimeen, jotta se saa kauniin huurteisen pinnan ja kylmässä lasissa juoma on myös pidempään kylmää.

Itse drinkki syntyi kaatamalla lasiin ainoastaan Tonic Zeroa! Koristeeksi limetin viipaleet ja a vot siinä se on! Ei alkoholia ja ainoat kalorit tulevat sokeroidusta reunasta. Rakastan! Osa tämän drinkin viehätystä on sen eleetön tyylikkyys. Tulee jotenkin mieleen Audrey Hepburn

Inkiväärijäätelösooda

Schweppes Ginger Ale ja inkiväärijäädyke on loistava makupari. Inkiväärin muhkuraiset juurakot on nyt huippusuosittuja erilaisten terveysvaikutuksiensa vuoksi. Talvella inkivääri auttaa kurkkukipuun, mutta kesällä se viilentää. Tein vanhanajan jäätelösoodan, josta tuli oitis mun tämän kesän suosikki. Siihen sopii nämä kolme sanaa ihan parhaiten – nopeaa, helppoa ja hyvää!

Mocktailit - kesän raikkaimmat alkoholittomat drinkit.

Pudotin korkean lasin pohjalle inkiväärijädykettä, jota löytyy siis ihan marketin pakastimesta, ja kaadoin lasin täyteen Ginger Alea. Koristelin lasin syreenin kukilla ja viimeistelin paksulla ruokopillillä. Ja niin syntyi ihanan raikas jäätelösooda, ei liian makea vaan juuri sellainen, joka tuo raikkauden kuumaan kesäpäivään.

Mocktailit - kesän raikkaimmat alkoholittomat drinkit.

Schweppes-juomilla on kivaa tehdä drinkkejä ja uusi Pink Tonic tuo mukaan värin. Toivon kaikille aurinkoista kesää – muistetaan juoda tarpeeksi että pysytään pirteinä!

Think pink!

Blogia saa mielellään jakaa

Hanna

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi

Suussa sulavat blondiet – kuorrute maustetaan syreenisiirapilla

Blondiet.

Syreenit kukkivat ihanasti tuoksuen – on viimein kesä! Vangitsin ihanan syreenin maun siirappiin. Maustoin ihanat blondiet syreenisiirapilla ja syreenin kukilla. Voiko olla ihanampaa kesäisen kahvipöydän herkkää herkkua?

Blondie on brownien vaalea versio, jossa suklaan sijaan käytetään valkosuklaata. Tällä reseptillä syntyy blondiet, joiden pohja karamellisoituu ja maku on rikas ja täyteläinen ja niin hyvä, että on pakko ottaa toinen ja kolmaskin pala.

Hyvä siirappi ei synny hetkessä, vaan sen täytyy tekeytyä muutamia tunteja, joten aloita siirapista heti aamulla, jolloin kukatkin on parasta kerätä.

Siirappia voi käyttää leivonnaisten lisäksi maustamaan kesäisiä juomia.

Syreenisiirappi

2 dl vettä

2 dl sokeria

3 dl syreenin kukkia

2 rkl sitruunan mehua

5 mustikkaa (ei välttämätön)

Nypi syreenin kukat irti kukkatertuista. Ota tarkasti pois myös pieni vihreä kukan varsi, siitä tulee siirappiin kitkerää makua.

Laita kukat lankasiivilään ja huuhtele kukat runsaassa kylmässä vedessä hellästi.

Sekoita kattilassa vesi ja sokeri ja kuumenna sekoittaen, kunnes sokeri sulaa.

Lisää joukkoon syreeninkukat, sitruunan mehu sekä mustikat väriä antamaan, jos haluat. Anna seoksen hautua viisi minuuttia ja nosta kattila liedeltä. Laita kansi päälle ja anna seoksen hautua vielä 3-8 tuntia.

Siivilöi kukat pois siirapista ja säilö siirappi tiiviiseen pulloon. Käytä mausteena kakuissa ja juomissa.

Blondiet.

Blondiet

Uuni 180 °C

Vuoka 20 x 30 cm 

250 g voita

150 valkosuklaata, rouhittuna

300 g (n.3,5 dl) sokeria

4 suurta kananmunaa, huoneenlämpöisinä

2 tl vaniljauutetta

200 g (n. 3 dl) vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

175 g valkosuklaahippuja

Valmistele vuoka vuoraamalla se leivinpaperilla, anna paperin tulla reunojen yli, niin saat nostettua leivonnaisen helposti pois vuoasta.

Laita valkosuklaapalat ja voi mikron kestävään kulhoon ja kuumenna ilman kupua 350 W noin 30 s kerrallaan, sekoita ja jatka, kunnes suklaa on sulanut tai sulata voi ja valkosuklaa vesihauteessa liedellä. 

Sekoita sulaan seokseen sokeri ja vaniljauute. Lisää sitten munat yksitellen hyvin vatkaten. Tässä vaiheessa taikina voi näyttää juoksettuneelta, mutta ei hätää, se asettuu, kun joukkoon lisätään jauhot.

Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää seos taikinaan. Kääntele lopuksi joukkoon vielä valkosuklaahiput. 

Levitä taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla 30-40 min. Peitä blondie paistamisen puolessa välissä foliolla, ettei pinta tummu liikaa. Kokeile kypsyyttä puutikulla. Jos tikkuun jää löysää taikinaa, kakku on raaka, mutta jos siihen tarttuu kakun muruja, se on kypsä. Blondie on tahmeaa ja taikina karamellisoituu, joten sitä jää aina jonkin verran puutikkuun. Älä ylipaista!

Anna kakun jäähtyä 10 minuuttia vuoassa ja nosta se sitten leivinpaperin avulla ritilän päälle jäähtymään kokonaan.

Kuorrutus

200 g maustamatonta täysrasvaista tuorejuustoa (käytin Philadelphiaa)

60 g huoneenlämpöistä voita

50 g valkosuklaata sulatettuna ja hiukan jäähdytettynä

2-3 tl syreenisiirappia (maistele!)

1/2 tl vaniljauutetta

Tee kuorrute

Sulata ja valkosuklaa ja anna sen jäähtyä hiukan. Vatkaa voi ja tuorejuusto yhteen notkeaksi kuorrutteeksi, lisää joukkoon sulatettu valkosuklaa ja mausta seos vaniljalla ja syreenisiirapilla. Koska syreenin kukat maistuvat erilaisilta eri pensaissa, maistele kuorrutetta. Blondiet ovat makeita, joten kuorrutteessa saa olla hiukan särmää.

Leivitä kuorrute täysin jäähtyneen kakun pinnalle. Laita ensin aivan ohut kerros kuorrutetta kakulle, jolla kiinnität kakun pinnan. Laita kakku hetkeksi jääkaappiin ja levitä sitten loput kuorrutteesta kakulle.

Leikkaa kakku samankokoisiksi paloiksi ja koristele syreenin kukilla.

Blogia saa mielellään jakaa.

Hanna

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi

Raparperia ja vaniljaa kesäisessä täytekakussa

Raparperiaika! Kuinka ihanaa! Kakussa on raparperia ja vaniljaa. Leivon täytekakun tyttärelleni syntymäpäivän kunniaksi. Leivoin sen gluteenittomana, mutta kakkupohjaksi käy tietenkin myös ihan tavallinen sokerikakkupohja, jossa on yhtä paljon sokeria, kananmunia ja vehnäjauhoja vetomitoissa mitattuna. Eli se perinteinen juttu – lasillinen munia, sokeria ja jauhoja. Tässä tapauksessa kolmesta munasta tehtynä.

Tein tämän kakun 15 cm vuokaan, joka on minusta tosi kiva koko, korkea ja kapea eikä liian suuri, kun syöjiä ei ole paljon. Valmis kakku on tällöin kolmekerroksinen. Jos käyttää 18 cm vuokaa tällä ohjeella tulee kaksikerroksin kakku.

Raparperi ja vanilja on herkullinen yhdistelmä ja tämä kakku on helppo ja ihan perinteinen mehevä suomalainen täytekakku. Jos haluat leipoa mehevän raparperipiirakan löydät siihen parhaan ohjeen täältä!

Raparperitäytekakku

15-18 cm vuoka

Gluteeniton kakkupohja

3 kananmunaa

¾  dl sokeria

1 ½  dl gluteenitonta jauhoseosta. Käytin Agata 1 jauhoja

½ tl leivinjauhetta

Tavallinen kakkupohja

3 kananmunaa

sokeria

vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

Mittaa kanamunat, sokeri ja jauhot samankokoisiin laseihin, niin että kaikkia aineksia on saman verran

Voitele kakkuvuoka huolellisesti tai peitä vuoan pohja leivinpaperista leikatulla pyörylällä ja leikkaa reunoille suikaleet leivinpaperista.

Lämmitä uuni 170 asteeseen.

Vatkaa huoneenlämpöiset munat sokeri paksuksi vaaleaksi vaahdoksi. Vaahto on valmista, kun taikinasta valutettu kuvio pysyy hetken taikinan pinnalla.

Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää jauhoseos varovasti munavaahtoon. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin alimmalla ritilällä n. 30 min uunista riippuen, kunnes puutikkuun ei tartu taikinaa, kun sen pistää keskelle kakkua. Kypsyyden näkee myös siitä, että kakku on irronnut vuoan reunoilta.

Ana kakun jäähtyä vuoassa n. 10 min minuuttia ja kumoa se sitten ritilälle jäähtymään kokonaan.

Raparperihilloke

500 g raparperia 1 cm paloina

2 dl sokeria

1 tl vaniljapastaa

Laita kaikki ainekset kattilaan ja laita levy keskilämmölle. Sekoita aluksi ja tarkkaile keitosta siihen asti, että neste irtoaa raparpereista. Anna sitten kiehua ihan hiljalleen, kunnes raparperinpalat ovat täysin pehmeät ja osittain hajonneet. Ota liedeltä ja jäähdytä.

Vaniljakiisseli

2 dl kuohukermaa

2 rkl sokeria

1 kananmuna

2 tl perunajauhoja

1 tl vaniljapastaa

Laita kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna kiehumapisteeseen koko ajan sekoittaen. Lisää joukkoon vanilja ja jäähdytä jääkaappikylmäksi.

Kostutus

Vettä

Sitruunan mehua

Kuorrutus

3dl kuohukermaa

2 rkl tomusokeria

Loput vaniljakiisselistä

1 tl vaniljapastaa

Runsaasti marjoja ja syötäviä kukkia

Kakun kokoaminen

Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi, lisää joukkoon loput vaniljakiisselistä ja mausta sokerilla ja vaniljalla.

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kahteen tai kolmeen kerrokseen, riippuen vuoan koosta.

Kokoa kakku joko käyttämääsi kakkuvuokaan tai kun olet täyttänyt kakun kiedo sen ympärille leivinpaperia ja kiinnitä paperi nuppineuloilla napakaksi tueksi.

Kostuta ensimmäinen kerros sitruunamehulla ja pursota sen reunaa pitkin yksi kierros kuorrutetta. Se pitää täytteen paikoillaan, ettei se valu kerrosten välistä ulos.

Laita kakkupohjalle runsaasti rapparperihilloketta ja sen päälle reilusti vaniljakiisseliä.

Nosta ensimmäisen kerroksen päälle toinen kakkupohja ja täytä samoin kuin edellinen (Jos paistoit pohjan 18 cm vuoassa ja sinun kakussasi on kaksi kerrosta, jätä tämä vaihe väliin)

Nosta päällimmäinen kerros paikoilleen ja kostuta sekin.

Laita kakku tekeytymään jääkaappiin vähintään muutamaksi tunniksi ja laita päälle kevyt paino, esim. pieni lautanen.

Kuorruta kakku pursottamalla kuorrutusta ensin reunoille ja sitten kakun päälle ja tasoita kuorrutus lastalla. Pursota halutessasi ruusukkeita tai vain palloja kuorrutteesta.

Koristele kakku marjoilla ja syötävillä kukilla.

Blogia saa mielellään jakaa.

Hanna

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi

Polvileikkauksen jälkihoito kotona – terveisiä sohvalta

Terveisiä omituisesta ajanjaksosta. Blogin kirjoittaminen on jäänyt vähälle viime aikoina. Ensin tuli korona, joka supisti kaikkea elämää ja kutisti virikkeet olemattomiin, käänsi elämän kokonaan jotenkin sisäänpäin. Ja sitten tasan kuusi viikkoa sitten kaaduin aamulenkillä ja oikean jalan nelipäinen reisilihas irtosi ja elämä kutistui entisestään. Se muuttui elämäksi sohvalla. Olohuoneesta tuli hoitolaitos ja elämän keskipiste. Olen maannut sohvalla enemmän kuin koskaan. Polvileikkauksen jälkihoito kotona on ollut tärkein puuhani.

Kaaduttuani minut vietiin ambulanssilla Jorvin sairaalaan, jossa röntgenkuvien avulla todettiin, ettei polvessa ole murtumaa. Magneettikuvia ei otettu, mikä oli minusta varsin outoa. Palasin kotiin hämmentyneenä. Polvi oli turvonnut valtavaksi palloksi. Polven päällä oli lapsen pään kokoinen pallo. Tässä kohtaa onni jo alkoi potkia minua kuitenkin. Meillä oli koekäytössä X°CRYO-hoitolaite, jolla annetaan huippukylmähoitoa.

Huippukylmästä on apua erilaisten lihas-, nivel- ja iho-oireiden hoitoon. Se myös poistaa turvotusta. Ja vot – kun tulin kotiin niin puhallettiin kylmää polveen ja pallon ympärysmitta pieneni monta settiä ja pakotus hellitti tietenkin. Mietin ettei voi käydä niin hyvää munkkia, että moinen laite on meillä juuri sillä hetkellä, mutta niin se vaan oli!

Mitä huippukylmähoito tekee?

Kylmähoito aiheuttaa kehon pintasolukon thermoshokin eli simuloidun hätätilan, jolloin solut reagoivat siten, että parasympaattinen hermosto lähettää hätäsignaalin, mikä vuorostaan saa kehon tuottamaan useita hyvinvointia lisääviä entsyymejä ja hormoneja kuten esimerkiksi adrenaliinia, kortisolia, endorfiineja ja testosteronia. Näiden luonnollisten ainesosien lisääntyminen verenkierrossa edesauttaa paranemista tulehduksista, vammoista ja leikkauksista. Kylmähoito auttaa moneen kiusaan, esimerkiksi hankalaan jäätyneeseen olkapäähän ja CRYO-laitteita on käytössä mm. fysioterapeuteilla.

Laite puhalsi -30 asteista ilmaa polveen eikä se oikeastaan tuntunut miltään. Ihon lämpötilaa täytyy mitata jotta kylmyys on riittävää, mutta vältytään paleltumilta. Kun ihon läpötila on miinus neljän ja kahden asteen välillä homma on hoidossa. Hoito kestää 2-3 minuuttia.

Leikkauksen jälkeen

Lisää kylmää – nyt myös kompressiota

Polvi leikattiin Pihlajalinnassa ja siellä minulle suositeltiin jälkihoidoksi edelleen kylmää, mutta nyt kylmäkompressiota kahdeksi viikoksi. He olivat todenneet, että laite edistää paranemista hyvin, joten tietenkin vuokrasin sen. Kaksi viikkoa maksoi 290 € .

Polvileikkauksen jälkihoito.
Ortoosi piti ottaa aina pois kylähoidon ajaksi. Se vähän jännitti. Sanoinkin että mun jalka oli laitostunut. Se viihtyi turvallisessa ortoosissaan.

Game Ready on kannettava kylmäkompressiolaite, jonka säiliöön laitetaan jääpaloja ja kylmää vettä. Polven ympäri kiedotaan mansetti, jossa kulkee jääkylmää vettä ja joka samalla tekee jaksottaista kompressiota ja siten pumppaa turvotusta pois.

Pidin jalkaa koholla ja käytin laitetta useita kertoja päivässä. Kylmä ja kompressio tuntuivat ihanilta. Aivan eri asia kuin pakastimesta otettu kylmäpakkaus, joka tuntuu inhottavalta tai jos ei tunnu, se ei ole kyllin kylmä auttaakseen kunnolla. Olen tosi kiitollinen että laitetta suositeltiin ja että otin sen, vaikka vakuutukseni ei korvaa apuvälineitä.

Seuraavaksi fysikaalista versuoniterapiaa

Käytössäni on myös Bemer-laite. Vanha rakkauteni, joka meillä on ollut jo vuosia! Bemer tehostaa pienten verisuonien heikentynyttä verenvirtausta ja siten tukee elimistön omaa parantumiskykyä ja uusiutumisen prosesseja. Se parantaa haavoja ja urheiluvammoja. Niinpä makasin Bemer-patja sohvallani ja sen nauhamainen B.Pad polven ympäri kiedottuna. Tiedän kokemuksesta että Bemer nopeuttaa esimerkiksi haavojen paranemista ja siitähän tässä on kysmys. Aikamoinen repeämä ensin ja sitten kirurgin korjaus.

Polvileikkauksen jälkihoito.
Bemer patja alla ja B.Pad polven ympärillä ortoosin ollessa jalassa.

Sitten kompressiota lahkeissa

Kun kylmäkopressiolaite kahden viikon käytön jälkeen piti palauttaa, ostimme kotiin RecoveryPump -lahkeet. Kompressio vähentää turvotusta ja parantaa verenkiertoa ja liikeratoja ja nopeuttaa palautumista. Apu on ollut huomattava varsinkin niinä päivinä, kun olen joutunut seisomaan paljon. Kun vedän lahkeet jakoihin ja ne täyttyvät ilmalla ja alkavat rytmikkäästi puristaa jalkoja, meinaan aina nukahtaa ja välillä nukahdankin. Olen huvikseni mitannut polven ympärysmittaa ja lahkeet kyllä poistavat turvotusta nopeasti.

Polvileikkauksen jälkihoito.
Ortoosi pois jalasta ja jalat kompressiolahkeisiin.

Sitten taas huippukylmää

X°CRYO-hoitolaite on edelleen meillä ja polvi saa nyt kylmää kyytiä joka päivä. ja sitä saa myös rystyseni, joka on kipeytynyt jatkuvasta somen selaamisesta puhelimella. En ole eläessäni ollut näin paljon somessa. Se on todellakin viihdyttänyt ja ahdistanut minua ihan tasapuoliseti. Mutta etusormen rystynen on kipeytynyt ikävästi. Kun se saa kylmää, kipu lähtee.

Polvileikkauksen jälkihoito.
Toisessa kädessä kylmälaitteen hoitopää ja toisessa lämpömittari.
Kylmää rystyselle pienellä hoitopäällä.

Osteopaatti tuli kotiin – kiitos Sami!

Kun makaa päivät pitkät, somettaa ja käyttää läppäriä sylissään sohvalla maatessa, on niska ja hartiat aika kovilla. Ja kun kävelee toinen jalka piikkisuorana, on lantio ja koko kehon järjestelmä vinossa ja se kanittaa ja jumittaa.

Olen käynyt viimeiset vuodet Sami Ruotsin käsittelyssä, osteopaattisissa hoidoissa ja sen etuja ja ihanuutta en voi liikaa ylistää. Käsittely tuntuu pehmeältä ja lempeältä, mutta sen vaikutukset ovat syvät ja tehokkaat. Hoito on kokonaisvaltaista ja se vaikuttaa minuun kokonaisuutena. Koska matkaaminen yhtään mihinkään, on ollut äärimmäisen vaikeaa Sami tuli kotiimme tekemään hoidot. En tiedä kuinka kierossa kulkisinkaan nyt, jos hän ei olisi oikonut kehoani.

Missä nyt mennään?

Jalassa on ortoosi, jonka varmaan saan pois ensi torstaina. Ortoosi on tuki, joka pitää jalan piikkisuorana. En ole saanut taivuttaa polvea, kuin kontrolloidusti, kun olen tehnyt annettuja harjoitteita kolme kertaa päivässä. Ja voin sanoa, etten koskaan elämässäni ole ollut yhtä motivoitunut liikunnallisissa kotitehtävissä. En ole tiennyt edes mitä motivaatio tarkoittaa. En ole koskaan halunnut mitään yhtä intohimoisesti, kuin saada jalan kuntoon mahdollisimman hallitusti ja hyvin.

Polvileikkauksen jälkihoito.
Olen jo ollut pitemmillä kävelyillä. Kotona en käytä enää kyynärsauvoja mutta ulkona käytän yhtä sauvaa siltä varalta että horjahdan. Se pitää myös ihmiset vähän syrjemmällä, antaa tilaa olla epävarma.

Se onkin mielenkiintoinen juttu. Motivaatio. Se ei ole koskaan ajanut minua mihinkään. Okei, kun nyt keväällä aloin systemaattisesti lenkkeillä joka päivä, halusin taittaa matkan joka kerran nopeammin. Mutta se on pieni ärsyke vain, verrattuna motivaatioon. Fustratreeneissä motivaatiota on kyllä ollut, mutta se ei ollut syvältä kumpuavaa tahtoa, vaan jotakin muuta, jolle minulla ei ole nimeä. Olen ollut motivoitunut treenatessa ja halunnut tehdä kaikki liikkeet super hyvin. Onko se motivaatioita? En tiedä.

Positiivinen asenne ja rakkaus on parhaat parantajat

Voisi ajatella, että pää on ollut lujilla tämän jutun kanssa. Että olisi ottanut päähän aivan hulluna, kun piti sattua tällainen tapaturma. Ja ottikin sillä hetkellä, kun makasin maassa, keskellä katua ja tajusin, että nyt kävi kyllä jotain, mistä ei toivu hetkessä. Pelkäsin ja olin paniikissa. Mutta kun kahden seuraan päivän aikana tulevaisuuden kuva selvisi, rauhoituin. Pääsin tarvittavaan leikkaukseen jo kolmantena päivänä kaatumisen jälkeen ja ymmärsin että pystyisin tekemään kesäksi sovitut rakkaat ja minulle tärkeät työt.

Polvileikkauksen jälkihoito.
Lapsenlapset kävivät kylässä – se parantaa mistä vaan!

Syitä turhautumiseen olisi riittänyt En voi ajaa autoa, enkä edes mahdu henkilöautoon koska jalka on suorana. Ensimmäiset viikot olin tyystin kotona, sitten tein yhden vierailun lapsenlapsia katsomaan ja kävin viikoittain fysioterapeutin luona. Kotimatkalla pysähdyimme syömään lounasta ravintolassa, mikä oli huippua. Matkalla katsoin auton ikkunasta kukkivia nurmia ja ihmisiä, kuin ihanaa unta. (Mahdun tilataksiin ja matkailuautoon)

Itseänikin jotenkin hämmentää, etten ole ollut ihan paskana tapahtuneesta. Yksi syy on varmasti se, ettei minulla ole kipuja ollenkaan. Kipu tekee ihmisen kärsimättömäksi ja vihaiseksi. Epätoivoiseksi. Toinen syy on se käsittämättömän suuri huolenpidon ja rakkauden määrä, jota olen saanut kokea koko tämän ajan.

Rakkaus parantaa

Jotkut viestittivät, että ehkä minun on aika pysähtyä, mutta tiesin ettei se ole niin. Olen energinen ja tekevä, mutta osaan myös laiskotella enkä ole tänä korona-aikana mitenkään riehunut yli äyräiden. Jos jotain tarkoitusta haluaa tälle äksidentille hakea, niin tällä hetkellä näen, että on hyvä huomata olevansa syvästi rakastettu. Sen olen saanut huomata aivan erityisellä tavalla. Se on ihmeellistä.

Kun nyt kirjoittan tätä, olen ensi kertaa turhautunut. Maanantaina alkavat työt ja haluaisin laittaa kuvausvaatteet rekkeihin ja silittää kaiken. Viedä ja tuoda tavaroita huoneesta toiseen ja ajaa kaupunkiin hoitamaan asioita.

Kaikenlaista jäi kesken, kun pysäys tuli yllätyksenä. Haluaisin hoitaa asiat loppuun. En voi. Enkä halua kiusata ihmisiä pyytämällä apua asioissa, jotka voivat odottaa. Mutta se kyllä vähän syö minua. Seisovat keskeneräisyydet. Ja jos luetteloa haluaa jatkaa, niin puutarha on aivan rempallaan ja tulee olemaan sitä, sillä kun työt maanantaina alkavat, ne vievät koko kesän ja meidän työpäivät eivät ole sitä sorttia, että illalla ehtisi kitkeä ja rajata kukkapenkkejä, siirtää ja istuttaa kasveja.  

Mutta täällä ollaan edelleen ja kirjoituset jatkuvat ja tahti tihenee, kun on muutakin kirjoitettavaa, kuin se kuinka paljon polvi treenatessa koukistuu (n. 55°) Ja että harjoittelin pihalla ylämäen kävelyä, joka onkin hassusti vaikeaa, kun polvea ei voi koukistaa.

 Seuraava päämääräni on saada reisilihakset vahvoiksi. En tiedä mitä se vaatii, mutta oli se mitä hyvänsä, sen teen. On kivaa päästä sykkeeseen täältä olohuoneesta. Saada inspiraatiota ja nähdä ihmisiä.

Ihanaa päivää kaikille – pysykää pystyssä!

Blogia saa mielellään jakaa.

Hanna

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi