Puolukan ja piparkakun makuinen kahvikakku

Tämä jouluinen puolukan ja piparkakun makuinen kahvikakku on mehevä ja kaunis. Se on ihana joulunajan herkku, joka on helppoa leipoa. Oman, vähän kinuskisen säväyksen kakulle antaa ruskistettu voi. Ei siis vain anneta voin sulaa, vaan annetaan sen paahtua niin että sieraimiin nousee ihana pähkinäinen aromi.

Käytiin ihanaa sydämen muotoista kakkuvuokaa, joka on paksu. Paistoaika on sen mukaan, joten muista testailla kypsyyttä jo 40 tai jopa 35 minuutin kohdalla, ettet vain paista kakkua kuivaksi.

Puolukkapiparkakku

Puolukan ja piparkakun makuinen kahvikakku

Uuni 175°C paistoaika n. 45 min vuoasta ja uunista riippuen

Tarvitset 2 litran kakkuvuoan.

Puolukkapiparkakku

180 g voita

3 munaa

270 g (3 dl) sokeria

250 g (4dl) jauhoja

1 rkl kanelia

1 rkl inkivääriä

1 tl jauhettua neilikkaa

1 tl ruokasoodaa

1,5 dl piimää tai kermaviiliä

1,5 dl (180g) puolukkahilloa

1 dl pakastettuja puolukoita

Tee näin

Ruskista voi ja jätä jäähtymään.

Sekoita yhteen vehnäjauhot, kaneli, inkivääri, neilikka, ja ruokasooda ja laita sivuun odottamaan.

Vatkaa sokeri ja munat hyväksi vaaleaksi vaahdoksi.

Lisää muna-sokeriseokseen jauhoseos ja sitten piimä tai kermaviili, puolukkahillo ja ruskistettu jäähtynyt voi. Sekoita varovasti ja lisää vielä pakastetut puolukat taikinaan viimeisenä.

Paista kakkua uunin alimmalla tasolla n. 40-45 vuoasta ja uunista riippuen. Tarkista kypsyys puutikulla.

Kuorrutus

1 munavalkuainen

3-4 dl tomusokeria

1-2 tl sitruunanmehua

puolukoita, paahdettuja mantelilastuja, rosmariininoksia, kanelitankoja ja tomusokeria.

Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja lisää tomusokeri. Vatkaa huolellisesti, kunnes seos on tasaista ja sopivan paksua. Laita seos pursotinpussiin ja pursota sokeriseos kakun päälle. Koristele puolukoilla, mantelilastuilla, rosmariinilla, kanelitangoilla ja tomusokerilla

Rakkaudella ja lämpimillä jouluisilla ajatuksilla,

🎄

Hanna

Blogia saa mielellään jakaa, ei tarvitse kysyä erikseen

❤️

Parhaat vinkit Tukholman ja Viron jouluihin sekä laivojen joulupöytiin

Matka saatu/PR-matka Viking Line, Tallink ja

Sunnuntaina puoli seitsemältä hyppäsin tilausbussiin IKEAn pysäkiltä ja aloitin matkan kohti Turun satamaa ja Viking Gracea. Matka oli kolmen laivayhtiön Viking Linen, Tallink Siljan ja Eckerö Linen, yhteinen PR-matka. (Musta on niin hienoa, että he tekevät tällaista yhteistyötä!) Reitti oli Turku-Tukholma Tukholma-Tallinna Tallinna-Helsinki ja jokainen legi seilattiin eri yhtiön laivalla ja maisteltiin kyseisen laivan tämän vuoden joulu-buffet. Edessä siis odottivat Parhaat vinkit Tukholman ja Viron jouluihin!

Kuva: Elina Simonen

Vikingillä Tukholmaan

Viking Gracella menimme suoraan ihanaan joulun noutopöytään. Teemana heillä on pohjoismainen joulu ja niinpä pöydästä löytyvät kaikki mitä kuvitella saattaa aina lipeäkalasta lähtien. (Mä muuten kyllä tykkään siitä!) Kaikkiaan tarjolla on n. 120 lajia. Minusta parasta pöydässä on pienet annokset omissa kulhoissaan, jotka hiukan ehkäisevät mahdollista ähkyä ja varmasti vähentävät hävikkiä. Jälkiruoka tarjoillaan pöytiin, mutta herkkubuffa on myös paikoillaan ja lisäksi valtava karkkibuffa, joka on oikea karkkitaivas.

Kuva: Elina Simonen
Karkki buffet Kuva:Elina Simonen

Vikingin hytti oli ihana. Suuri ikkuna ja suuri sänky. Nukuin makeasti laineilla hyvässä sängyssä ja aamulla katselin valkenevaa päivää ja saariston tuikkivia valoja. Teki heti mieli tulla uudelleen perheen ja lastenlasten kanssa.

Viking Gracen hytti – niin tilava ja mukava

Päivä Tukholmassa

Aamulla tutustuimme hämmästyttävään Downtown Camper by Scandic hotelliin. Hotellissa oli tosi kiva ja rento sisustus, jossa oli käytetty paljon puuta. Mutta parasta oli hotellin vapaa-ajan viettoon tarjoamat mahdollisuudet. Vastaanotosta voi lainata polkupyöriä, rullalautoja ja kajakkeja, Asiakkaat voivat myös osallistua joogatunneille ja mennä ohjatulle juoksulenkille ja kaikki tämä on ilmaista (paitsi kajakkien laina) ja näihin aktiviteetteihin voivat osallistua myös ihmiset, jotka eivät asu hotellissa. Mahtavaa!

Downtown Camper by Scandic Ja katossa kesää odottavat kajakit sekä toivomuskuusi, jossa oli asikkaiden toiveita. Mä toivoin, että ne kaikki toteutuisi
Tukholman jouluvalot Kuva: Elina Simonen

Vanhan kaupungin joulutori on tietenkin joulun aikaan aivan must ja vanhakaupunki on muutenkin suloinen.

Vanhankaupungin joulutori
Vanhankaupungin pikkuliikkeet ovat kuin korurasioita

Joululounaan nautimme Gamla Orangeriet –ravintolassa, joka sijaitsee Bergius Botanic Gardenissa. Vanhaan kasvihuoneeseen tehty ravintola oli minusta hurmaava. Pelkästään visiitti sinne olisi riittänyt tekemään matkastani ihanan.

Gamla Orangerietissä meille tarjottiin perinteisiä ruotsalaisia jouluruokia koottuna valmiiksi lautaselle, sekä jumalaista jansonin kiusausta. Kaikki oli ihanaa ja herkullista ja makuisaa. Kuva: Elina Simonen
Tunnelma kasvihuoneessa oli shabby chic

ArkDes-arkkitehtimuseossa on piparkakkutalonäyttely. Kuka tahansa on saanut lähettää oman talonsa näyttelyyn, jossa on kolme sarjaa: alle 12-vuotiaat, yli 12 vuotiaat amatöörit sekä arkkitehdit ja leipurit. On ihmeellistä mitä kaikkea piparitaikinasta saa aikaan ja kuinka kaikki teokset pysyvät kasassa. Mielikuvituksen rikkaus on rajaton!

Svenskt Tenn on must kohde Tukholmassa ja kipitinkin sitten seuraavaksi ja siellä oli niin ihanaa ja kaunista, että alkoi sattua vatsaan. Oikeasti. Kauneus tekee mulle sellaisia asioita. Toivoisin näkeväni sitä tyyliä paljon myös suomalaisissa kodeissa. Kodikasta, persoonallista, lämmintä ja ripaus huumoria.

Svenkt Tenn sisustuskauppa on legendaarinen ja pelkkää hyvää makua.
rohkeaa ja kaunista

Tukholma – Tallinna

Illallisen söimme Tallinkin Baltic Queenin jouluisessa buffet pöydässä, jolla lähdimme seilaamaan Tukholmasta Tallinnaan.
Kuten huomata saattaa, nälkä ei päässyt yllättämään tällä reissulla. Mutta kaikkea ei tarvitse maistaa ja kaikkea mitä maistaa voi ottaa vain hiukkasen. Se on hyvä ohje jokaiseen buffet-vierailuun.

Tallinkin joulubuffa sisältää herkkuja suomalaisesta, ruotsalaisesta, virolaisesta sekä slaavilaisesta keittiöstä ja tarjolla on 140 sorttia, joista 40% on vegaanisia.

Ruotsalaiset pitävät punaisesta kinkusta ja suomalaiset harmaasuolatusta ja molempia oli tarjolla. Ruotsin piikkiin meni myös runsas sillivalikoima. Rakastan hapankaalia, joka kuuluu virolaiseen jouluun kuten myös verimakkara joka oli loistavaa.

Slaavilaisesta keittiöstä tulee sen parhaita herkkuja: kulibjaka eli lohipiirakkaa, marinoituja metsäsieniä, riistaterriiniä sekä suolakurkkuja.

Suomalaisesta joulusta mukana oli mm. porkkalaa (graavattua porkkanaa) savuporomoussea sekö käpykakku.

Katkaravut kuuluvat ruotsalaiseen joulupöytään. Kuva:Elina Simonen
Kuva Elina Simonen

Oma hytti kutsui minua aikaisin nukkumaan ja vasta vuoteessa huomasin, että minulla oli kova jano. Ja päässäni oli tämä ajatus, ettei hytin vettä voi juoda. Onneksi tarkistin asian Googlen avulla ja huomasin olevani totaalisen väärässä. Vesi on tavallista vesijohtovettä ja tankit ja putket ovat tiukan valvonnan alla. Join varmasti puolitoista litraa siltä istumalta. Jouluruuissa piisaa suolaa.

Ihanaa oli nukkua laivan keinuessa kohti Tallinnaa ja koko leveä sänky oli vain minua varten. Äksänä nukuin ja aamulla ostin joululahjoja laivan kaupasta. Siellä oli vaikka mitä.

Tallinna – ihana naapurimme

Noblesnerin alueen joulukuusi – niin ihana!

Aamupäivällä saavuimme Tallinnaan ja joulufiilikset jatkuivat. Menimme Noblesnerin alueelle ja siellä ensimmäiseksi jokaisen jouluttajan taivaaseen Shishiin. Olen käynyt siellä monta kertaa ja sehän on ihana. Sitä en ennen tiennyt, että varsinaisen myymälän takana on heidän outlet myymälänsä. Kannattaa tutustua!

Lounaan alkupalat saimme nauttia ravintola Kampaissa, jossa tahtipuikkoja heilutti tuttu mies. Kim Mikkola. Se maistelumenun, jonka söimme, oli niin hyvää, että itketti. Täydellistä, loistavaa – sellaista ruokaa kun saisi syödä aina. Oi että! Kampai on ihana ravintola. Ehdoton suositus!

thaibasilikakeitto joka oli niin hyvää että järki oli lähetä. Kiitos Kim Mikkola!
Michelin kokki Kim Mikkola

Lounaan pääruuan söimme saman rakennuksen toisessa päässä Lore Bistrossa. Suussa sulava ateria, jonka kruunasi jälkiruoka, joka saattoi olla paras mitä ikinä olen syönyt. Menkää ja kokekaa Lore Bistro! Valitettavasti jälkiruoasta ei ole kuvaa, kun lusikka meni suuhun se jatkoi matkaansa nopeasti takasin lautaselle ja jälleen suuhun!

Lore Bitron virolainen jouluruoka uudella tavalla.

Huilu soi kirkossa

En ole ennen tiennyt, että Tallinnassa on suomalainen seurakunta, joka pitää jumalanpalvelukset ruotsalaisessa Pyhän Mikaelin kirkossa. Kirkko on keskellä vanhaa kaupunkia Rüütli-kadulla. Ulkoapäin sitä kirkoksi huomaa, koska siinä ei ole tornia ja se onkin entinen luostari (v.1249) sairaala, neuvostoliittolaisten jummppasali (josta syystä, kun siitä jälleen tuli kirkko, oli tehtävä mittava remontti hajun takia. Hien haju oli imeytynyt seiniin tiukasti.) Kirkko restauroitiin v 2002 ja vihittiin uudelleen kirkoksi. Tila on äärimmäisen kaunis ja ihanaksi visiittimme teki huilisti Marianne Sihvonen, joka soitti upeasti yhden rakkaimmista joululauluistani Oi jouluyö. Kirkon historiasta meille kertoi  suomalaisen seurakunnan kirkkoherraa Tomi Kallanne. 

Kuva: Elina Simonen
Kuva: Elina Simonen

Tallinnan joulutori

Voi Tallinnan joulutori – olet ihana! Tunnelma vanhassa kaupungissa on lahjomaton. Ja joulutori on sen ehdoton kruunu. Tykkään sen valikoimasta. Myynnissä on aitoja juttuja Virosta. Tarjolla on syötäviä lahjoja, koristeita ja käsitöitä ja monet lahjat olen sieltä pukinkonttiin vuosien varrella ostanut. Joulumusiikki soi, glögi tuoksuu ja karuselli pyörii valoineen. Täydellinen idylli, josta saa sydämeen oikean joulutunnelman.

Kuva: Elina Simonen

Pullaa – pehmeää kuin pilvi!

Kun menet Tallinnaan muista käydä syömässä pullaa Pulla Bakeryssä. Tytär leipoo pullat ja äiti hoitaa salin puolen. Osoite on Voorimeehe 7 vanhassa kaupungissa.

oi näitä pullia!

Kotimatkalle ja suomalaiseen juhlapöytään

Eckerö Linen M/S Finlandian joulupöytä on hyvin suomalainen. Parasta buffassa minusta on alkuruokien graavilohi, joka on super fressiä. Syön mielelläni myös mätiä, joka sekin oli raikasta ja ihanaa.

Kalat ja mäti on monen suosikkeja – minun myös
Kinkku taitaa silti olla joulupöydän kuningas!

Tuliaisiksi M/S Finlandialta kannattaa ostaa jouluviinit. Ne löytyvät parhaiten Vuoden viinit –hyllystä tax freestä. Minä ostan laivalta aina kosmetikkaa itselleni ja lahjaksi – niin nytkin.

Kiitos upeasta Itämeren Joulu -matkasta ja sen hienosta ohjelmasta Viking Line, Tallink ja Eckerö Line sekä Visit Stockholm, Visit Tallinna ja Visit Estonia.

Blogia saa mielelään jakaa – eitarvitse kysyä erikseen ❤️

Hanna

Haluatko tehdä jotain merkityksellistä?

Kaupallinen yhteistyö Suomen World Vision. Mulla on sellainen tunne, että monet meistä haluaisivat mielellään tehdä jotain merkityksellistä. Jotain sellaista, jolla olisi kauaskantoisia vaikutuksia ja josta voisi olla ylpeä siihen tapaan, että hei – mä tein tän asian ja se on loistava juttu ja siitä hyötyy tai saa iloa moni ihminen. Tein sen koska voin ja koska se on oikein.

Mutta mitä sitten voisi tehdä? Kun ei ole miljoonaa eikä aikaakaan? Ja kaikki puolustelut tuntuvat vajavaisilta ja niin noloilta, ettei niitä edes kehtaa ääneen sanoa.

Minä tiedän mitä voi tehdä

Minä tiedän mitä voi tehdä. Voi ryhtyä World Vision kummiksi. Se on aito tapa auttaa ja todella saada aikaan hyvää. Kummiksi ryhtymisellä auttaa näkyvien ja tuntuvien muutoksien aikaan saamisessa. Kummi vaikuttaa, ei vain yhden lapsen, vaan kokonaisen kylän elämään kaukana täältä, jossa meillä asiat ovat niin paljon, paljon paremmin. Ja panos on hyvin pieni, vain euro päivässä.

Yhden euron merkitys päivässä täällä on todella vähäinen, kun vertaa sitä siihen mikä merkitys sillä on kummilapsen elämään siellä missä lasten asema on todella turvaton, jossa lapset menevät nukkumaan nälkäisinä ja siellä jossa puhdasta vettä on vaikeaa saada. Puhdas vesi on meille itsestäänselvyys täällä tuhansien järvien maassa, jossa aikuinen kuluttaa keskimäärin 120 litraa vettä päivässä.

Ruandassa pieni 8 vuotias tyttö tekee kaksi vedenhakumatkaa päivässä. Kaivo on alhaalla laaksossa muutaman kilometrin päässä ja sinne hän kipittää tyhjän kanisterin kanssa reippaasti. Matka kotiin veden kanssa kestää kauemmin. Tyttö kantaa päänsä päällä 10 litran vesikanisteria ja vuorenrinne on jyrkkä. Mutta perhe on onnekas, koska niinkin läheltä saa puhdasta vettä. Niin erilaiset ovat meidän maailmamme.

Meidän näkökulmastamme katsottuna todella pienellä rahalla kokonainen perhe saisi syödäkseen vuoden ajan joka päivä. World Vision kummimaksu on minimissään 30€/kk mutta halutessaan sen voi säätää myös suuremmaksikin. Tämä on yksi syy miksi olemme World Vision kummeja. Tiedämme kummeina, että lapsi saa riittävästi monipuolista ruokaa – se tuntuu valtavan tärkeältä asialta.

Anna lapsen valita

Ihana tapa ryhtyä kummiksi on Anna lapsen valita –vaihtoehto. Siinä kummeiksi haluavien kuvat toimitetaan Keniaan World Visionin kautta, ja lapset saavat itse valita kenen kummilapseksi haluavat. Seuraava Anna lapsen valita –kummitilaisuus järjestetään 5.-9.12. Ngoswetissa Keniassa, ja tiedon omasta kummilapsesta saa 12.12. alkaen.

En tiedä mikä on hienompaa kuin pienempien auttaminen ja lasten suojeleminen. Minun kummilapseni nimi on Sharon ja hän asuu Keniassa. Hänen kylässään ongelmana on puhtaan veden puute. Lahjoitukseni auttaa hanketta, jossa pyritään saamaan toimivia vesipisteitä koko alueelle.

Koska vettä ei ole monen lapsen koulutie keskeytyy, koska aika menee veden noutamiseen. Koulujen taso on myös heikko ja kummien tuella koetetaan saada pätevämpiä opettajia ja panostaa hyvään opetusmateriaaliin.

Kummi voi lahjoittaa kerran vuoden suuremman summan joka menee suoraan kummilapsen perheelle. Paikalliset World Visionin työntekijät miettivät mikä auttaisi perhettä parhaiten. Seuraava askel omassa kummiudessani on kysyä, mitä voin tehdä Sharonin perheen hyväksi ja se on joululahjani heille. Siihen minua innoitti tämä oheinen video. Suosittelen ottamaan nenäliinat valmiiksi käsille.

Tee hyvä teko – Ryhdy kumiksi. Tee jotain merkityksellistä. Luo mahdollisuuksia ja turvaa sinne, missä sitä tarvitaan.

Blogia saa mielellään jakaa, ei tarvitse kysyä erikseen ❤️

Hanna

Kuvat: Jari Mutikainen

Hannan mehevä omenakakku

Omena-aika on täällä ja Hannan mehevä omenakakku! Ja samalla myös omenakakut ja piiraat. Tämä kakku on mehukas herkku, jonka kanssa voi hyvin nauttia vaniljakastiketta, mutta se ei ole pakollinen lisä.

mehevä omenakakku.
mehevä omenakakku.

Hannan mehevä omenakakku

Uuni 180°C paistoaika n. 30 min

Tarvitset suorakaiteen muotoisen vuoan jonka koko on noin 33 cm x 26 cm 

Omenat

1 litra n. 1,5 cm omenakuutioita eli 3-5 omenaa koosta riippuen
3 rkl sitruunan mehua

Taikina

2 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
100 g voita (huoneen lämpöistä)
200 g Philadelphia tuorejuustoa (huoneen lämpöistä)
2 isoa kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
¼ tl suolaa

Rapea päällys

2,5 dl fariinisokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
100g voita

Säädä uuni 180 asteeseen. Laita vuokaan leivinpaperi.
Kuori ja kuutioi omenat puolentoista sentin paloiksi. Laita kuutioit kulhoon ja purista päälle sitruunanmehua, etteivät omenat tummene. Sitruuna tuo myös hyvää makua kakkuun.

Laita vatkauskulhoon sokeri, vaniljasokeri, voi ja tuorejuusto ja vatkaa sähkövatkaimella tai yleiskoneessa kunnes seos on kuohkeaa ja vaaleaa. Lisää munat yksi kerrallaan seokseen edelleen voimakkaasti vatkaten.
Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola ja lisää seos pienissä erissä taikinaan. Voit sekoittaa ne taikinaan sähkövatkaimella, mutta vatkaa vain sen verran, että saat taikina juuri ja sekaisin.
Lisää sitten joukkoon omenan palat hyvin lastalla tai puuhaarukalla sekoittaen. Levitä taikina vuokaan leivinpaperin päälle


Tee muruseos


Mittaa kulhoon fariinisokeri, kaneli ja vehnäjauhot. Sekoita. Lisää joukkoon kuutioitu voi ja nypi se sormilla murumaiseksi seokseksi. Levitä seos vuokaan omenataikinan päälle.
Paista uunin keskiosassa 180 asteessa n. 30 minuuttia.
Anna jäähtyä ja nosta leivinpaperin avulla kakku vuoasta. Leikkaa jäähtynyt kakku paloiksi ja nauti hyvässä seurassa hyvällä mielellä!

Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse kysyä erikseen 🙂

Hanna

Hyvä teko maistuu hyvältä – kotijuustoa ja piirakoita

Kaupallinen yhteistyö Vaasan & Lantmännen. Koko meidän perhe rakastaa karjiksia, kuten me riisipiirakoita ja karjalanpiirakoita kutsutaan. Kun lapseni olivat pieniä, heille ei maistunut puuro millään ilveellä. Ratkaisin silloin asian riisipiirakoilla. Riisipiirakka, on puuroa paketissa. Ja ne maistuivat aina. Eli ongelma ratkaistu.Nyt tilanne on hiukan sama, kun lapsenlapset tulevat kylään. Tarjolla on ihan aina riisipiirakoita. Tällä kertaa kertaa tarjolla kotijuustoa ja piirakoita sekä pullia. Kotijuustoa on tosi kivaa helppoa tehdä.

Kun naperot viimeksi tulivat meille, päätin yllättää paitsi karjiksilla, niin myös pöydällä, johon voi piirtää. Päällystin meidän ruokapöydän piirustuspaperilla, jonka toinen puoli on kevyesti tarttuvaa niin että paperi pysyy napakasi paikoillaan, mutta ei jätä pöytään jälkiä.

kotijuustoa ja piirakoita.

Ihanat riisipiirakat ostan aina valmiina ja mun valinta on tietenkin Vaasan riisipiirakat, koska osa niiden tuotosta ohjataan Roosa nauha -keräykseen, jolla tuetaan suomalaista syöpätutkimusta. Ja Vaasan piirakat on todella hyviä, vastapaistettuja, keskeltä meheviä ja reunat juuri kivasti vähän rapeita.

Laitoin tarjolle myös Vaasan Roosa nauha -pullia, koska olihan jälkiruokaakin oltava tarjolla ja suloinen pehmeä kanelikierrepulla maistuu aina. Hyvä teko maistuu hyvältä. Mun mielestä on hienoa, että yritykset lahjoittavat osan myynnistä keräykseen. Se on kuluttajillekin helppo ja kiva tapa kerryttää keräyspottia. Ja jos kaupassa ollessani voin valita kahden tuotteen välillä, niin tietysti valitsen sen, jolla voin samalla tehdä hyvää ja josta on iloa muuallakin, kuin omassa kahvipöydässä.

kotijuustoa ja piirakoita.

kotijuustoa ja piirakoita

Piirakoiden päälle valmistin munavoita ja ihanan, perinteisen piimäjuuston, jota myös kotijuustoksi kutsutaan. Sen valmistus oli helppoa ja tosi kivaa. Ja onhan se yhtä vanha perinneherkku kuin piirakatkin. On jotenkin hienoa tehdä juustoa itse ja sitten opettaa se lapsillekin. Perinteet säilyvät ja menevät eteenpäin.

kotijuustoa ja piirakoita.
kotijuustoa ja piirakoita.

Tässä juuston ohje – kannattaa tehdä!

Kotijuusto

Aloita juuston valmistus nostamalla jo edellisenä iltana kanamunat ja piimä huoneenlämpöön.

1 rkl voita

1dl vettä

3 litraa täysmaitoa (laktoositon käy, mutta UHT-maito ei)

1 litra huoneenlämpöistä piimää (tavallista piimää, ei sellaista johon on lisätty maitohappobakteereita tms)

4 huoneenlämpöistä kanamunaa

2 tl suolaa

1tl sokeria

Kuorrutukseen 1 munankeltuainen

Laita 10 litran kattilan pohjalle 1 rkl voita ja 1 dl vettä. Kiehauta vesi ja voi, jotta kattilaan tulee rasvakalvo eikä maito pala pohjaan.

Lisää vesi-rasvaseokseen 3 litraa täysmaitoa. Kuumenna maito kiehumapisteeseen.

Sillä aikaa, kun maito kuumenee, riko neljä kananmunaa kulhoon ja sekoita niiden rakenne rikki. Lisää litra piimää ja sekoita. Piimän ja munien pitää olla huoneenlämpöisiä.

Kun maito on kiehumispisteessä sekoita varovasti muna-piimäseos sen joukkoon. Sammuta levy. Anna seoksen tekeytyä n. 10 minuuttia, jotta juustomassa alkaa muodostua.

Kerää juustomassa siivilällä tai reikäkauhalla kulhoon ja mausta sekoittamalla joukkoon 2 tl suolaa yksi 1 tl sokeria.

(juuston voi myös maustaa esimerkiksi pestolla, yrttisilpulla, kuminalla tai valkosipulilla)

Kaada juustomassa sideharsolla vuorattuun juustomuottiin tai siivilään ja tasoita pinta. Laita päälle kevyt paino ja anna valua kylmässä seuraavaan päivään.

Juusto on nyt valmis mutta voit vielä paistaa siihen kauniin pinnan, jos haluat.

Kumoa juusto uunin kestävälle vadille, voitele se keltuaisella ja paista juustoa n. 10 minuuttia 250 asteen uunissa ylätasolla.

Heran voit käyttää sämpylä- tai leipätaikinaan ja sen voi myös pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Herkullisia hetkiä – hyvä teko maistuu hyvältä!

Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse kysy erikseen.

Hanna

💗

60 kauneinta kotia ja mökkiä – Suomen kaunein koti

Kesä on mennyt Suomen kaunein koti ja -mökki ohjelmien kuvauksissa. On ollut ihanaa matkustaa ympäri Suomea ja käydä tutustumassa niin monenlaisiin, kauniisiin, persoonallisiin ja kovin erilaisiin koteihin ja lomakoteihin. Voidaan sanoa että olen nähnyt tänä kesänä 60 kauneinta kotia ja mökkiä. Muuta kesään ei juuri ole mahtunutkaan. Päivät on kuluneet lennossa. Yhden kodin ja mökin kuvaamiseen menee yksi päivä ja kun jaksossa niitä esitellään kolme kerrallaan, niin kuvauspäiviä kertyy peräti 60. Lisäksi tulee muutama ohjelman kokonaisuuteen liittyvä kuvauspäivä ja ekstrajaksojen kuvaukset.

Suomen kaunein koti.
Asu ja kengät Annkai

Kaiken kaikkiaan tarvitsen siihen 68 eri asukokonaisuutta. Se on valtava määrä kauniita pukuja. Kotona sitten viihdynkin verkkareissa ja kodin ulkopuolella suosikkiasu on isot rikkirevityt farkut, valkoinen T-paita ja iso villapusero, joka ei oikein ole enää salonkikelpoinen, mutta rakas se on!

Ajattelen ohjelmasta, että se on hyvän mielen proggis ja samaa mietin arvostellessani koteja. Mulle merkitsee paljon se, millainen tunnelma seinien sisäpuolella on, koska se kertoo minulle jotakin siitä, millaista kodissa tai mökissä on elää sen käyttäjän kannalta. Jos kaikki olisi tehty samojen kriteerien ohjatessa, olisi meillä aika yksitotista meininkiä. Omat persoonalliset ratkaisut ja out of the box –ajattelu on tärkeää. Monesti joudutaan tekemään kaikenlaisia kompromisseja ja haluan katsoa niitä mielenkiinnolla, enkä aina siltä kannalta voisiko asiat tehdä jotenkin paremmin. Koska lopulta kaiken voisi aina tehdä paremmin. On mahtavaa nähdä, millaisia ideoita ihmisillä on, ja on myös erittäin kiinnostavaa koettaa sukeltaa siihen ajatusmaailmaan ja visuaalisuuteen, joka erilaisista kodeista löytyy. Kauneus on lopulta täysin subjektiivinen kokemus, vaikka onkin paljon asioita, jotka määrittelevät hyvää ja huonoa makua. Kannattaa kuitenkin muistaa välillä, vaikka Salvador Dalin taidetta. Ei se kaikki kaunista ole, vaikka taitavaa ja kiehtovaa juuri siksi onkin.

Suomen kaunein koti.
Asu Cuosi

Ohjelmat ovat pyörineet nyt kanavalla jo muutaman viikon ja ohjelmapalautettakin tulee kiitettävästi. On kyllä ihanaa, kun ihmiset pysäyttävät kadulla ja kiittävät kivasta ohjelmasta. Siitä tulee aina kiva fiilis. Ja nimenomaan siitä kohtaamisesta. Että ihminen katsoo silmiin ja kertoo kuinka tykkää katsoa ohjelmaa. Kyllähän se palkitsee ja tuo sen tunteen, ettei turhaan töitään tee.

Tietenkin tulee myös kritiikkiä. Se kannattaa tutkia tarkkaan ja jos siinä on totuuden siemen, siitä kannattaa ottaa opikseen.

Tänä aikana kuitenkin se on kuitenkin harvemmin rakentavaa tai asiallista, vaan ne harvat kritiikit ovat usein puuta heinää ja kaikenkarvaista marinaa, joka tuntuu olevan ennemmin oman pahan olon purkamista, kuin mitään, mitä kannattaisi ottaa mitenkään vakavasti. Ei niitä kommentteja voi verrata esimerkiksi sellaiseen tilanteeseen, jossa joku jota olen pitänyt ystävänäni, hämmästyttää minut olemalla ilkeä. Random tyyppien marinat valuvat mulla kuin vesi hanhen selästä.

Suomen kaunein koti.
Asu Kaiko

Olisi kiva joskus tehdä tilastoa ohjelman teon luvuista kuten montako kertaa olen syönyt lounaan bensa-asemalla, montako irtoripsitupsua luomiini on liimattu, montako kertaa olen syönyt hotellissa niitä kirpeitä marjoja aamupuurossa jne. (ystävälliset katsojat ovat laskeneet montako kertaa ohjelmassa on sanottu, että joku on IHANAA. Lopputulos oli kuulemma ”paljon” ei siis eksaktia lukua, mikä vähän harmittaa. Siis niin ihana juttu tämä – koska kuinka ihanaa se on, että on ihanaa! Sehän on fantastista! Voisin myös laskea montako Novelle Plus Sinkki+E pulloa olen juonut. Tai montako kertaa olen vaihtanut repaleiset farkkuni esiintymisasuun ABC:n vessassa.

Mutta yhtä kaikki, ihanaa on ollut ja super tiimi on ollut ohjelmaa tekemässä, josta olen kiitollinen, muuten homma olisi käynyt raskaaksi.

Tässä linkki yhteen vanhaan kirjoitukseen ohjelman teosta.

Kuva: Mira Tiinanen

Pysytään kanavalla! Ja blogia saa mielellään jakaa, ei tarvitse kysyä erikseen 🙂

Rakkaudella

Hanna

Kantarellipiirakka – paras resepti

Kantarellipiirakka – paras resepti. Tämä piirakkaresepti toimii ihan kaikilla sienillä eikä ole väliä silläkään onko sienet vasta metsästä haettuja vai pakasteesta poimittuja. Sekä piirakan täytteessä että pohjassa on makua, kuten kunnon piiraassa tuleekin olla.

Kantarellipiirakka - paras resepti.

Sain tämän ohjeen aikanaan Saarenmaan naapuriltamme, kun olin ollut heillä illalla ja maistanut ehkä elämäni parasta sienipiirasta. Onneksi sain reseptin, sillä tämä on meidän perheen ykkössuosikki. Parempaaan en ole törmännyt missään!

Kantarellipiirakka – paras resepti

Pohja

100 g pehmeää voita

100 g porkkanaraastetta

1 dl jauhoja

1 dl kaurahiutaleita

½ tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

Täyte

200 g kantarelleja

3 pientä uuden sadon sipulia

1 rkl öljyä

1 dl maitoa

1 muna

1 valkosipulin kynsi raastettuna

2 dl juustoraastetta

½ tl suolaa

½ tl valkopippuria

½ tl rosmariinia

Tee taikina

Sekoita keskenään pehmeä voi ja porkkanaraaste. Sekoita keskenään vehnäjauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe ja suola. Yhdistä seokset ja muodosta niistä taikina. Levitä taikina voideltuun ja jauhotettuun piirakkavuokaan. Paista 225° 10 min

Tee täyte

Paista silputtua sipulia ja sieniä öljyssä pannulla kunnes sienien neste on haihtunut ja sipulit ovat pehmenneet.

Yhdistä kulhossa täyteen muut aineet ja lisää lopuksi sienisipuli-seos. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa noin 25 minuuttia

Maistuu sekä kylmänä että lämpimänä! Mums!

Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse kysyä erikseen. Jos leivot tämän olisi kivaa, jos postaisit kuvan instagramiin ja tägäisit siihen minut – on kivaa nähdä niitä kuvia!

Iloa leivontaan!

Hanna

Mall of Tripla on kuin kaupunki kaupungin sisällä

Kaupallinen yhteistyö Mall of Tripla
Mall of Tripla on kuin kaupunki kaupungin sisällä. Vietin ihanan kesäisen staycationin Mall of Triplan Sokos Hotel Triplassa ystäväni Mian kanssa. Me vietimme Triplassa kokonaisen vuorokauden. Se oli superkiva pikku loma. Tripla on kuin pieni kaupunki kaupungin sisällä – elämyskeskus, jossa on oikeasti enemmän tekemistä ja elämyksiä, kuin jossain pikkukaupungissa. 

Hello!


Meidän staycation alkoi tietenkin majoittumisella hotelliin. Huoneesta oli upeat näkymät yli Helsingin. Näkymää olisi voinut jäädä tuijottamaan, vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta meillä oli muita suunnitelmia. Downton Abbey elokuva Uusi aikakausi, meni BioRex Triplassa ja halusimme molemmat nähdä sen. Koska elokuva esitettiin juuri lounasaikaan, nautimme aivan loistavat tapakset ja tietty myös vähän karkkia leffaa katsoessamme.

Vuorokausi Triplassa – tässä olen just tullut ekaa kertaa Triplaan!
Mentiin Mian kanssa heti leffaan ja jippii! Siellä oli mahdollisuus syödä ihania tapaksia. Se oli hyvä juttu, koska leffa alkoi juuri lounasaikaan.


Elokuva oli ihana. Itkin ja nauroin ja ihailin Downton Abbeyn pukuloistoa. Elokuvien katsominen leffateatterissa on parasta, samaa fiilistä ei ikinä saa, kun katsoo elokuvia televisiosta, läppäristä puhumattakaan. Teatterissa siirtyy aina ihan toisiin maailmoihin hetkeksi – ai että, vieläkin sykähdyttää.


Oliko se elokuvan pukuloisto, joka sitten inspiroi vai mikä, mutta seuraavat pari tuntia kyllä vierähti iloisesti mekkoja ja hattuja sovitellessa ja matkaan tarttui useita hyviä ostoksia. Tykkäsin erityisesti vaateliikkeiden hyvästä palvelusta. Jäi tosi hyvä fiilis siitä. Sain myös hankittua tarvitsemaani kosmetiikkaa – tarkemmin sanottuna meikinpuhdistusaineita, sillä tämän kesän kuvauksissa meikki on kasvoilla joka päivä. Ostimme myös illaksi itsellemme hiukan hemmottelua kasvo- ja käsinaamioiden muodossa. Niistä oli paljon hupia.
Nauruterapia on aina paikallaan…!
Triplassa olisi voinut käydä kyllä myös kauneushoitolassa tai hieronnassa (joka olisi ollutkin ihanaa!) mutta en tajunnut varata aikaa ajoissa. Olisi ihanaa mennä yhdessä ystävän tai puolison kanssa aromaattiseen hierontaan, sen varaan kyllä seuraavalla kerralla. Ai että!

Ihanat mekot ja mun ihana kaveri Mia!
En ostanut tätä ja tietysti se jäi harmittamaan!
Mekon sijaan ostin kaksi hattua! aah kuinka ihanat!


Ravintolatarjonta hämmästytti
Ravintolatarjonta hämmästytti runsaudellaan. Triplassa on lähes 70 kahvilaa ja ravintolaa, joten jotta pystyisi antamaan ravintolasuositusten ranking listan, pitäisi Triplassa olla pari viikkoa. Tuntuu, että ruokaa on tarjolla maailman joka kolkan keittiöistä. Kuinka ihanaa!

Ravintoloita on eripuolilla Triplaa ja eri myös kerroksissa. Se on kiva juttu.
Fredde´s on viihtyisä ja hauskasti sisustettu
Skål ihanalle staycationille!
Kala-annos oli todella ihana. Grillatun kalan rapea nahka on herkkua.

Ravintoloita on ryhmissä ja yksittäin eripuolilla kauppakeskusta, joten meluisalta ja hallimaiselta tunnelmalta on vältytty. Suuremmatkin ravintolakokonaisuudet on saatu tuntumaan miellyttäviltä. Tunnelma on todellakin kuin omassa pienessä kaupungissa.
Meidän illallispaikaksemme valikoitui Fredde ́s – Food & Fire jossa nautimme ensin klassiset Dry Martinit ja söimme alkupalaksi samettisen pehmeää parsakeittioa ja pääruuaksi hiiligrillissä rapeakuoriseksi paistettua kirjolohta. Jälkiruokaa emme jaksaneet ajatellakaan ja muutenkin hotellihuoneen ylellinen vuode kutsui jo houkuttelevasti.


Sokos Hotel Tripla
Raikas skandinaaviseen tyyliin sisustettu huone viehätti. Ja erityisesti se, kuinka upea maisema oli saatu kertautumaan suuren peilin kautta. Peili toi myös huoneeseen paljon valoa ja antoi tunteen todella avarasta tilasta. Tosi kiva!
Kylpyhuoneessa oli Nordic Hotel Collection by Lumene -sarjan sampoo, hoitoaine, vartalosaippua ja –voide. Puhtaat tuoksut ja kotimaiset tuotteet, jotka valmistetaan vastuullisesti, ilahduttivat.

Hotellin aula on viihtyisä ja erityisen kivaa on se että seinillä on taidetta.
Hotellin huoneen maisema peilin kautta.
Tämä kuva on otettu maisemahissitä.

Ilta hämärtyy. ikkunasta näkyy mm. Linnanmäki.

Kaunis kesäilta oli läsnä huoneessa sen valtavan maisemaikkunan kautta emmekä huomanneet, kuinka aika riensi ja oli jo puoliyö, kun tajusimme sulkea pimennysverhot ja siirtyä unten maille.

Ostimme tietenkin kasvo- ja käsinaamiot
…jotka tietenkin käytimme heti!

Aamuvirkkuina heräsimme silti varhain ja olimme ensimmäisten joukossa upealla hotelliaamiaisella, jonka omiksi kohokohdikseni muodostuivat kolme puuroa. Tarjolla oli uuniohrapuuroa, ohrapuuroa ja mustikkatuorepuuroa. Otin niitä ensin vain pienet lusikalliset, mutta pakko oli hakea lisää, niin hyviä olivat. Mia ilahtui savustetuista särjistä sekä hyvästä gluteenittomasta tarjonnasta, johon kuului myös mustikkatuorepuuro ja karjanpiirakat. Aamiaisella oli myös huomattavan hyvä palvelu.

Aamiaisen puurot – parhaita ikinä!


Musiikkimuseo Fame
En tiedä onko muissa kauppakeskuksissa museoita, mutta Triplassa on. (Aika kiva juttu muuten, jos joutuu odottelemaan junaa tai vaikka lentoa Triplassa.) Musiikkimuseo Fame (linkki) on viihdyttävä ja kiinnostava seikkailu suomalaisen musiikin maailmaan. Olisi siellä saanut testata karaokeakin, mutta en ryhtynyt laulamaan.

Fameen astellaan tietenkin punaista mattoa pitkin!
Dingo! Tietenkin!


Juuri nyt siellä on perusnäyttelyn lisäksi Lauluni, leikkini –lastenmusiikinäyttely, joka esittelee suomalaista lastenmusiikkia, kivalla lapsille sopivalla tavalla.
Sokos Hotelli Triplan vieraat saavat lipusta 20% :n alennuksen.


Mitkä fiilikset jäi
Tripla on minusta tosi viihtyisä paikka. Kulkeminen on helppoa ja tila on suunniteltu ilmavaksi ja avaraksi. Yhdellä silmäyksellä näkee kauas ja kaikkialle on helppoa löytää. Helppokulkuisuus on miellyttävää. Tripla on korkea ja korkealla, sieltä avautuvia upeita näkymiä on hyödynnetty hyvin. Esimerkiksi elokuvateatterin loungesta on hienot näkymät junaradalle. Kaupungin
liikenteen katsominen korkealta on minusta kiehtovaa.

ihan puhdas auto!
Valoisissa avarissa tiloissa on helppoa miellyttävää liikkua.


Triplaan on helppo tulla, raitiovaunulla, bussilla, lähi- ja kaukojunilla, pyörällä ja tietenkin omalla autolla. Minä tulin omalla autollani, jonka jätin vierailun ajaksi sisäpuhdistukseen ja vahaukseen Triplan parkkihallin. Sieltä pääsi ihanasti hissillä suoraan hotelliin. Ja lähtiessä allani oli siis putipuhdas auto inside out, mikä oli ihan luksusta. Iloinen yllätys oli parkkipaikat 3400 polkupyörälle ja sähköpyörien latauspisteet. Tämä on todellakin nykyaikaa! Triplassa on myös mahdollista huoltaa pestä pyörä ja siellä on Suomen ensimmäinen pyörähotelli.
Jäsenmaksulla saa käyttöön palvelun, jolla voi jättää pyörän turvalliseen säilytykseen ja käydä suihkussa.


Viisi hyvää Triplassa
Tripla on rakennettu ympäristöystävällisesti. Rakennus kuluttaa 40 %
vähemmän vettä kuin muut uudisrakennukset
Hyvä tunnelma
Triplassa on helppo suunnistaa.
Sähköautoille on 300 latauspistettä.
Tripla ei ole pelkästään kauppakeskus, 40 % Triplan palveluista on muuta kuin
kauppaa.


Olen valmis koska vaan uuteen staycationiin Triplassa. Meillä oli kivaa ja monta kivaa juttua jäi vielä kokematta. Lämmin suositus pikku lomaan tai visiittiin siellä.

Lämmöllä,

Hanna

#Swedengate – Tarjoatko ruokaa lapsesi kavereille?

Somepalvelu Redditissä nousi esiin keskustelu, jossa joku muisteli olleensa lapsena leikkimässä ruotsalaisen kaverinsa luona ja ruoka-ajan koittaessa, hänet oli jätetty itsekseen odottelemaan siksi aikaa, kun kaverin perhe söi.

Ilmiö paisui mittavaksi keskusteluksi, josta uutisoi myös mm. The Guardian.

Itse olen seurannut Nata Salmelan avaamaa keskustelua aiheesta ja aihe on minulle läheinen, olenhan kolmen (nyt jo aikuisen) lapsen äiti.

Omassa lapsuudessani meille ei koskaan saanut tulla kavereita yöksi. Se oli ihan älyttömän tyhmää. Ja koska se oli tyhmää, muutin käytännön omien lasteni kohdalla ja välillä tuolla yläkerrassa nukkuikin yhden kesäleirin verran kavereita. Se oli ihanaa. Koetin tehdä näistä vierailuista seikkailuita kaikenlaisella pienellä ekstralla. Nautin siitä. Ja lapset nauttivat siitä myös. Kuinka ihanaa olikaan kuunnella alakerrassa vähän liian myöhään jatkuvaa supatusta yläkerran lasten ja nuorten huoneista.

Ruokaa lapsuudenkodissani tarjottiin aivan kaikille, jotka olivat paikalla tai ilmestyivät ovensuuhun, kun ruoka nostettiin pöytään. Ja sama on aina ollut käytäntönä myös meillä. Ei ole tullut kuuloonkaan, että joku odottaisi toisaalla, kun itse syömme. Minä tietenkin rakastan sitä, kun pöytä on täynnä ihmisiä jotka syövät. Se täyttää sydämen onnella ja kodin puheen sorinalla.

Joskus oli sitten niitä lapsia, jotka kieltäytyivät syömästä, koska kotona oli sanottu, että muiden luona ei saa syödä tai että ruoka-aikaan on syytä lähteä kotiin.

Ajattelin aina, että tämä oli tavallaan ajattelevaista. Näissä perheissä saatettiin ajatella, että ei ole kohteliasta ängetä syömään toisten ruokia ja että se ruokahetki on jotenkin intiimi, oman perheen juttu. Ja pieni lapsi ei ehkä osaisi erottaa tilannetta siitä, että hänet kutsutaan syömään. Hän ei tohdi ottaa vastaan kutsua, koska kotona on kielletty osallistumasta. Näissä tapauksissa kysyin lapselta, halusiko tämä soittaa vanhemmilleen ja kertoa, että hänet on kutsuttu ruokapöytään ja saako hän ottaa kutsun vastaan. Aina se oli ok.

Entäpä jos ruokaa ei ole tarpeeksi? Joskushan on niin, että on vaikka yksi jauhelihapihvi syöjää kohden – no silloin pihvit vaan palasiksi ja jakamaan. Tai lisää leipää pöytään. Tai niin, että ei syö itse, lapset ovat kuitenkin tärkeämpiä. Itse voi keksiä kaapista jotakin muuta.

On tärkeää tuntea lasten kaverit

Monet minua nuoremmat työkaverini ovat kertoneet, että heitä pelottaa kuinka he selviävät lasten kasvatuksesta ja kuinka nämä saataisiin pysymään poissa vakavista kolttosista. Etenkin huumeet pelottavat monia. Yksi minun mielestäni tärkeä asia on opetella tuntemaan lasten kaverit. Ja mikä siihen voi olla parempi keino, kuin istua samassa ruokapöydässä heidän kanssaan? Vaikka kotimme tuntuikin välillä olevan kuin Bombayn asema, kun ihmisiä tuli ja meni, ei se haitannut. Se tuntui kivalta. Ja meillä oli selvä tuntuma siitä missä omat lapsemme ovat ja keiden ja millaisten tyyppien kanssa.

Aikuinen myös tunnistaa lapsissa ja nuorissa asioita, joita lapset eivät hoksaa ja siinäkin mielessä minusta oli hyvä pitää kodin ovet kavereille avoimina. Ja samalla omat silmät ja korvat.

Pidin myös (lasteni mielestä kiusallisena) tapanani soittaa lasten kaverien vanhemmille, jos omat lapseni olivat menossa jonnekin yökylään. Soitin ja kysyin, onko homma ok ja ottaako lapseni omat lakanat mukaan. Viaton soitto, jonka lapseni tiesivät seuraavan, jos olivat jonnekin menossa. Luulen että muutamia sepitettyjä reissuja jäi tekemättä. Ja samalla saimme pienen tuntuman lasten kaverien vanhemmista.

Aika hauska oli myös se kerta, jolloin 17 vuotias australialainen vaihto-oppilaamme kertoi menevänsä Turkuun Rotarykokoukseen, jossa yövytään. Pyysin järjestäjän puhelinnumeron, että voin kysyä tarkempia speksejä tapahtumasta. Kuinka ollakaan, tilausuus peruttiin… Sanoin pojalle, että hän on meidän vastuullamme täällä, enkä aio ikinä soittaa maailman toiselle puolelle hänen äidilleen kertoakseni, että jotain sattunut hänen aarteelleen. Mark ymmärsi ja luultavasti tunsi olonsa turvalliseksi. Hänestä välitettiin.

Kun mukulat olivat pieniä, asuimme kodissa, joka oli yhdessä kerroksessa. Kun olohuoneen sohvalla alkoi olla ruuhkaa telkkarin edessä, päätettiin muuttaa kotiin, jossa tenavilla on oma kerros ja oma telkkari. Ja kyllä noita yläkerran rappusia sitten ravasikin moni jalkapari. Eteinen oli aina kenkiä täynnä. (Kerrankin aivan märät numeron 43 tennarit, joissa lepäsi likomärät sukat. Nappasin kengät sekä sukat ja viskasin kuivausrumpuun ja poika pääsi kuivin jaloin kotiin hymyssä suin)

Sylvi Kekkonen on joskus sanonut, että ”pieni on se äidinrakkauden piiri, johon ei muita mahdu, kuin hänen omat lapsensa” siinä kiteytyy minusta hyvin tämä asia. Ja sattuihan sellaistakin, että oma lapseni kysyi saako kaveri tulla yöksi, vaikka seuraavana päivänä on koulua, kun kaverin vanhemmat eivät ole tulleet kotiin, eikä kukaan tiedä missä nämä ovat. Kyllä sai. Ja sai myös vatsansa täyteen.

Lapset on aina ykkösiä ja aina voi soittaa kysyä onko ruokailu ok. Se on kivempaa kuin istua yksin leikkimässä vatsa kurnien. Hesarissa kansatieteen dosentti Maarit Knuutila miettii, että perheillä voi olla omia ruokatapoja kuten esimerkiksi syödä salaattia joka aterialla. En malta olla nappaamatta tätä ajatusta tähän – on kyllä ihan sama jos salaatti jää yhdellä aterialla syömättä. Sen voi sitten popsia suuhunsa vaikka iltapalana.

oikein odotan että lapsenlapsetkin tuovat kaikki kaverinsa meille syömään! ai että! padat porisemaan ja pannari uuniin!

Iloa päivään!

Hanna

Blogia saa miellään jakaa – ei tarvitse kysyä erikseen.

Meillä kaikilla on supervoimia – erityisominaisuuksia joissa loistamme

Kaupallinen yhteistyö Bioteekin kanssa. Supervoimat – se että meillä kaikilla on supervoimia, on upea asia ja omat supervoimansa kannattaa kaikkien tunnistaa, koska niitä voi hyödyntää monella tavalla ja ymmärrys siitä mitä supervoimia omaa, on tosi tyydyttävää.

Ajatus omista supervoimista voi myös ahdistaa. Sana supervoima on hyvin vahva ja voi tulla tunne siitä, ettei minulla ole sellaisia. En ole missään super. Mutta jokaisella kyllä on niitä. Jokaiselle meistä on annettu erilaisia lahjoja ja kaikkia meitä erilaisine lahjoinemme ja ominaisuuksinemme tarvitaan.

Supervoimiin ei minusta pidä suhtautua hirveän syvällisellä vakavuudella, vaan ajatella asiaa positiivisena hauskuutena, joka kohottaa mielialaa silloinkin, kun tuntuu juuri siltä, että itsessä ei todellakaan ole mitään superia. Silloin on hyvä muistaa, että kyllä on. Paljonkin!

Omien supervoimien tunnistaminen auttaa minua silloin, kun oma sisäinen voimani on kateissa. Kun tunnen itseni jäkäläksi tai sieneksi. (Okei tää voi naurattaa ja jos totta puhun se naurattaa muakin, mutta siis, tunnen joskus olevani sieni, jolla on niin suuri lakki, että se peittää jalan melkein kokonaan – olen piilossa, mitättömänä, lakin alla. Näkymättömissä. Jäkälänä olen vaan jotenkin homeessa ja liikkumattomaksi kivettyneenä.) Mutta kun olen sieni tai jäkälä fiiiksissä, kykenen silti toimimaan.

Mitä eroa näillä kahdella sitten on, supervoimilla ja sisäisellä voimalla? Ystäväni määritteli sisäistä voimaa todella ihanasti näin:

”Sisäinen voimaa vaihtelee, muuttuu, liikkuu (ja onneksi on näin!). Joskus se on tosi selkeä ja sujuvaa, esillä. Sitä voi olla todella paljon ja meistä voi silloin tuntua, että se pysyy siinä samanlaisena aina (mutta ei se pysy!). Joskus se on sitten hauras, rikkonainen ja hidas. Joskus se vain nukkuu ja ei jaksa. Joskus se suuttuu ja menee piiloon vaikeuttamaan meille ratkaisun löytämistä…”

Minusta sisäinen voima voi olla täysin hukassa välillä pitkäänkin. Se todella liikkuu. Ja se on todella jännittävää ja mielenkiintoista. Joskus huhuilen sitä ja kyselen missä luuraat. Silti elämä ja arki etenevät ihan ok.

Sen sijaan supervoimat ovat ominaisuuksia. Ne ovat käytössä silloinkin, kun sisäinen voima on hiukan piilossa, hauras tai unessa. Kun voin hyvin, mun supervoimat on aina käytettävissä, kuin autopilotilla.

Tarkoitan hyvinvoinnilla tilaa, jossa olen ok. Mielessä voi olla harmeja (niitähän nyt on joka päivä. Pienistä suuriin, se on elämää) kroppa toimii ihan ok ja on ikään kuin tavallinen tila. Sitä tilaa mä olen jo vuosia tukenut Bioteekin Super-sarjan ravintolisillä. Enkä vain omaa hyvinvointiani, vaan olen ostanut niitä myös läheisilleni, koska olen huomannut, että ne toimivat. Ne ovat laadukkaita, vahvoja ja hyvin imeytyviä valmisteita hyvinvoinnin tueksi ja koen, että ne ovat toimineet hyvin ja tukevat mun hyvinvointiani hienosti.

Kaikista meistä varmaan välillä tuntuu, ettei kroppa pysy menossa mukana, kun on paljon kiireitä ja ikää tulee lisää (onneksi) On tietenkin tosi tärkeää muistaa levätä tarpeeksi, syödä hyvin ja harrasta jotain mieluisaa tapaa liikuttaa itseään. Vaikka nämä kaikki asiat oli mulla ihan ok kunnossa, tuntui silti että kroppa kaipaa jotain.

Nyt mulla on käytössä Super Magnesium, Super Alfalipoiini, Super Nivel, Super Sinkki ja Super A-vitamiini.

Kun valitsin näitä ravintolisiä, tein testin Hertta Hyvinvointikoneella ja katsoin mitä se mulle ehdottaisi. Se oli kiinnostavaa, nopeaa, helppoa ja aika hauskaa. (jo koneen nimi on musta hauska!)

Bioteekin sivuilla on siis tämä herttainen Hertta Hyvinvointikone, jolle vaan kerrotaan hieman itsestä ja omasta elämästä ja Hertta suosittelee juuri sinun hyvinvointiasi tukevia ravintolisiä. Testaa konetta ja näet millaiset ratkaisut saat sun hyvinvoinnin tueksi.

Supervoimat voivat olla hirveän monenlaisia eikä mikään ole kehnompi kuin joku toinen. Vain erilainen. Ja supervoimistaan tulee olla onnellinen ja kantaa niitä ylpeydellä.

Mun yhden kaverin supervoima on keittiön siivous. Olen vuosia koettanut oppia hänen toimiaan seuraamalla tullakseni yhtä nopeaksi, tehokkaaksi ja huolelliseksi kuin hän mutta ei, en pysty samaan millään ilveellä.

Yhden ystävän supervoima on hulvattomin huumori mitä ikinä voi olla, yksi on näppärä käsistään ja omaa uskomattoman kauneuden tajun, yksi on paras remonttinainen mitä olla saattaa. Ja sitten on hän, jonka seurassa mieleen laskeutuu tasapaino ja elämä alkaa hymyillä aivan itsekseen.

Sitten on hän, joka saa tiskipöydän loistamaan kuin peili. Vaikka toimin samoin kuin hän, ei onnistu! Joku osaa kääntää ikävät asiat hyviksi ja joku löytää puuttuvat palat asioihin. Joku osaa laittaa yhden kukkasen maljakkoon niin että siinä näyttää olevan koko maailman niityt.

Etsi, huomaa ja rakasta sun supervoimia ja pidä itsestäsi hyvää huolta.

Hanna

Artikkelia saa mielellään jakaa, ei tarvitse kysyä erikseen.